G: Palvelutaso anoppila vrt äitilä?

A: kaikki valmiina, jos olemme menossa kylään. Jos taas olen lupautunut auttamaan esim. miehen sisarusten valmistujaisissa, sitä todella teen alusta loppuun. Ja jos anoppi tulee meille auttamaan, niin olen ihan väsynyt kun lähtee - ja teen kaiken omalla tavallani. Ja jos on meillä lapsen vahtina siivoaa lasten ja muut jäljet.



Ä: Ikinä ei kaikkea saa valmiiksi, ruuanlaitossa ja siivouksessa pakko auttaa. Kun tulee meille, saattaa tuoda ruuat mukana, mutta jälkisiivon jättää meille. Tai jos katsoo lapsia, saattaa jäädä leikit lattialle. Toisaalta, jos auttaa muutossa, osaa viikata kaapit oikeanlaiseen ojennukseen ja löydän kaapeista tavaroita.

Molemmissa paikoissa tarjoillaan pääruoka valmiina pöytään. Jääkaapilla saa käydä itsekin. Aamupalatarjoilua saa molemmissa paikoissa joskus. Kummassakaan paikassa en ikinä siivoa tai tee muita kotitöitä. Anopin luona ollaan yleensä niin vähän aikaa ja anoppi on siivousfriikki. Äiti taas on sellainen, että ajattelee, että minun tehtävä on levätä ja hän huolehtii kaikesta.

Eli kaikki on valmiiksi tehty, halusit tai et. Tulis varmaan perseenkin pyyhkimään jos pyytäis.



Äitini yleensä tekee lämpimän ruuan, mutta joskus teen minäkin. Aamupalat, välipalat jne. jokainen tekee itse. Usein kyllä keksitään lähteä yhtäkkiä johonkin ulos syömään. Siivota ei tarvitse.



Tykkään äitini tyylistä sata kertaa enemmän. Jos menen viikonlopuksi kylään mieheni kanssa, voin kyllä tehdä siellä jotain. Anopin tyyli taas on raivostuttava, ei siellä kestä muutamaa tuntia kauempaa olla.

Anoppilassa minä olen se, joka palvelee. Pidän huolta, että hänellä on ruokaa kaapeissa, laskut maksettuina ja etteivät lääkkeet pääse loppumaan kesken.



Äitilässä on täysi ylöspito ja olen edelleen täysin passattavana lapsen asemassa. Mikään ei voisi olla rentouttavampaa!



Ikäero äidillä ja anopilla tasan 10 vuotta, mutta toimintakyvyn ero paljon isompi. Äitini suvussa on tapana elää yli 100-vuotiaaksi.

Tarjoilut on suureellisemmat äitilässä (hauska sana muuten!), anoppilassa ei kehtaa niin paljon syödä, kun ovat vähävaraisempia.

ja passaa enemmän muutenkin, laittaa lakanoita aina valmiiksi jne.



Oma äitini laittaa kyllä kaikki ruuat, mutta esim lasten välipaloja ja iltapaloja kaivan minä itsekin jääkaapista. Ja sänkyjä laittelen yhdessä äitini kanssa.

Anopilla en ole koskaan yötä (asuu samalla paikkakunnalla), mutta jos mennään kylään, on hyvä palvelu. Tosin itse hoidan lasten syöttämiset ja siivoilen pöydästä tavaraa pois yms. Jos anoppi on meillä lapsia hoitamassa tai muuten kylässä, hän on todella oma-aloitekyvytön. Tekee tasan sen mitä pyytää (esim. laittaa ruoan, jos on päivän), mutta itse ei keksi tehdä mitään.



Äidilläni on täyspalvelu, olimme siellä tai hän täällä meillä (tosin ruoat ostan, jos on meillä.) Ruoat valmiina, kämppä siivottu, piirakat leivottu yms. jos esim. töistä tuun kotiin.



Mutta myös anopilta saa riittävästi apua siihen, mihin tarvitaan (eli lähinnä lastenhoitoon) ja olen siitä kiitollinen.

Äitilässä on kaamea hössötys aina. Ruokaa on varattu viittätoista sorttia, kaikki valmisteltu hyvin (esim särkyvät pikkuesineet nosteltu pois taaperon ulottuvilta), pedit valmiina jne.. Mutta jos pidempään ollaan niin mahtaisi vähän kieroon katsoa jos en tekisi siellä normaalisti kotitöitä. Se on kuulemma edelleen minunkin koti. Ja siihen malliin siellä aina olenkin. On esimerkiksi ihan normaalia että mennään sinne viikonlopuksi, niillä on jotain menoa, niin ollaan sit keskenämme ja laitetaan vanhemmille vaik ruoka valmiiksi kun tulevat.

Lasta hoitavat mielellään, joskin äidilläni monesti ruuanlaittohössötykset menee sen ohi ettei se ehdi leikkiä..



Anoppilassa saan ekana alkaa raivata kaikenmaailman muttereita, ruuveja, roskia, pyykkejä ja likaisia astioita pois pöydiltä, sohvilta ja lattioilta ettei taaperomme kajoa niihin. Tai ylipäätään että mahtuisi itse vaikka istumaan sohvalle. Pedit ei ole valmiina, yleensä siinä vaiheessa kun ilmoitan että lapsen täytyisi päästä nukkumaan, aletaan vasta miettiä että milläs patjan nurkalla se tällä kertaa nukkuisi. Sama meidän nukkumisen suhteen. Ruokaa on aina hyvin niukasti, lapselle tuon omat purkkiruuat siksi. Mitään kotitöitä mun ei siellä oleteta tekevän, mutta teen kuitenkin koska en esim halua että ruuat lojuu yön yli pöydällä kun niitä pitäisi vielä aamullakin syödä. Ja puhtaita astioitakin on välillä kiva saada.

Lasta hoitavat mielellään. Keskittyen siihen.

eli kaikki ruuat tulee pöytään, sängyt laitetaan itse.



Äitilässä siistiä ja ruokaa ja tietämiään meidän herkkuja koko ajan aivan liiallisuuksiin asti. :-( Vähän juhlavampaa tarjottavaa.



Anoppilassa ei niinkään siistiä ja ruokana yleensä aina samaa ruokaa (laatikoita ja karjalanpaistia :-( ) vuodesta toiseen. Erittäin arkista tarjottavaa.

Äitini on taitava kokki ja rento ihminen.



Palvelu varmaan suunnilleen samaa luokkaa kun mennään syömään. Äitiäni autan ehkä enemmän pöydän raivaamisessa ym.

Jos kaikki ok, hän keskittyy lasten hoitoon, ja aika paljon voi olla itsepalvelu. Jos taas olen lasten sairasteluista, yötöistä, tms. kovin väsynyt, äiti voi tehdä ihan kaikkea, mitä tarvitsee, ja minä nukun korvatulpat korvissa.

Anoppi ei niin tarkkaan tiedä, milloin meillä on rankkaa, ja siellä vaan käydään kylässä, eli saadaan ruoka ja vietetään yhdessä aikaa lasten kanssa.

Anoppilassa ei niinkään siistiä ja ruokana yleensä aina samaa ruokaa (laatikoita ja karjalanpaistia :-( ) vuodesta toiseen. Erittäin arkista tarjottavaa.

Anoppilassa ei niinkään siistiä ja ruokana yleensä aina samaa ruokaa (laatikoita ja karjalanpaistia :-( ) vuodesta toiseen. Erittäin arkista tarjottavaa.

juhlaruokia muka