Lue keskustelun säännöt.
Olemmeko tyhmiä ja joustamattomia?
29.06.2009 |
Olen raskaana ja lapsi oli iloinen yllätys, ei siis suunniteltu. Kaiken lisäksi olen opiskelija, mieheni on jo töissä. Päätettiin pitää lapsi ja onnellisena kerrottiin tästä miehen äidille. No ei olisi varmaan pitänyt, sillä miehen äiti sanoi ensimmäisenä, että teette tietenkin abortin, vielä ei ole lasten aika. Ei ollut siis yhtään iloinen uutisestamme.
Me sanoimme, että ok, sinun ei tarvitse pitää päätöksestämme, mutta meidän ei myöskään tarvitse pitää sinuun yhteyttä niin kauan kuin pyydät anteeksi tölväisyäsi.
Hiljaisuutta kesti kuukauden, kunnes anoppi soitteli, että koskas tulette käymään. On kuulemma miettinyt asiaa ja lapsen pitäminen sopii hänelle (ihan kun me sen mielipiteestä välitettäisiin...). Mies kysyi, että pyytääkö idioottimaisia puheitaan meiltä anteeksi, niin siihen ei anoppi kuulemma pysty. No, yhteydenpito on katkolla meidän puolelta ainakin, mutta anopin mielestä ollaan lapsellisia jääräpäitä.
Ollaanko?
Kommentit (69)
tai ei... itse tekisin varmaan ihan samanlailla kuin te...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaako se jotenkin mielipiteeseesi? :)
ap
Mä en antaisi tollaista kommenttia anteeksi ikinä, vaikka anteeksi pyydettäisiinkin...
Tosin itse jatkaisin yhteydenpitoa ja v-ttuilisin asiasta anopille joka käänteessä (tyyliin "kun me nyt sitten päätettiin pitää tämä lapsi", "kun tämä lapsi syntyy vaikka joidenkin mielestä sitä ei olisi pitänyt hankkia" jne.)
Jos ei aikuinen ihminen pysty pyytämään loukkaustaan anteeksi, minun mielestä saa pysyä omissa oloissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos kyseessä olisi oma isäni, pitäisin jo sitä, että hän pyytää käymään, anteeksipyyntönä. Isäni on kauniisti sanottuna hankala luonne. Jos jäisin häneltä vaatimaan ihan suoranaista anteeksipyyntöä jostain asiasta, saisin sitä odottaa KAUAN.
Totuushan on, että elämäntilanteenne ei ole ideaali lapsen suhteen, joten varmaan tuli anopillekin järkytyksenä. Ei tietenkään kuulu tapoihin ehdotella aborttia, mutta onko tuo nyt oikeasti elämää suurempi loukkaus? Eikö jo se, että hän ottaa yhteyttä ja sanoo, että lapsen pitäminen sopii hänelle, merkitse, että hän ainakin jollain asteella hyväksyy tulevan vauvan ja haluaa olla tekemisissä kanssanne? Itse en ole pitkävihainen ihminen ja olen sitä mieltä, että kaikenlaisten menneiden loukkausten vatvominen myrkyttää aivan turhaan mieltä. Olen sitäpaitsi ihan varma, että kun anoppi ensimmäisen kerran näkee vauvan, viimeistään silloin hän katuu aborttipuheitaan.
koska jos olette kovin nuoria, se anoppi todennäköisesti (syystä) ajattelee, että joutuu elättämään ja avustamaan ja hoivaamaan. Vaikka on juuri päässyt vasta omistaan eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onhan 25 v poika vielä melkein vaippaikäinen, oikein juuri pesästä lentänyt.
voi jeesus, mä inhoan näitä jotka omalla iällä on paljon pätevämpi kaikissa asioissa.
olisivat olleet esim. alle 20-vuotiaita, niin kommentti olisi ollut jotenkin ymmärrettävämpi.
itse en jäisi tuota tölväisyä hautomaan kovin kauaksi, olen itsekin semmoinen että päästelen suustani sammakoita. anopillanne voi olla sen verran ikää ettei anteeksipyyntö ole helppoa. tärkeintä lienee lapsenkin kannalta että välit ovat kunnossa mummolaan päin, vaikka ajatus abortista on joskus ääneen lausuttukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme mieheni kanssa about samanikäisiä ja ihmisillä on sitten pokkaa arvostella ihan kaikkea elämässämme! Kyytiä ovat saaneet niin esikoinen, asunto, tekemiset/tekemättä jättämiset...huhhuh. Luulen että johtuu iästä, siis että siksi meitä pidetään idiootteina ;). Moni varmaan puolustelee tuota nyt sanomalla "minä ainakin olin ihan pentu kaksikymppisenä"- ja sujuvasti unohtaa että kaikki eivät ole yhtä lapsellisia...
aika helppo kuitata, että vastuu kasvattaa. Olisivat hankkineet lapsia aiemmin, niin olisi se aikuisuuskin tullut hieman nopeammin.
Lapset nimittäin tekevät aikuiset, sellaiseksi on pakko ryhtyä - vanha sanonta on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme mieheni kanssa about samanikäisiä ja ihmisillä on sitten pokkaa arvostella ihan kaikkea elämässämme! Kyytiä ovat saaneet niin esikoinen, asunto, tekemiset/tekemättä jättämiset...huhhuh. Luulen että johtuu iästä, siis että siksi meitä pidetään idiootteina ;). Moni varmaan puolustelee tuota nyt sanomalla "minä ainakin olin ihan pentu kaksikymppisenä"- ja sujuvasti unohtaa että kaikki eivät ole yhtä lapsellisia...
Itse en ollut täysi pentu kaksikymppisenä. Olen siitä lähtien kun 18-vuotiaana kotoa lähdin, ottanut vastuun elämästäni ja tekemisistäni. 22-vuotiaana minulla oli ammatti, aviomies, esikoislapsi ja koira. En todellakaan ollut kypsymätön pentu. Silti ymmärrän, että yllätysvauva voi olla pienoinen järkytys anopille ja muillekin läheisille. Ihan samalla tavalla eräälle ystävälleni, joka on nyt kuitenkin jo vähän yli 30 v, oli hänen oma äitinsä ottanut abortin puheeksi kun ystäväni oli yllättäen tullut raskaaksi muutaman kuukauden seurusteltuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos alaikäisestä parista olisi kyse voisi avustuksista puhua, mutta nyt menee kyllä jo vähän naurettavaksi
Ap:han kertoi, että hänen miehensäkin on jo työelämässä. Eri asia olisi, jos kyseessä olisivat 16-vuotiaat..
Eihän se ole ideaalitilanne, että opiskelut ovat kesken. Moni vanhempi ihminen ei sitäpaitsi ymmärrä/tiedä sitä, että on ihan mahdollista suorittaa opinnot loppuun lapsen kanssa. Mutta onhan se paljon rankempaa opiskella kun on pieni lapsi. Anoppini on opiskellut itselleen ammatin kun hänellä on ollut 4- ja 3-vuotiaat lapset ja sanoi, että oli mielettömän rankkaa, mutta mahdollista. Itse olen kyllä tullut siihen tulokseen, että jos sitä todella ideaalista tilannetta odottelisi, sitä saisi odotella hamaan hautaan. Aina on jotain jos liikaa miettii.
mies käy töissä ja koemme että tilanne on erittäin otollinen lasten tekemiselle, ja huom! 20 ja 21 vuotiaat... opiskelu kestää niin perkeleen kauan ja halutaan olla nuoria vanhempia, ainakin jaksetaan juosta lastemme perässä ;)
ja siitä yllätys vauvasta, kuinka moni julisti etukäteen kaikille et nyt aletaan yrittää vauvaa?
eiköhän se ole "yllätys" vanhemmille, mitä sitä muille tarvitsee kertoa että ei me tätä tarkotettu näin..
mutta jo tulevan lapsen takia olisi mielestäni anteeksiannon aika. Se, että olette katkeria ja itsepäisiä, niin ei ole hyväksi teille itsellekään. Hän on kuitenkin miehesi äiti, ja me kaikki möläytämme joskus jotakin typerää, eikö ?
Jää se varmaan aina takaraivoon muistiin, mutta ei sen kommentin tarvitse pilata teidän loppuelämän suhdetta. Anopin mielikin muuttuu, kun lapsi syntyy.
Jos mun anoppi ois nuin sanonut, niin en antais anteeksi sitä ikinä vaikka pyytäiskin. En antais kenellekkään anteeksi tommosta.
Meillä tilanne on semmonen, että esikoinen tulossa, ollaan parisen/muutaman vuoden nuorempia kuin te, toinen opiskelee ja toinen työtön tällä hetkellä.
Kummankin sukulaiset ottivat ONNEKSI asian ilolla vastaan, eikä kehenkään ole välit menneet :)
Mä olen itse tottunut jo huolehtimaan itsestäni. Olin 16v kun kotoa muutin poissa, silloin äitini kuitenkin muutaman kk huolehti minusta rahallisesti, kun en mitään saanut mistään. Mutta 17v täytettyäni huolehdin itse itsestäni ihan kaikin tavoin ja siitä lähtien olen niin tehnyt. En voi kyllä itsestäni sanoa että kakskymppisenä olin/olen täys pentu, en todellakaan.
Tsemppiä teille ja älä kovin stressaa tuosta anopista, ei tee hyvää vauvalle eikä sinullekaan :) Teette miten itse haluatte, mutta ainahan olisi mukavempi jos väleissä olisitte, vauvankin kannalta tottakai.
Anna anopille aikaa. Mutta tosiaan voihan se olla niin hankala luonne ettei anteeksi vaan kerta kaikkiaan pysty antamaan..
se onnistuu tai ei. Ehkä hän on kateellinen nuorelle morsmaikulle, joka pojan vei.