Surettaa ja ihmetyttää vanhan ystävyyden menetys :(

tyypit, jotka ei ymmärrä, että elämä etäännyttää ja kaverit ei ole seurusteleva pari.

Varsinkin jos aletaan perään kyselemään ja tenttaamaan, että mikä on vialla kun et tee sitä ja tätä. Ei tarvitse olla mitään syytä, mutta haluttaa vain pitää suurempaa etäisyyttä, mitä enemmän roikutaan ja tentataan.

-----

Ehkä ap sinun elämäsi on niin pientä ja suppeaa, että roikut liikaa ystävässäsi ja häntä ahdistaa, koska hänellä voi olla elämässään muutakin.

että nyt on sellainen elämäntilanne, ettei kauheasti aikaa ja/tai halua liikene? Viimeistään kun sitä suoraan kysytään?

Elämäni saattaa olla pientä ja suppeaa menevän "sinkun" mielestä, mutta on minulla onneksi muitakin ystäviä ja tuttuja joten en ole roikkunut tässä ystävässäni, enkä tietenkään aio roikkua edelleenkään.

Minulle tämä ystävyys on ollut vain yksi läheisimmistä ja tärkeimmistä, että olen tosiaan surullinen sen päättymisestä. Se kai minulle sallitaan ;)?

Ja yllättävääkin huomata, etten sitten tälle ystävälle näemmä merkinnyt yhtä paljon.

kuin sinusta. Minä olettaisin että liittyy sinkkuuteen, ikääntymiseen ja parisuhteen katkeamiseen, lapsettomuuteen. Voi olla kateellinen sinulle kun sinulla on kuitenkin perhe ja lapset.



Jätä rauhaan. Hän palaa sinun ystäväksi ehkä vielä. Onhan se kipeää että ei tiedä mutta ei auta kuin päästää irti.

Mulla oli bestis jonka kans tunnettiin yläasteelta asti. Tiedettiin toisistamme ihan kaikki, oltiin koko ajan yhdessä jne ja jatkettiin yhteydenpitoa, vaikka muutin vain 100km päähän opiskelun vuoksi. Sain lapsen välissä, menin töihin ja silti pidettiin yhteyttä. Kyseinen kaveri myös opiskeli, meni töihin jne. Noh, sitten yhdessä välissä aloin huomaamaan, että tämä kaveri ei enää vastaa puheluuni, ei sähköposteihin eikä pitänyt mitään yhteyttä. Laitoin hänelle viestiä, että mikä mättää ja vastauksena sain, että "en koe meillä olevan enää mitään yhteistä...". Se oli ihan valtava shokki. Ihminen josta niin paljon välitin ja jolle pystyi kertomaan ihan kaiken ja päinvastoin oli hylännyt minut ihan yllättäen ;( Olin masentunut useamman päivän. Kaiken tämän jälkeen hän yhtäkkiä alkoi ottamaan sähköpostilla yhteyttä, kun oli naimisiin menossa ja myöhemmin ilmoitti olevansa raskaana. Miten tuollaiseen pitäisi suhtautua? Kukaan ystävä ei ole koskaan loukannut noin ja sitten yhtäkkiä mun pitäisi olla häntä onnittelemassa jne. Mikään ei todellakaan enää palaa ennalleen.. :(



Eli suosittelisin, että laita hänelle sähköpostia ja kokeile, jos hän vastaisi sinulle. Toivottavasti et saa samanlaista vastausta kuin minä..

Nyt häpeää..

Kertokaa te, jotka olette jättäneet vanhan ystävyyden, että mikä on ollut syynä!

lapsuudenystävän kanssa, koska tapaamiset oli jo vuosia vaikuttaneet väkinäisiltä ja yleensä puhe meni joittenkin iänikuisten juttujen muisteluun. Mulle tuli tunne, että ystävyyttä jatketaan vain siksi, koska se on kestänyt niin kauan eikä kumpikaan tavallaan raaski luopua siitä. Mutta nyt on ainakin mulle tullut sen suhteen seinä vastaan. Meidän elämäntilanteet on tavallaan aika samanlaiset, mutta luonteiltamme ollaan tosi erilaisia, minä järki-ihminen ja "aikuisempi" kun taas tämä ex-ystävä yhä samanlainen kuin teini-iässä.

Arvostin häntä sellaisena, kun hän oli. Kuitenkin miehen myötä arvot, aatteet ja harrastukset menivät uusiksi. Kyllähän ihmiset muuttuvat ja saavatkin muuttua, mutta oman elämän muodostaminen miehen kautta tuntui oudolta.



Näemme silloin tällöin, mutta samaa "yhteyttä" ei enää ole.

omista asioistani kuin tämä ystäväni. Oikeasti ne harvat kerrat kun ollaan puhuttu, on ystävä ollut 90 % ajasta äänessä.

Ihmeellinen ristiriita, ei halua nähdä, mutta puhelimessa puhua pälättää.

töitä tai uusi rakkaus tai mitä vaan. Se ei vain kerkeä paneutua vanhoihin ystäviinsä?

vakavasti ja hän kerran sanoi,että hänen nykyiset ystävät ovat nyt sieltä sairaalasta ja sen jälkeen hän lopetti yhteydenpidon. (olin tukenut häntä koko sairauden ajan,hoitanut heidän toista lasta ym apua).



Toisen ystävän olen menettämässä koska en yksinkertaisesti jaksa aina vaan vuodesta toiseen kuunnella hänen erinomaista elämäänsä ja hänen tarinoita erinomaisista lapsistaan. Koskaan ei kysy meidän kuulumisia

jos ystävyys on loppu. Saa nähdä mitä vastaa, vai vastaako ollenkaan.

Nyt on kuitenkin sillä tavalla avattu peli, että ystäväni on pakko nyt jotain "selittää" tai jos mitään ei kuulu, niin sitten en aio enää perään kysellä :(.

ap

En pidä enää yhteyttä, koska minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa eikä kiinnostusta tukea hänen narsistista ja bipolaarista toimintaansa.



Vuosia kestin jätesäkkinä ja terapian vastikkeena ja hoivasin kaikissa pahoissa tilanteissa, joita oli paljon. Koko ajan. Koskaan ei ollut kyse minusta enkä koskaan "saanut" mitään yhdessäolostamme.



Niin, minä sain lapsia, mutta syy ei ole heidän. Minä en vain enää jaksa enkä halua.

Vuosia kestin jätesäkkinä ja terapian vastikkeena ja hoivasin kaikissa pahoissa tilanteissa, joita oli paljon. Koko ajan. Koskaan ei ollut kyse minusta enkä koskaan "saanut" mitään yhdessäolostamme.

mutta viime aikoina on ollut toisin päin, tämä ystäväni ei ole paljoa meidän kuulumisia kysellyt, on vain itsestään ja asioistaan puhunut.

ap