Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olemmeko tyhmiä ja joustamattomia?
29.06.2009 |
Olen raskaana ja lapsi oli iloinen yllätys, ei siis suunniteltu. Kaiken lisäksi olen opiskelija, mieheni on jo töissä. Päätettiin pitää lapsi ja onnellisena kerrottiin tästä miehen äidille. No ei olisi varmaan pitänyt, sillä miehen äiti sanoi ensimmäisenä, että teette tietenkin abortin, vielä ei ole lasten aika. Ei ollut siis yhtään iloinen uutisestamme.
Me sanoimme, että ok, sinun ei tarvitse pitää päätöksestämme, mutta meidän ei myöskään tarvitse pitää sinuun yhteyttä niin kauan kuin pyydät anteeksi tölväisyäsi.
Hiljaisuutta kesti kuukauden, kunnes anoppi soitteli, että koskas tulette käymään. On kuulemma miettinyt asiaa ja lapsen pitäminen sopii hänelle (ihan kun me sen mielipiteestä välitettäisiin...). Mies kysyi, että pyytääkö idioottimaisia puheitaan meiltä anteeksi, niin siihen ei anoppi kuulemma pysty. No, yhteydenpito on katkolla meidän puolelta ainakin, mutta anopin mielestä ollaan lapsellisia jääräpäitä.
Ollaanko?
Kommentit (69)
Meillä se vaikea mummo on oma äitini. Ei sentään lapsen tekoa ole haukkunut mutta kaikkea muuta omassa elämässäni, olen kuulemma epäonnistunut kaikessa. No joo. Täytyy sanoa että mieheni on ihan viisas kun on diplomaattisesti takonut päähäni että ei se vauvan vika ole että mummo on hölmö. Ollaan sitten pidetty asiallisesti yhteyttä isovanhempiin ja mäkin olen yrittänyt hillitä itseni vaikka mieli tekisi antaa sanallisen miekan sivaltaa asiasta ja toisesta. Seurustelun hoitaa mieheni ja vauva on luonnollinen keskipiste. Eiköhän se siitä. Mäkään en jaksa ajatella että suhde äitiini olisi koskaan rennon letkeä, mutta lapsella on oikeus nähdä isovanhempiaan. Tee se lapsesi takia. Isovanhempien ja lapsen suhde on kuitenkin usein jotain aika ainutlaatuista. Ja eiköhän se teidänkin vauva sulata mummon sydämen kun hän näkee että kaikki sujuu kuitenkin ihan ok.
Jos mummo toivoo vauvan kuolevan, niin onhan se aika ainutlaatuinen suhde mummolla ja vauvalla... ap
En nyt lähtisi kovin innolla luomaan mitään suhdetta vauvan ja tuollaisen mummon välille. Mummon on muutettava suhtautumistaan ja oltava aloitteellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehän olette juuri parhaimmassa iässä lapsen saamiseen! Onnea kovasti vain. Itse olin 23 v, opiskelut kesken yliopistossa kun sain ensimmäisen lapsen, toinen syntyi sitten, kun olin 26v. Ei se sen kummempaa ole kuin töissä käyminenkään - jatkoin opiskeluja sitten ihan normaalisti ja valmistuin. Nyt tuo ensimmäinen vauva on 15v ja toinen 12v kohta, olen tyytyväinen, että sain lapsia nuorella iällä, nyt kun olemme yrittäneet hankkia "iltatähteä", ei se ole onnistunut..
Anoppisi on kyllä todella törkeä ja ymmärrän sinua ap todella hyvin. Onnea vielä ja mukavaa kesää kaikesta huolimatta.
Kerronpa sinulle, mitä itse tein:
Kun opiskelijana raskauduin (ja vauva oli siis toiveissamme, vaikkakin, täytyy myöntää, emme "nykypäivän kriteerein" varmaankaan täyttäneet kaikkia niitä vaatimuksia, joita niin tulevilla vanhemmilla ja varsinkin ympäristöllä on), olisivat vanhempani - ensisijaisesti äitini -haluneet minun abortoivan lapsemme.
En tietenkään suostunut edes harkitsemaan asiaa.
Lapsellemme ja mummille kehittyi myöhemmin lämpimät välit, joita en yrittänyt rajoittaa. Tyttäremme huomasi itse aikuistuessaan, että mummilla on hyvin erilainen arvomaailma kuin hänellä itsellään ja vanhemmillaan, ja tästä olenkin iloinen. Varsinkin, kun lapsi teki itse ja itsenäisesti päätelmänsä.
Minun välini äitiini olivat jo ennen hänen abortti-puheitaan ollut läheiset mutta tulehtuneet, eikä suhde tietenkään ollut normaali jatkossakaan.
En kuitenkaan halunut viedä lapseltani isoäitiä. Mutta voit uskoa, että seurasin heidän touhujaan melko tarkkaan sivusta.
Paljon myöhemmin otin kerran äitini kanssa puheiksi hänen tölväisynsä koskien aborttia - hän suuttui silmittömästi... väitii, ettei ollut sellaista koskaan maininnut. Huokaus.
Mutta pointtini on siis se, että mieti mummi-suhdetta lapsesi kannalta - myöhemmin isovanhemmuussuhdetta on vaikea lähteä rakentamaan.
Jos ei aikuinen ihminen pysty pyytämään loukkaustaan anteeksi, minun mielestä saa pysyä omissa oloissaan.
olen samaa mieltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
unohtakaa kaikki koko kommentti ja jatkakaa elämää! ei kannata jäädä hautomaan asiaa. lapsen vuoksi anopin tyhmä kommentti kannattaa unohtaa. hän tarkoitti sitä, mutta haluaa antaa lapselle mahdollisuuden. antakaa siis tekin lapselle mahdollisuus oppia tuntemaan mummo.
tappamista ehdottava anoppi on hirviö. Anteeksipyyntö ja katuminen olisi enemmän kuin paikallaan.
Jotkut palstalaiset ovat neuvoneet, että vauvan kannalta olisi hyvä pitää jonkinlaiset välit mummoon. Miksi? Onko tulevalle lapselle hyväksi olla kanssakäymisissä ihmisen kanssa, jolla on noin vääristynyt arvomaailma?
Itselläni oli mummo, joka haukkui omaa miniäänsä eli äitiäni jatkuvasti. Vaikka järkeni kertoo nyt aikuisena, miten mummoni manipuloi minua pienenä, välit äitiini eivät ole kauhean luontevat. Mummoni aivopesi minua äitiäni vastaan niin kauan, että se ei voinut olla vaikuttamatta äitisuhteeseeni, vaikka äidissäni sinänsä ei ollut vikaa.
Mieti siis oikeasti, haluatko kauhean läheisiä suhteita anoppiisi edes pitää.
Ja elämäntilanteenne on vauvalle varmasti juuri oikea, jos itse niin tunnette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos ap olisi suostunut että kun tuleva mummo sanoo että abortti tehdään, niin tehdään vaan. Siinä sitten kauhistelisitte että miten kukaan voi tehdä. Ja nyt teidän mielestä on ihan ok kun mummo näin sanoo. Outoja olette.
Alue: Aihe vapaa
Jos mummo toivoo vauvan kuolevan, niin onhan se aika ainutlaatuinen suhde mummolla ja vauvalla...
ap