Lue keskustelun säännöt.
Helppo vauva-aika?
02.07.2009 |
Onko täällä muita, joiden mielestä aika kotona vauvan kanssa on ns. helpointa aikaa aikuiselämässä.
Itselläni on käynyt sellainen tuuri, että kummatkin lapset ovat olleet ilmeisen helppoja. Isompi tosin oli vauvana aikamoinen yökukkuja kun taas pienempi nukkuu näin vauvanakin aika kivoja yöunia (herää kerran tai pari tissille ja jatkaa unia yleensä samantien).
Helppouden vuoksi vauva-aika on tuntunut lähinnä hyvin pitkältä ja ihanalta lomalta :) Aikaa on jäänyt vaikka mihin muuhunkin ja sosiaaliset suhteet tuntuvat kukkivan paljon paremmin kuin työssäollessa. Myös parisuhde toimii hyvin, kun tuntuu että ilman työpaineita on enemmän aikaa helliä sitä toistakin.
Sen sijaan ainakin esikoisen kohdalla pidin rankempana taaperovaihetta ja työn yhdistämistä siihen, että kotona on vielä aika täyspainoista hoitoa vaativa pikkuinen.
Mites muut?
Kommentit (10)
Molemmilla lapsilla oli koliikki. Kun toinen syntyi, toisella oli uhma.
Nyt olen palannut töihin, esikoinen on 3 ja kuopus 1v. Tällä hetkellä elämä tuntuu mukavalta. Toki tämä tästä vieläkin helpottaa kun nuorempi oppii syömään itse lusikalla ja kävelemään kunnolla.
Tietysti sitten alkaa tulla oma tahto ja se on taas oma raskas aikansa.
Vauva-aikaan verrattuna nyt on kuitenkin tosi helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kyllä aina tehnyt jotain opintoja siinä vauvanhoidon ohella. Nyt lapsia on kolme, ja varsin leppoisaa on tämä elomme.
Rankin vaihe oli ehdottomasti se kaksi vuotta, kun molemmat vanhemmat kävivät täysipäiväisesti töissä. Kun toinen vanhemmista on kotona, on toki helpompaa.
Mutta minusta taaperovaihe ei ole ollut mitenkään erityisen rankka, mutta tämähän riippuu lapsesta. Meillä kaikki vauvat ovat ensimmäiset puoli vuotta heräilleet 1-3 tunnin välein syömään, joten yöt ovat olleet rikkonaisia. Unen puute on minusta vauva-aikana raskainta ja nyt, kun lapsia on useampia, on päikkäreiden nukkuminen hankalampaa. Mutta uneen tosiaan kannattaa panostaa.
Esikoisen vauvavuosi oli jotain käsittämättömän hirveää. Univaje ja lapsen sairasteluista johtunut stressi oli aivan järkyttävää ja minä itse vapiseva, oksenteleva luuranko.
Tokan lapsen vauvavuoden alku oli ihana. Lapsi nukkui ja söi hyvin ja viihtyi kantoliinassa "häiritsemättä" tunteja. Vain muutama yöimetys per yö tuntui luksukselta esikoisen öihin verrattuna. Kaiken kaikkiaan lähes kaikki on kuopuksen kanssa mennyt helposti (esikoiseen verrattuna).
Kuopus on nyt 2 v ja nämä viime vuodet kotiäitinä ovat olleet elämäni parasta, ihaninta ja tietyllä tavalla helpointakin aikaa. Kamalimmat vuodet ovat sitten ne esikoisen ekat kaksi vuotta.
Kyllä aika ennen lasta (kävin töissä 8h/vrk, 5vrk/vk, muun ajan olin oikeasti VAPAALLA) oli helpompaa.
Mutta mulla onkin melkoisen vaativa vauva/taapero. Nyt 1v5kk eikä ole kolmea tuntia yhtenäistä unta vielä nähty..
luulen että minulla tulee kauhea ikävä tätä aikaa elämässä. Se voi olla helppoakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ei ole välttämättä helpointa aikaa, mutta yksi onnellisimmista ajanjaksoista. Helpointa oli olla vastuussa vain itsestään.
Meillä oli helpot vauvat ja äitiyslomat on olleet ihanaa aikaa; ei kiirettä mihinkään, ehdi liikkua -varsinkin esikoisen kanssa kävelin tunteja päivässä-, ehti tavata kavereita ja sukulaisia jne.
Töissä ollessa ei ehdi mitään ja perheen yhteistä vapaa-aikaa on hädin tuskin 2 tuntia päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä se vauva-aika meidän molempien poitsujen kanssa oli helppoa ja rentoa. Molemmat oli helppoja ja tyytyväisiä vauvoja.
Taaperoiässä homma lähtikin hanskasta. Kummankin todellinen luonne paljastui. Melkosia riiviöitä!!!! Että eka vuosi helppo ja sen jälkeen aivan kauheeta....
aikaa täälläkin, tyttö 4kk ja nukkunut yöt jo 2kk.
Raskausaika on tappavaa, vauvavuosi kidutusta, ja siitä eteenpäin helpottuu koko ajan.
Mutta mulla onkin aina raskausaikana huonoin olo mitä ikinä. Ja helpompi lapsi nukkui vauvavuonna tunnin pätkissä, vähemmän helpolla kestikin koliikki sitten aika tasan 12 kk. Sen jälkeen ei kasvattamiset ja uhmat oo olleet yhtään mitään.
Että kyllähän se näin näyttää olevan, ettei kukaan pelkän oman kokemuksensa perusteella voi vielä tietää mitä muiden elämä on.