Lue keskustelun säännöt.
Surettaa ja ihmetyttää vanhan ystävyyden menetys :(
29.06.2009 |
Vanha ja rakas ystäväni on nyt jonkun aikaa selkeästi vältellyt tapaamistani. Keksinyt epämääräisiä tekosyitä miksei sovi tavata, tehnyt suoranaiset oharitki.
Aina sanoo soittavansa kun on vapaata, ei kuitenkaan ole puoleentoista vuoteen kertaakaan soittanut lupauksistaan huolimatta.
Mesessä kysyin eikö hän haluakaan enää tavata, ei vastannut enää mitään ja meni jonkun ajan kuluttua offline.
Puhe oli että tänään tavattaisiin mahdollisesti, mitään ei ole kuulunut. Taaskaan.
Selväksi on tullut, ettei halua tavata, olisi vain tosi kiva tietää miksi. En mielestäni ole voinut sanoa tai tehdä mitään niin loukkaavaakaan.
Olen todella suruissani ja kummissani :(.
Kommentit (33)
Mielestäni en. Hän oli minua monta vuotta vanhempi. Minä kasvoin itse aikuiseksi, opiskelin ja valmistuin. Tämän kaiken ystäväni oli tehnyt jo ennen minua. Hän rakensi talon ja sai lapsen. Nykyään hänen elämänsä on sitten siellä talossa lapsen kanssa ja tapaamme kerran vuodessa. Meillä on enää hyvin vähän puhuttavaa, hän kun puhuu enimmäkseen vain lapsestaan. Minun asiani eivät häntä suuremmin kiinnosta, ainakaan koskaan ei kysele mistään. Ja jos jostain satun kertomaan, huomaan kauhukseni hänen olevan minulle kateellinen. ja se on asia, jota minä en jaksa. Yhteydenpitomme on siis vähentynyt huomattavasti. Mutta ei se oikeastaan ollut kummankaan syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esimerkiksi kunnianhimoinen työ. Sellaista voi olla vaikea kuvitella jos oma elämä on vain perhetouhuilua ja vaippakarusellia.
esimerkiksi kunnianhimoinen työ. Sellaista voi olla vaikea kuvitella jos oma elämä on vain perhetouhuilua ja vaippakarusellia.
minusta sinä alla oleva se vasta oletkin todella mäntti ja itsekäs. Hupsista vain jätit sen monivuotisen kaverisi, kun et enää viitsinyt kuunnella hänen "bipolarisia ja narsistisia" juttujaan.
Just joo. Ja nyt sitten kiherrät tyytväisenä, että hähhäh, jäitpäs miettimään, miksen enää vastaa viesteihisi.
Minusta sinä olet pahimman luokan narsisti. Terve, inhimillinen ihminen kertoo, missä mättää ja vetäytyy sen jälkeen arvokkaasti, sinä panikoit.
Pysy siis puskissasi.
En pidä enää yhteyttä, koska minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa eikä kiinnostusta tukea hänen narsistista ja bipolaarista toimintaansa. Vuosia kestin jätesäkkinä ja terapian vastikkeena ja hoivasin kaikissa pahoissa tilanteissa, joita oli paljon. Koko ajan. Koskaan ei ollut kyse minusta enkä koskaan "saanut" mitään yhdessäolostamme. Niin, minä sain lapsia, mutta syy ei ole heidän. Minä en vain enää jaksa enkä halua.
syy voi hyvinkin olla se, että sinusta ei ollutkaan sellaista hyötyä, jota sinua nyt välttelevä haluaa.
Yleensä ihmiset, jotka arvottavat toiset vain tulojen-arvon-yhteiskunnallisen aseman mukaan, ovat tällaisia "ystävien hylkääjiä".
Vaan älä heistä välitä, sillä he eivät todellakaan ole oikeita ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä siihen välttelyyn on joku syy ap
haluaisin vain todella tietää, että mikä!
Mitään suuria muutoksia minun elämässä ei ainakaan ole tapahtunut, joten jokin asia ystävässäni ilmeisesti on muuttunut sillä tavalla, ettei enää halua ystävyyttämme, tai se tuottaa jollain tasolla tuskaa (esim. mahdollinen lapsen kaipuu tmv.)
ap
Ehkä et vain ole tarpeeksi kiinnostava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jos olet ollut vuosikausia kotona ja juttusi ovat aina perhe-lapset-vaippasirkus tasoa niin töissäkäyvän, lapsettoman kaverisi voi olla vaikeaa löytää enää mitään yhteistä.
Ehkä et vain ole tarpeeksi kiinnostava.
nykytilanteessa ei ihan heti tiedossakaan ja biologinen kello niin sanotusti tikittää..
"Et ole tarpeeksi kiinnostava", no jaa, en varmaan ole, mutta ihme jos kiinnostavuusasteeni on kauhean radikaalisti muuttunut nyt viimeisen vuoden puolentoista aikana. Aiemmin olen ihan tarpeeksi "kiinnostava" ollut ;).
Ja kykenen kyllä keskustelemaan muustakin kuin vaipoista, ihmettelen niitä, jotka äitiyden myötä menettävät kaiken mielenkiintonsa elämän muihin asioihin.
Tosiaan tämä minun perheellistymiseni ei ole mitenkään uusi ilmiö tässä kuviossa muutenkaan ja ihan jees ollut aiemmin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuttunut ulkonäöltään omasta mielestään epäedullisempaan suuntaan ja siksi on kynnystä tavata ystäviä, joita ei ole hetkeen nähnyt?
Been there, done that, got the t-shirt... :(
Eikä aikaa ole enää entisille. Itse muutin pois synnyinkaupungistani (jo parikymmentä vuotta sitten), ja vaihdoin Helsingissä työpaikkaa muutaman kerran. Jokaisesta työpaikasta jäi ainakin yksi oikeasti hyvä ystävä elämääni. Silloin osa vanhoista putosi pois, koska kaikille ei vain ole aikaa. Toki rakkaimmat ystävät lapsuudesta ja nuoruudesta ovat vieläkin ystäviä (parhaan ystäväni olen tuntenut 7-vuotiaasta), mutta turhemmat tuttavat (joita kuitenkin jossain vaiheessa pidin ystävänä) ovat jääneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tyypit, jotka ei ymmärrä, että elämä etäännyttää ja kaverit ei ole seurusteleva pari.
Varsinkin jos aletaan perään kyselemään ja tenttaamaan, että mikä on vialla kun et tee sitä ja tätä. Ei tarvitse olla mitään syytä, mutta haluttaa vain pitää suurempaa etäisyyttä, mitä enemmän roikutaan ja tentataan.
En ole koskaan ymmärtänyt tätä tyttöystävyyttä, että pitää vessaankin mennä yhdessä kun mitään ei voi tehdä yksin. Elämäntilanteet muuttuu ja jokainen elää omaa elämäänsä. Välillä etääntyy, välillä taas lähentyy. Mutta paras tapa etäännyttää kaveri ton ahdistella ja kysellä, että mikä on ja onko joku vialla ja miksi et halua minua nähdä joka viikko ja jatkuva soittelu.
Ehkä ap sinun elämäsi on niin pientä ja suppeaa, että roikut liikaa ystävässäsi ja häntä ahdistaa, koska hänellä voi olla elämässään muutakin.
joskus vaan käy näin. Samoin on käynyt minullekin joskus. Oletteko esim eri elämäntilanteissa? onko mahdollista että elämänne ovat niin erilaiset ettei ystäväsi tavallaan ole enää kiinnostunut elämästäsi? vrt esim tuore äiti vs. lapseton sinkku?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko hän lapseton? Ja saitko sinä vauvan juuri niihin aikoihin kun hän ei enään "halunnut" tavata?
Jos näin on, niin sitte hän saattaa olla tuskissaan, eikä kykene tapaamaan. Tiedän kokemuksesta tuon tunteen ja se on jotain ihan kauheeta. :(
Eli siis minulla 3 lasta, vanhin eskari-ikäinen, kyseinen ystävä on keskimmäisen kummikin.
Aiemmin on tykännyt meidän lasten kanssa jutustella ym. nyt ei ole aikoihin edes kysynyt mitä kummilapselle kuuluu.
Niinä harvoina kertoina kun olemme jutelleet puhelimessa, on kuitenkin ihan ok:lta vaikuttanut. Miksei sitten voi sanoa, että nyt joku mättää?! Ennen on ihan suorat ja rehdit välit ollut. Pystytty puhumaan kaikista asioista ja puolin sun toisin tilitetty asiasta kuin asiasta.
Ystävä on "ikisinkku", on itse sanonut ettei aio perhettä perustaa, välillä kuitenkin on puhunut "nyytistä käsivarrella".
Seurustellutkin on ihan pitkiäkin aikoja. Nyt itseään huomattavasti nuoremman kundin kanssa jo jonkin aikaa.
Olenkin miettinyt, voisiko ystävällä olla nyt joku kriisi meneillään kuitenkin, ikää tulee, kundi on nuori eikä vielä perhettä halua perustaa ja jotenkin sitten kokee ahdistavana minun perhe-elämäni?
En tiedä, ihan vain spekulaatiota, kun mitään selvää syytäkään en ole keksinyt.
ap
Olenkin miettinyt, voisiko ystävällä olla nyt joku kriisi meneillään kuitenkin, ikää tulee, kundi on nuori eikä vielä perhettä halua perustaa ja jotenkin sitten kokee ahdistavana minun perhe-elämäni?
* masentunut?
* kuullut olevansa (kuoleman)sairas eikä halua siitä puhua?
* hänellä on lähipiirissä ongelmia (riitoja perheessä jotka vievät voimat/ vanhempi siarastunut ja on "omaishoitajana"/ mustasukkainen mies joka ei anna pitää yhteyttä ystäviin / tmv.)
* sinä olet puhunta TAI joku on puhunut sinun muka puhuneen pahaa kaveristasi?
* ehkä haluaa lapsn mutta ei voi saada ja siksi ei halua nähdä lapsia?
* miettii ehkä muuttoa ulkomailla ja "testaa" pystyykö olemaan ilman ystäviä ymv. tuttuja
Ja juu, osa on tyhmiä syitä edellä, mutta mahdollisia?:)
*
* masentunut?
* kuullut olevansa (kuoleman)sairas eikä halua siitä puhua?
* hänellä on lähipiirissä ongelmia (riitoja perheessä jotka vievät voimat/ vanhempi siarastunut ja on "omaishoitajana"/ mustasukkainen mies joka ei anna pitää yhteyttä ystäviin / tmv.)
* sinä olet puhunta TAI joku on puhunut sinun muka puhuneen pahaa kaveristasi?
* ehkä haluaa lapsn mutta ei voi saada ja siksi ei halua nähdä lapsia?
* miettii ehkä muuttoa ulkomailla ja "testaa" pystyykö olemaan ilman ystäviä ymv. tuttuja
*
-Muistakin sairauksista on puhuttu avoimesti
-Vanhempiensa ja siskojensa kanssa on välillä ollut riitoja, ei mitään kauhean vakavaa, ja niistäkin on ennen minulle tilittänyt. Ei ole omaishoitajana, tai kenenkään terveys pettänyt
-Mies ei ole mustis, päin vastoin, ystäväni on tosi mustis miehestä ja tästä on koitunut heille välillä ongelmia
-En ole puhunut pahaa, eikä meillä ole sellaisia yhteisiä kavereita jotka olisivat voineet väittääkään niin
-Tuota lapsihommaa olen tosiaan nyt miettinyt. Ystävä teki abortin pari vuotta sitten (lomaromanssista sai alkunsa), mutta siitäkin ihan avoimesti silloin puhui.
-Tuo ulkomaillemuutto on niin hölmö ajatus, etten usko ;). Tai siis se että jaksaisi nyt ihan vuosia testailla kestääkö olla ilman ystäviä..
Enkä ole roikkunut, emme todellakaan ole nähneet joka viikko, emme edes joka kuukausi. Viimeisen puolentoista vuoden aikana olemme nähneet alle viisi kertaa.
Ny sitten olen alkanut ihmettelemään, kun _koskaan_ ei voida sopia tapaamista ja mitään yhteydenpitoa ei enää siltä suunnalta tapahdu.
Siksi olen nyt viime ajat sanonutkin hänelle, että soita SINÄ, kun sopii nähdä. Miksi hän sitten sanoo että nähdään ja soitetaan ym., jos ei ole aikomustakaan niin tehdä?
Totta kai etääntymistä tapahtuu ja ystävyydetkin voivat lopahtaa, mutta minusta olisi kuitenkin ihan reilua sitten vaikka sanoa, että ei soitella, kuin se, että jatkuvasti sanoo toista ja tekee ohareita. Olemme aiemmin kuitenkin olleet todella hyvät ystävät.
ap
ei kai vanhoja ystäviä nyt kokonaan hylätä vaikka työtä tai rakkauttakin olisi.. Etenkin kun tämä nykyinen suhde on kuitenkin ollut jo jonkin aikaa, ettei ole ihan ensihuumaa enää.
Ei ole tullut mitään vastausta meiliinkään vielä.
ap