Lue keskustelun säännöt.
Perintönä mielenterveysongelmat
10.07.2009 |
Minua ahdistaa sellainen asia, kun sain joku vuosi sitten tietää, että mieheni suvussa on paljon mielenterveysongelmia. Ja ne näyttävät vielä selkeästi periytyvän. Eikä pelkästään sukupolvelta toiselle, vaan on sellainenkin tapaus että vanhemmat terveitä (isovanhempi sairas) ja lapsi sairas. Skitsofreeniasta siis on kyse. Lähin tapaus on hänen siskonsa (tosin tästä ei ole saatu diagnoosia, mutta on selvää, että ei ole kaikki kirjat hyllyssä). Haluan lapsia, (niitä ei siis vielä ole) mutta mietityttää kovasti tämä asia, enkä oikein pääse siitä yli. Tietoa sairaudesta olen hakenut, mutta ei se ainakaan helpota. En siis niinkään pelkää mieheni terveyden puolesta, vaan tuntuisi aika kamalalta antaa omille lapsille tuollainen geeniperimä. Ja jos jotain ongelmia tulisi, niin kuinkahan sitä osaisi olla miestä syyllistämättä. Onko jollain vastaavia kokemuksia? Onko ahdistukseni mielestänne aiheellinen vai typerä?
Kommentit (3)
ja minullakin niitä on. Sanoisin, että isäni lapsuudenperheessä suunilleen jokaisella lapsella on ongelmia. Diagnoosia ei kylläkään kaikilla ole, mutta näin "ulkopuolisena" asia on helppo nähdä. Kuuluvat vielä siihen ikäluokkaan, että asia on tosi häpeällinen ja ongelmiin ei haluta hakea apua. Pidän itseäni viisaampana, olen hakenut ja saanut apua. Kyllä asia silti mietityttää mahdollisen jälkikasvun vuoksi. Selvää on, että nämä ongelmat periytyvät vahvasti, mutta tottakai myös olosuhteilla on suuri vaikutus.
Sinuna ap keskittyisin muihin asioihin. On ihan mahdollista että sinäkin kannat jotain geenivirhettä, joka saa mahdolliselle tulevalle lapsellesi jotain ikävää aikaan. On toki hyvä että mietit asioita etukäteen, mutta kannattaisi puhua näistä peloista miehellesi, kenties voisitte käydä perinnöllisyysasioihin perehtyneen lääkärin vastaanotollakin? On niin paljon kaikenlaista pahaa tässä maailmassa, että turha tuollaista on liikaa etukäteen murehtia. Tai sitten teette päätöksen pysyä lapsettomana parina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos näistä asiallisista vastauksista. Ja jäkimmäiselle, olemme tästä puhuneetkin miehen kanssa, mutta miehellä ei siihen oikein ole sanottavaa. Kun "ei asialle voi mitään, enkä kyllä jätä lapsia sen takia tekemättä". Toisaalta ymmärrän hänen asenteensa, koska hän ei tavallaan voi mitään valita, niin sama yrittää sillä mitä on annettu. Kerroit että sinullakin on mielenterveysongelmia, niin koetko että ne tulevat tosiaan geeniperimän kautta, vai onko ne enemmän ympäristöstä johtuvia? Esim. sairaan vanhemman kanssa elämisestä?
Äidin puolelta mm. Äidillä ja siskoilla kaksisuuntainen ja masennusta, tädeillä masennusta ja muita mielenterveysongelmia. Isän puolelta isällä kaksisuuntainen sekä muita mielenterveysongelmia, muista ei tietoa koska isä on adoptoitu. Miehelläni ei ole ainakaan toistaiseksi mitään ja meillä kolme lasta, on käynyt sama asia mielessä mutta ei kuitenkaan kamalasti harmita moinen.