G: Hölmöintä/hauskinta, mitä olet tuoreena äitinä (tai isänä) tehnyt?

mutta jälkeen päin naurattaa.



Keskellä yötä kolmen viikon ikäinen päättää pusata kainalonilkkakakat.

Eihän siinä sitten muu auta, kuin lähteä vaatteen vaihtoon ja pesulle silmät ristissä ja pihalla kuin ankka.

Otin vaatteet ja vaipan pois hoitopöydän päällä ja lähdin lapsi käden päällä talsimaan vessaan.



Jotenkin ajatus kuitenkin sekosi, ja jätin vauvan pyykkikorien päälle :O Ja lähdin takaisin hoitopöydän luokse.

Siellä sitten tajusin että siinä se yltä päältä kurainen puku on edelleen.. missäs se lapsi sitten on?

Noh, siellä se pyykkikorien päällä ihmeissään köllötteli (puollustukseksi täytyy kertoa, että meillä kaksi pyykkikoria seinän ja pesukoneen välissä, joten putoamisvaaraa ei ollu) olin kai ajatellut kulkevani likainen puku kädessäni ja jättäväni sen vain siihen korien päälle ja hakevani lapsen pesulle tai jotain vastaavaa.

Kun saimme esikoisemme, saimme sairaalassa perhehuoneen mieheni kanssa. Kummallakaan ei ollut kokemusta vauvan hoidosta, mutta isä/kin oli todella innokas. Vauveli kuitenkin huusi toisena yönä koko ajan ja teimme kaikkemme rauhoittaaksemme pienokaisen. Mieheni taas kertaalleen vaihtoi vaipan ja puimme sairaalan vatteet ylle. Meillä oli kuitenkin sellainen käsitys ettei pientä sovi kiristää millään ja vaatteet ja vaipat jätimme "sopivan" löysälle...että olisi hyvä olla. Hälytimme sitten yöllä lastenhoitajan apuun. Hän tuli ja oli eläkkeeltä keikkaa tekevä kokenut "mummeli". Kysyi, että onkos annettu ruokaa ja vaippa kuiva? Katseli myös epäillen meidän perhepetiin, jossa itki esikoisemme vaatteet roikkuen miten sattuu. Hoitaja nosti vauvaa ja kakkaa oli pitkin sänkyä..., kun vaippakin oli tietty aika löysällä ettei vauva vahingoitu:) Vakuuttelimme nolona, että vaihdamme hänelle heti vaatteet ja vaipan. Hoitaja otti kuitenkin itse vauva(varmaan ajatteli, että tuosta ei kyllä tule mitään). Hän riisui, pesi ja puki vauvan varmoin ottein. Samalla kertoi meille, että vastasyntynyt tuntee olonsa turvalliseksi, kun vaatteet on tiiviisti päällä. Vauveli näytti hänen "käsittelynsä" jälkeen siistiltä ja rauhalliselta kääröltä eikä riepu-eetulta. Hoitaja lähti ja katsoi vielä lähtiessään meitä hyväntahtoisesti päätään puistellen....nuo isät:))) Me purskahdimme nauramaan hillittömästi hänen lähdettyä...oikein uusavuttomat:)))

kauhealla kiireellä jonnekkin ja juuri ennen lähtöä teki kauheat kakat..no päästiin määränpäähän ja ihmettelin kuinka vaunut on niin märät.oliko tuttipullo vuotanu vai mikä?Kunnes nostin pojan vaunuista ja tajusin etten ollut kiireessä laittanu ollenkaan puhdasta vaippaa tilalle:)Onneksi oli kesä lämmin...

kun otin ja soitin neuvolaan, että kun tämä lapsi ei nuku. Kerroin, että herää joka ikinen aamu jo puoli seitsemän aikaan, eikä suostu nukkumaan yhtään pidempään ja että minulle alkaa kertyä aikalailla univelkaa. Neuvolan tätsky sitten kyseli, mihin aikaan poika lähtee iltaisin nukkumaan ja miten nukkuu yönsä. Minä kerroin, että nukkumaan menee n. klo 20.30 ja yönsä nukkuu heräilemättä.



Neuvolan täti onnistui aika huonosti pidättelemään nauruaan, sanoi vaan, että kyllä kymmenen tunnin unet vauvalle riittävät hyvin.



Minä vaan en silloin tajunnut, että vauva tuskin antaa minun nukkua puolillepäivin, niinkuin tapana oli ennen vauvaa...noloa.

Sillä jos synnytys alkaisi ja tilaisin taksin niin en joutuisi maksamaan sotkettuja penkkejä kun fiksuna laittaisin MUOVIPUSSIN istuimen päälle xD. Turha kai sanoa että olin oikeasti köyhä?

Mikäs tässä oli hölmöä? Mä ainakin pistin autossa jätesäkin perseen alle (muiden suojien lisäksi) kun lähdin esikoista synnyttämään. Ja tarpeen olikin, kun lapsivettä tuli litrakaupalla.

kun pikkuveli syntyi. Muutama viikko tämän jälkeen lähdettiin koko perheen voimin käymään keskustassa kaupassa. Mies jäi vauvan kanssa autoon, minä menin isomman kanssa kauppaan. Lapsi halusi jäädä katsomaan leluhyllyä, kun olin menossa kassalle, tarkoitus oli hihkaista, kun lähdetään.Parkkipaikalla menin autoon ja mies ihmetteli, missä lapsi - siellähän se vielä leluja katseli.

meillä ku vauva syntyi niin sillä oli hiuksia päässä ihan hyvin mut sit muutaman viikon ikäisenä ne lähti ja mää melkein itkin ukolle paniikissa että se on mun syy, että tukka lähti ku hankasin vauvan päätä aina pesun jälkeen kuivaksi :)että olin sit mielestäni hangannut liian kovaa että tukkakin irtosi :)

vielä jotenkin niin "sumussa" ja kai vähän tietämätönkin, mutta en imettänyt vauvaa laisinkaan ensimmäisen vuorokauden aikana. En vaan jotenkin tajunnut, että sitä pitäisi ehkä syöttääkin, ja kun ei kukaan mulle mitään rintaruokinnasta puhunut.



Siis nyt ihmetyttää kyllä itseänikin, miten vasta vuorokauden jälkeen tajusin ajatella että joo, lapseni saattaisi haluta imeä rintaa ja tarvita ravintoa... :D



Niin ja kotiin en tietenkään ollut ostanut mitään korvikkeita varuiksi, pidin ihan selviönä, että imetys onnistuu kaikilta ja aina. En mä ollut kuullutkaan, ettei joltakulta olisi tullut maitoa tms. No, onneksi imetys kyllä onnistuikin eikä korvikkeita tarvittu ikinä. Osaltaan varmaan onnistui senkin takia, koska en tosiaan siis stressannut asiaa, sehän oli "ihan selvä että maitoa tulee ja riittävästi tuleekin" :)



Siitä olin ihan yllättynyt, että maitoa tulee nänninpäästä useista reijistä, olin ajatellut kai että on vain yksi reikä josta maitoa suihkuaa.



Niin ja häiritsin useasti itse vauvani unia, kun kävin ottamassa vauvan syliin kesken hänen uniensakin, koska olin lukenut että vauvoja pitää pitää paljon sylissä jotta saavat läheisyyttä ja säästyvät näin traumoilta tms. :D

tän läheisyysasian vähän äärimmäisyyksiin. tyttö oli oikeastaan aina sylissä. Jossain vaiheessa aloin sit miettiä et mahtaako se oppia koskaan liikkumaan jos en joskus laske lattialle;) tyytyväinen ja iloine lapsi on ollut kyllä aina. huolestuin kun siskoni oli sitä mieltä et vauvassa on varmaan jotain vikaa kun se ei ikinä itke. Ei sen tarvinnu itkeä kun oli aina sylissä tai tissi suussa vaikkei nälkäänsä valittelutkaan, varmuuden vuoksi tarjosin maitoa koko ajan.

vielä jotenkin niin "sumussa" ja kai vähän tietämätönkin, mutta en imettänyt vauvaa laisinkaan ensimmäisen vuorokauden aikana. En vaan jotenkin tajunnut, että sitä pitäisi ehkä syöttääkin, ja kun ei kukaan mulle mitään rintaruokinnasta puhunut.

Siis nyt ihmetyttää kyllä itseänikin, miten vasta vuorokauden jälkeen tajusin ajatella että joo, lapseni saattaisi haluta imeä rintaa ja tarvita ravintoa... :D

Niin ja kotiin en tietenkään ollut ostanut mitään korvikkeita varuiksi, pidin ihan selviönä, että imetys onnistuu kaikilta ja aina. En mä ollut kuullutkaan, ettei joltakulta olisi tullut maitoa tms. No, onneksi imetys kyllä onnistuikin eikä korvikkeita tarvittu ikinä. Osaltaan varmaan onnistui senkin takia, koska en tosiaan siis stressannut asiaa, sehän oli "ihan selvä että maitoa tulee ja riittävästi tuleekin" :)

Siitä olin ihan yllättynyt, että maitoa tulee nänninpäästä useista reijistä, olin ajatellut kai että on vain yksi reikä josta maitoa suihkuaa.

Niin ja häiritsin useasti itse vauvani unia, kun kävin ottamassa vauvan syliin kesken hänen uniensakin, koska olin lukenut että vauvoja pitää pitää paljon sylissä jotta saavat läheisyyttä ja säästyvät näin traumoilta tms. :D

sulle pitäs ehdottomasti antaa vuoden av-mamma palkinto =))))

keskimmäinen oli varmaan jotain kolme viikkoa vanha, kun eräänä aamuna huomasin rintaliivinsuojien olevan loppu. Älykkäänä ihmisenä laitoin sitten rintaliivin sisälle harson siihen rintaan, josta en imettänyt ja myöhemmin lähdettiin lasten kanssa kauppaan. No se pahuksen harso oli jäänyt sinne paidan alle liiveihin, ja tursotti komeasti kaula-aukosta! Vasta kassalla tämän tajusin, ihmettelinkin miksi ihmiset hymyssäsuin kääntelivät katseitaan pois minusta.

monta viikkoa lastenkirjoja ääneen imettäessä, ettei vaan unohda mun ääntä. Hmmm. Kuitenkin oltiin yhdessä vaan 24/7, joten tuskinpa olis päässy ihan heti unohtamaan. Ja kun niitä kirjoja on saanut lukea senkin jälkeen ihan vuositolkulla niin olisin nyt nauttinut ihan rauhallisista imetyshetkistä vaan nekin kuukaudet. :D

käytin paljon kantoliinaa, ja aina jos olin yksin liikkeellä ja kuulin että joku vauva itki jossain, aloin hytkyä paikallani ylös alas.

kerrallaan, aika väsynyt olin.



Kerran sitten unohdin koiran kaupan eteen puoleksi päiväksi kun aamupäivällä ajattelin hoitaa kaksi asiaa kerralla, kauppareissu ja koiran ulkoilutus, no koira ulkoili 4h lyhyessä remmissä.



Kerran kun lähdimme neuvolaan ei minulla ollut mitään muita vaatteita puhtaana kuin isoäidin hautajaisiin ostettu pikkumusta, ei mikään seksy vaate vaan oikea suruasu, neuvolan täti katsoi sen näköisenä että olenkohan jäänyt leskeksi.

sairaalassa oli vähä touhua kun en tajunnu viedä lasta hoitajille ku menin esim. suihkuun... kerrankii sain shampoot päähän ja vauva alko itkemään niin juoksin suihkusta alasti shampoot päässä työntämään vauvalle tissiä suuhun... saatto huone kaveri vähä ihmetellä hehe! ei mulle kukaan sanonu että sen voi sinne viiä...

Kerran yritin laittaa vauvalle kietaisubodya ja sitten ei pinna pitänyt sätkivän vauvan kanssa ruveta opettelemaan että mikä naru kuuluu mihinkin. Olipa fiksua etten miettinyt asiaa etukäteen...



Ja naurattaa se kun eräs ilta olin tupakalla kuistillamme kaverin kanssa (en siis polta, olin seurana). Kohta aukesi ovi ja vauvelin isä tuli ulos esitellen paidanhelmaansa. "Olin vaihtamassa vaippaa ja poika pieraisi vellit helmaan". Ihmettelen vieläkin että miten onnistui...

tosin vahingossa olivat jääneet kun univelkaisina vauvaa hoisin...



Hassua oli se, kun jos oli kaupassa ilman vauvaa ja jonkun toisen vauva alkoi siellä itkemään huomasin usein hetkuttavani ostoskärryjä edestakaisin :)

miten epäkäytännöllisiä ja tietämättömiä oltiin, vaikka olimme päälle kolmekymppisiä.



Vauvalla oli nuha, joten hankimme niistimen. Emme kuitenkaan tienneet, miten sitä käytetään. Isän mielestä se laitetaan vauvan sieraimeen ja puristetaan, jolloin ilma menee lapsen sieraimeen. Kokeiltuamme sitä huomasimme, että vauva itkikin kahta kauheammin. Aloin epäillä, että ilma vain työntää räkää syvemmälle ja että niistin pitää ensin puristaa tyhjäksi ilmasta ja vasta sitten työntää sieraimeen ja vapauttaa se, jolloin alipaine vetää rään ulos. Se oli oikea ratkaisu, mutta oikeasti, soitin neuvolaankin ja kysyin, että näinkö se toimii.



Karstaakaan emme kai osanneet hoitaa oikein. Neuvolatäti sanoi, että lapsen päänahka pitää ensin öljytä ja sitten harjata karsta pois. Seuraus oli, että lapsella oli sekä öljyiset hiukset että sitkeää karstaa. Neuvolatäti ei näet hiffannut lisätä, että öljyämisen jälkeen hiukset pitää pestä ja vasta sitten harjata pois se karsta. Opin tämän oikeastaan vasta, kun koko karstaongelmasta oli päästy.



Ja mitäs vielä... kakkavaipat heitimme pitkään pois roskiin sellaisenaan, kunnes eräs vieras ihmetteli, miksi ette heitä torttua ensin vessanpönttöön...

oli tehnyt niskaan asti ulottuvat kakat.

:D