Lue keskustelun säännöt.
Mikä tyttäreni kaveria vaivaa..?
03.07.2009 |
4.-luokkalainen ei tiedä mikä on juhannus, ei tunnista luumua hedelmäkorista, ei tiedä mikä on Lappi ja on muutenkin tyystin tietämätön mistään, vaikka menestyykin koulussa kohtalaisesti.
Helsinkiläisenä tyttö ei ole koskaan ollut metrossa, ratikassa, laivallakaan ei ole ollut ikinä. Ei ole matkustellut missään. Muitakin omituisuuksia on. Hän on äärettömän hiljainen, koulussa ei uskalla hakea lempiruokaa lisää vaan jää mieluummin nälkäiseksi, ei osaa päättää mitään.
Tytöllä ei ole muita kavereita kuin lapseni, koska lapseni on ainoa jolla kestää hermot ko. tytön kanssa. Tyttö ei ikinä soita kellekään, eikä edes vastaa puhelimeen ellei soita 10 kertaa peräkkäin. Ja sitten kun kaveri lopulta vastaa, hän ei puhu mitään. Kun lapseni kysyy voiko tyttö olla hänen kanssaan, tyttö ei vastaa mitään. Vastausta saa jankuttaa monta kertaa. Lopulta tyttöni pyytää lapsen äitiä puhelimeen ja selittää asian. Tyttö on kuitenkin mielellään meillä.
Meille tullessaan tyttö ei tervehdi, vaikka tervehdin häntä, mennessään ei sano mitään, ruokapöydästä noustessaan ei kiitä.
Mä en tajua miten tyttäreni jaksaa hermoja menettämättä, kärsivällisesti vääntää tuon tytön kanssa vuodesta toiseen! Itselläni olisi hermot mennyt jo aikapäiviä sitten. Mua jo ärsyttää tytön perässä vedettävyys. Jos menemme jonnekin, tyttöä täytyy kirjaimellisesti potkia eteenpäin: "nouse vain bussiin", "Ai mitä teet purkalle? No, heitä tuohon roskikseen", "istu siihen" jne jne..
Mikä ihme vaivaa? Perhe on käsittääkseni ihan normaali, vaikkakin äärimmäisen hiljaisia ja syrjäänvetäytyneitä ovatkin.
Kommentit (48)
Voin sanoa, että ystävyys vähän erilaisen lapsen kanssa voi olla todella antoisaa (siis omalle lapsellesi) monin tavoin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisi minustakin sopia ainakin osittain kuvaamaan tyttöä, ehkä ei kuitenkaan ainoana syynä. Myös muunlainen tunne-elämän vaikeus, kuten ujous yhdistettynä perheen erikoisiin tapoihin voisi selittää asiaa. Pitäisi tietää enemmän tytöstä, hänen taustastaan, kehityksestään ja perheestään, että voisi ottaa tarkemmin kantaa, mistä on kyse. Vanhemmat ehkä tietävät, mistä on kyse, jos tyttöä on esim. tutkittu tai hoidettu jossain (perheneuvola, neurologia, psykiatria, koulupsykologi tms.). Kaikki perheet eivät tosin suostu tai näe tarvetta tällaisiin tutkimuksiin, vaan lasta pidetään vain omana persoonanaan, vaikka mahdollisesti saisikin jonkin diagnoosin, jos ammattilainen ottaisi kantaa. Usein koulussa opettajat haluavat, että "outo" lapsi tutkittaisiin ja selviäisi, mistä on kyse, mutta vanhemmat ei aina suostu, koska lapsi on heille normaali. Mistä onkin kyse, niin varmasti tyttö jollain aikavälillä alkaa kärsiä itsekin tilanteestaan (paitsi autistit, jotka eivät itse aina tajua olevansa erilaisia), jos ei jo nyt kärsi, joten kannattaisi suhtautua hyväksyvästi häneen piirteineen, joille hän tuskin voi itse paljoakaan. En usko, että kyse on vain käytöstapojen puutteesta.
ei ole siis huonoa käytöstä tms, vaan oireyhtymä.
ja sitten luetellaan liuta käsitteitä, jotka ap:n mukaan lapsen tulisi tietää. Entäpä, jos lapsi vaan sanoo, ettei ole koskaan kuullutkaan ap:n mainitsemista asioista?
Lapsethan tokaisevat joskus puoli-ajattelemattomasti "joo" tai "ei", tai kun ajattelevat, että säästyvät niin liiemmältä tenttaamiselta. Entä jos ap:n kuvailema lapsi onkin vain sairaalloisen arka ja ujo, ja lopettaa keskustelun näihin kieltosanoihin; en tiedä, en osaa, en ole kuullut.
Tietysti lapsella voi hyvinkin olla joku sairaus tai häiriö, kuten tässä moni on arvaillut. Silti en sanoisi, että lapsi ei tiedä joistakin asioista, vaikka väittää ettei tiedä. Valkoinen valhe on joskus se kaikkein näppärin tapa välttää keskustelua.
ehdottaisin minäkin, mutistisukulaisen omaavana kuulostaa tutulta. Myönnän että itsekin on tullut muutaman kerran purtua hammasta, vaikka tiedän ettei tyttö ole puhumaton ilkeyttään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ehdi lukemaan kaikkia vastauksia, kirjoitan vain oman kommenttini jos vielä luet vastauksia.
Mä olin samanlainen kun tuo tyttö, ja kohdallani johtui koulukiusauksesta, olin vain niin latistettu kerta kaikkiaan, ja kotikaan ei kannustanut mihinkään, eikä siellä asiasta puhuttu.
Asia vaikuttaa minuun vieläkin ja melkein alan käyttäytymään nytkin noin, jos en itse potki itseäni eteenpäin vaan annan itseni lähteä "ajautumaan"
Itselläni koulukiusaus kesti 7 vuotta ja kaverien syrjintä 15 vuotta.
Olen vieläkin sosiaalisesti rajoittunut, nyt myös psykiatrisen asiakas, en toivu koskaan, mutta en myöskään roiku siinä kiinni, suurimmalta osalta elämäni on ihan mukavaa, vaikka näitä asioita mukanani kannan ja ne vaikuttavat käyttäytymiseen.
Niin ja jos joku olisi kysynyt että oliko luokallani kiusausta, ne 23 joita ei kiusattu huutaisivat EI ja ne kaksi joita kiusattiin sanoisi myös hampaat irvessä hymyillen EI
ja opettaja sädekehä pään päällä "ei meidän luokassa ketään kiusata, kyllä meidän luokalla kaikki on kaikkien kavereita"
Toivon mukaan et tytöllesi kerro mitä mieltä olet hänen ystävästään..Hienoa että tyttö osaa olla ystävä toiselle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koulukiusaus saa aikaan tuommoista. Olin itse jotakuinkin samanlainen peruskoulun tokalta luokalta lukion loppuun. En uskaltanut sanoa mitään, mihinkään, enkä tehdä mitään, missään, koska kaikesta tuli aina vain ikävää palautetta, naurua, tönimistä, kiusaamista kuukausitolkulla, jos jotain erehtyi sanomaan. Ja varmasti jotkut luuli, etten tiedä, mikä on Lappi tai luumu - tiesin kyllä, mutta en halunnut paljastaa sitä kun joku olisi kuitenkin todennut siitäkin jotain inhottavaa.
Mä en puhunut juuri mitään muutakuin kotona omalle perheelle ja joskus, kun oli vain yksi hyvä kaveri paikalla niin sille. TYhmä en ole, tätänykyä olen tohtori ja puhun isoillekin ihmisjoukoille, mtuta mulla kesti tosiaan yliopistoon asti, ennen kuin se kiusaaminen ja syrjiminen loppui.
Jos haluat auttaa lasta, tai ainakin olla aiheuttamatta lisää ongelmia, niin lopeta ainakin se "kirjaimellisesti potkiminen" (et kai sentään!) ja yritä peittää ärsytyksesi. Lapsi ei uskalla tehdä mitään juuri siksi, että TIETÄÄ ja TUNTEE ärsyttävänsä pelkällä olemassaolollaan. Se on lapselle ihan hirveää.
Lasta ei kiusata koulussa. Tyttäreni olisi kertonut siitä minulle. Tyttären luokalla ei kiusat muutenkaan ketään, vaan kaikki leikkivät yleensä yhdessä - koko luokka. Sitä paitsi tyttäreni vetää lasta perässä koulussakin, vaikka hänellä on muitakin itsensä kaltaisia kavereita. Tyttö vain ei mene muiden mukaan ellei tulla kädestä pitäen noutamaan. On siis tahdoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luokalla ei kiusat muutenkaan ketään, vaan kaikki leikkivät yleensä yhdessä
Se on säännöllisesti AINA merkki siitä, että kisaamita ei haluta nähdä tai kyetä näkemään. Tästä on ihan tutkimuksiakin tehty. Normaalitilanteessa kaikenlaista pientä kisuaamista tapahtuu ja sitten siihen puututaan ja siitä tehdää loppu. Jos ei muka huomata mitään, mihin puuttua, joku pitää silmiään ja korviaan kiinni.
Ja ei tietenkää nse lapsi enää mene vapaaehtoisesti mukaan mihinkään! Kuka nyt kiusattavaksi menisi!
Tunnen todella hyvin luokan ja oppilaat. En ole tyhmä, vaan erittäin herkkävaistoinen näissä asioissa. Peilaat nyt liikaa omien ikävien kokemustesi kautta asiaa. Minuakin kiusattiin koulussa. Kaikki omituinen käytös ei johdu kiusaamisesta, vaan ihan vaikkapa kotikasvatuksesta ja perheen antamasta esimerkistä. Jos koko perhe on möllejä, niin kyllä ne lapsetkin ovat möllejä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katso nyt vhän mitä puhut. Leimaat lapsen ärsyttäväksi ja perheen mölleiksi. Mikä sä itse olet? Muuta kuin besserwisseri kiusaaja?
eikä se kuulu kenellekään. Jotkut nyt vain ärsyttää. Eri asia on jos sen ärsytyksen näyttää avoimesti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lievää autismia?
Olethan jatkossakin aikuinen ja pidät keskenkasvuiset ajatuksesi oman pääsi sisällä?
On todella hienoa, että lapsesi osaa olla ystävä myös erilaiselle ihmiselle, vaikket sinä tätä ystävyyttä ilmeisesti kovinkaan korkealle arvosta kaikkine ihmettelyinesi siitä, kuinka ihmeessä lapsesi jaksaa "vetää kaveriaan perässä".
voin kyllä hyvin kuvitella, että tuollaisella lapsella voi tosin aikuisena puhjeta jonkinnäköisiä mielenterveysongelmia...
on tunneherkempi ja älkykkäämpi, kuin sinä. Se osoittaa sen, että lapsi voi olla erillainen, kuin vanhempansa, eli ei kannata perhettä suoraan syyttää.
Kiusaaminen voi tapahtua muualla, kuin koulussa tai se on voinut jo loppua, mutta on jättänyt jälkensä.
Koulussa ei välttämättä tunnisteta kiusaamista, vaikka se tapahtuisi opettajan nenän edessä. Just henkinen kiusaaminen jota on vaikea huomata saa aikaan tuon kaltaista käytöstä. Kiusaamiseen ei tarvita pesäpallomailalla mätkimistä.
Vanhemmatkin ovat yli-hiljaisia. He eivät käy missään, paitsi mummolassa parin sadan metrin päässä, ovat jotenkin tosi eristäytyneitä. Olen lasten asioista soittanut pariin kertaan, mutta äiti/isä ovat vain mutisseet puhelimeen. Puhelun he lopettavat sanomatta hei tms. Luuri vaan kiinni, puhelimeen vastaavat olemalla hiljaa, itse joutuu sanomaan "haloo?". Vaikeaa kaikenlainen kanssakäyminen, mutta pakko se kai jotenkin yrittää edes väkisin, kun lapset on keskenään.
Mua ärsyttää se ettei tänne tullessa vastata tervehdykseen eikä kiitetä mistään. Lautaset jätetään pöytään ja tuijotetaan, mutta mitään ei vastata kun jotain kysyy. Mietin siis onko kyse mölliperheestä, jossa ei olla kiinnostuneita mistään, ei myöskään käytöstavoista, vai onko kyseessä joku sairaus?? Jos on sairaus, niin ymmärrän silloin. Jos käytöstapojen puutetta, niin sitten en ymmärrä.
Ap
on tunneherkempi ja älkykkäämpi, kuin sinä. Se osoittaa sen, että lapsi voi olla erillainen, kuin vanhempansa, eli ei kannata perhettä suoraan syyttää. Kiusaaminen voi tapahtua muualla, kuin koulussa tai se on voinut jo loppua, mutta on jättänyt jälkensä. Koulussa ei välttämättä tunnisteta kiusaamista, vaikka se tapahtuisi opettajan nenän edessä. Just henkinen kiusaaminen jota on vaikea huomata saa aikaan tuon kaltaista käytöstä. Kiusaamiseen ei tarvita pesäpallomailalla mätkimistä.
jauhaa näin simppeleitä asioita. Toi kiusaamiskortti nyt ei vaan käy tähän tapaukseen. Joten hellitä jo.
Kiusaaminen voi tapahtua muualla, kuin koulussa tai se on voinut jo loppua, mutta on jättänyt jälkensä. Koulussa ei välttämättä tunnisteta kiusaamista, vaikka se tapahtuisi opettajan nenän edessä. Just henkinen kiusaaminen jota on vaikea huomata saa aikaan tuon kaltaista käytöstä. Kiusaamiseen ei tarvita pesäpallomailalla mätkimistä.
Ap
up