Tiedätkö tämän ihmistyypin:

Paitsi että matkailen kyllä silloin tällöin ihan mielellään täällä kotomaassa, enkä nosta suurta äläkkää siitä, että satun joskus ehkä käymään Tallinnassa tai jotain.



Etelässä olen tosin käynyt kahdesti ja Tanskassa kerran (lapsena kaikki reissut), muuten ulkomaanmatkailu on rajoittunut akselille Ruotsi-Tallinna. Lähipiirissä on sit kyllä niitä, jotka koluaa kaikenlaisia kaukomaita, mutta en osaa olla pätkääkään kade. Jos joutuisin valitsemaan kotomaan kylpylän ja jonkun kaukomatkan välillä, niin voiton veis takuulla se kylpyläloma :D



Mulla vaan ei ole minkäänkarvasta kaukokaipuuta. Joskus tunnen itseni vähän vajavaiseksi sen takia (lähinnä silloin, kun esikoinen alkaa kiukutella, kun ei ikinä mennä mihinkään ulkomaille), mutta en näe mitään syytä miksi mun tarttis väkisin mennä johonkin huitsin nevadaan varsinkaan kun iso osa Suomenniemeäkin on vielä näkemättä ja kokematta. Esikoisemme olen käskenyt kääntyä isänsä puoleen, joka tykkää reissaamisesta enemmän kuin minä. Ei mulla ole mitään sitäkään vastaan, jos mies haluaa matkustella. Ei se ole multa pois. Mä en vaan halua. Mä voin kölliä vaikka noiden nuorempien kanssa sillä välin mökillä. Tai voin kölliä yksinkin, jos ukko joskus mielenhäiriössä veis vaikka koko katraan johonkin kaukomaille :D

Niin ja toisaalta mä tukehdun läkähdyn ja lassähdän jo näissä muutamissa Suomenkin hellepäivissä, viihdyn paljon paremmin parinkymmenen asteen tuntumassa pysyttelevässä ilmanalassa, joten ei senkään puolesta TODELLAKAAN kiehdo ajatus esim. jostain paikasta, jossa lämpötilat nousee vielä kammottavampiin sfääreihin.. (Joku 35 astetta varjossa olis jo ihan helvetillinen painajainen)