Miten nukkumisasioiden ymmärtäminen voi olla miehelle niin vaikeaa?

Kohta 10 vuotta olen päivitellyt, miten ihmeessä miehen voi olla niin vaikeaa ymmärtää tiettyjä asioita lasten nukkumisesta. Kuten sen, että jos lapsen nukkumaanmenoaika on klo 21, ei hampaidenpesua voi vitkuttaa klo 22.30 asti vaikka telkkarista tulisi miten hyvä ohjelma. Tai että minä saatan olla hippusen äkäinen, jos mies tulee makuuhuoneeseen irvistelemään siinä vaiheessa, kun olen tunnin istunut lapsen sängyn vieressä odottamassa unen tuloa. Tai että meillä ei VOI sisällä huutaa kerroksesta toiseen jotain saakelin jääkiekkopelin tuloksia silloin, kun nuorimmainen nukkuu.



Tai että vaikka miehen mielestä olisi tosi suloista se, että lapsi saa aina nukahtaa äitin kainaloon vanhempiensa sängyssä ja nukkua siinä kainalossa aamuun asti, ei se minun mielestäni välttämättä ole aina yhtä ihanaa. Että minäkin joskus haluaisin nukkua kokonaisen yön.



Oikeasti, en ole aikaisemmin edes miettinyt tätä asiaa näin paljon kuin nyt. Yhtäkkiä vain tuli mieleen, että nukkumisen suhteen meillä tökkii kyllä kaikki. Kai sekin kertoo jotain, että olen nukkunut kokonaisen yön viimeksi 10 vuotta sitten, ja että minä olen laittanut kaikki lapset unille joka ainoa kerta. Tarttis vissiin tehdä jotain.