Lue keskustelun säännöt.
Mikä tyttäreni kaveria vaivaa..?
03.07.2009 |
4.-luokkalainen ei tiedä mikä on juhannus, ei tunnista luumua hedelmäkorista, ei tiedä mikä on Lappi ja on muutenkin tyystin tietämätön mistään, vaikka menestyykin koulussa kohtalaisesti.
Helsinkiläisenä tyttö ei ole koskaan ollut metrossa, ratikassa, laivallakaan ei ole ollut ikinä. Ei ole matkustellut missään. Muitakin omituisuuksia on. Hän on äärettömän hiljainen, koulussa ei uskalla hakea lempiruokaa lisää vaan jää mieluummin nälkäiseksi, ei osaa päättää mitään.
Tytöllä ei ole muita kavereita kuin lapseni, koska lapseni on ainoa jolla kestää hermot ko. tytön kanssa. Tyttö ei ikinä soita kellekään, eikä edes vastaa puhelimeen ellei soita 10 kertaa peräkkäin. Ja sitten kun kaveri lopulta vastaa, hän ei puhu mitään. Kun lapseni kysyy voiko tyttö olla hänen kanssaan, tyttö ei vastaa mitään. Vastausta saa jankuttaa monta kertaa. Lopulta tyttöni pyytää lapsen äitiä puhelimeen ja selittää asian. Tyttö on kuitenkin mielellään meillä.
Meille tullessaan tyttö ei tervehdi, vaikka tervehdin häntä, mennessään ei sano mitään, ruokapöydästä noustessaan ei kiitä.
Mä en tajua miten tyttäreni jaksaa hermoja menettämättä, kärsivällisesti vääntää tuon tytön kanssa vuodesta toiseen! Itselläni olisi hermot mennyt jo aikapäiviä sitten. Mua jo ärsyttää tytön perässä vedettävyys. Jos menemme jonnekin, tyttöä täytyy kirjaimellisesti potkia eteenpäin: "nouse vain bussiin", "Ai mitä teet purkalle? No, heitä tuohon roskikseen", "istu siihen" jne jne..
Mikä ihme vaivaa? Perhe on käsittääkseni ihan normaali, vaikkakin äärimmäisen hiljaisia ja syrjäänvetäytyneitä ovatkin.
Kommentit (48)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä en ihmetellyt, mainitsin aiemmassa viestissä, että harvemmin ilman mitään jännitteitä.
t. ope
olla niin varma? Aina edes opettaja ei sitä näe/huomaa ja sinä ilmeisesti et luokan kanssa kuitenkaan ole jatkuvasti edes tekemisissä? Kiusaaminen voi myös olla lähtöisin muualta kuin kotona.
Jos mitään kiusaamista ei ole esiintynyt (mikä tuntuisi kuitenkin todennäköisimmältä), niin sitten kyse on varmaan siitä, että tämä tyttö on perheessään eristetty täysin muusta maailmasta ja on elellyt hiljaista erakkoelämää perheessä jossa kukaan ei puhu toisilleen. Lisäksi hänestä on tullut todella ujo. Tähän päälle vielä kiusaaminen niin saattaa olla jo melko lähellä totuutta?
tyttö, jolla on aspergerin syndrooma. Muuten maailman viehättävin ja hurmaavin ja ystävällisin ja hyväntahtoisin pikkuneiti (12v) mutta samankaltainen kuin kertomasi tyttö. Kun noiden asioiden ei anna vaivata, tytösytä oppii pitämään valtavasti.
tytön hiljaisuus. Aluksi leikkivät niin, että tyttö oli hiljaa ja tyttäreni jutteli ja laikitti tyttöä, tyttö tuli perässä. Nyt tyttö juttelee lapselleni, mutta vain niin ettei kukaan muu kuule. Leikit ovat edelleen sellaisia että oma tyttöni ehdottaa kaikenlaista ja lukee sitten tytön ilmeitä. Sen perusteella sitten menevät ja tekevät, mutta perässä se tyttö hiihtää, eikä itse tee aktiivisesti aloitetta mistään.
Itse en kestäisi, mutta nostan hattua tytölleni että hän jaksaa ja viitsii. Olen kertonut lapselleni että olen hänestä ylpeä.
Mitä ne tekevät kaksisteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan aluksi haluan sanoa sinulle ap, että ole ylpeä lapsestasi joka on ystävänä vähän erilaisemmalle lapselle!!
Juttu kouraisi minua todella läheltä, ette arvaakaan.
Oma poikani kärsi todennäköisesti hapenpuutteesta synnytyksessä, henki ole lähteä mieltä molemmilta, mutta selvittiinpä kuitenkin. Päällisin puolin lapseen ei jäänyt vaurioita ja kehitys meni aluksi normaaliin tapaan.
Muutaman vuoden ikäisenä poika pääsi puheterapiaan kun puhe ei lähtenyt sujumaan ja ei ollut vuorovaikutteista. Lopulta puhe sujui suht koht, mutta kun poika meni kouluun hän lopetti puhumisen kokonaan!!!
Tällä hetkellä lapsi on 9v ja puhuu kotona normaalisti, mutta vieraille ei sanaakaan :-O
Tämä on meille vanhemmille vaikeaa, mutta ette voi ikinä arvata miten vaikeaa se on lapselle!! Hän ei kertakaikkiaan saa suustaan tervehdystä vaikka kuinka haluaisi. Välillä harjoittelemme tilanteita etukäteen jossa kätellään, tervehditään, sanotaan oma nimi. Mutta sitten kun tulee "aito" tilanne eteen, lapsi alkaa suunnilleen hikoilemaan eikä saa sitä pientäkään sanaa ulos suusta!
Jälkeenpäin tulee usein itku; "voi miks mä en pysty siihen, kukaan muu ei ole maailmassa tällainen kuin minä". Tahto olla sosiaalinen, on kova, mutta kuitenkan siihen ei pysty. Sydän särkyy :-(
Lapsella on yksi kaveri ja olen siitä todella onnellinen. Voin kuvitella että kaverin kotona lapsi ei puhu aikuisille mitään, josta voisi helposti vetää johtopäätöksen että lapsi ei "tiedä" mitään. Onneksi osa aikuisista ymmärtää ja osaa suhtautua lapseen oikein (=normaalisti)
Valikoiva puhumattomuus eli selektiivinen mutismi voi olla seurausta esim. traumaattisesta kokemuksesta. Meillä syytä ei ole selvinnyt. Terapiassa käydään varmaan vielä aika kauan..
Kiitos että sain tuoda oman näkökantani =)
Kaikkia tietysti jotkut ärsyttää, minäkin ärsyynnyin viesteistäsi äsken...Pointti oli se, ettei sivistynyt käytös auta. Lapsi pelkää ihmisiä jostain syystä, ja sinua ehkä erityisesti, jos vaistoaa vihamielisyytesi. Eli jos et voi tunteillesi mitään, kannattaa vältellä
kontakteja lapseen.
Joopa joo. Älä jeesustele. Kyllä sinuakin jotkut joskus ärsyttää.
Sivistynyt ihminen osaa kuitenkin pitää mölyt mahassaan, vaikka inhoaisi esim. pomoaan yli kaiken.
Ap
koulukiusaamisesta. Olin juuri kuin ap:n kuvauksen tyttö. Voisiko kuitenkin olla että on kiusattu? Et vaan ole kuullut siitä mitään. Aina kiusaaminen ei ole niin näkyvyy (lyömistä, potkimista tms) vaan voi esiintyä esim. sitä että ei oteta porukkaan mukaan, tyttö on ns "alempaa kastia" kuin muut jne.