Jumala on. Älä murehdi. Iloitse elämästä. kampanja tulee

on jotenkin yksipuolista. Onko hyvän elämän ainoa tunnusmerkki nauttia elämästä? Tuntuu, että nämä mainoskampanjat kolahtavat ihmisiin, jotka tavoittelevat hedonistista elämästä nauttimista. Toki se on luvallista, jos niin onnellisesti elämässä käy, että elämä on pelkkää nautinnosta toiseen lentämistä, mutta - on Jumalaa tai ei - meille muille kuolevaisille (tai kuolemattomille) on hienoa vähän matalaliitoisempikin elämä. Kurjuutta ei tarvitse ihannoida, mutta tämän ajan elämyshakuisuus tekee myös ihmisistä onnettomia. Kaiken pitäisi olla makeeta ja siistiä. Jos elämä ei sitä olekaan, ottaa pannuun, kun muilla niin on - tai on olevinaan.

ateistit vai uskovaiset? En ole nähnyt ketään hihhulia ryöstämässä mummoja. Kyl ne on aina hukassa olevia ateisteja.

terrorisoinut harras uskovainen. Kyseinen ihminen ei ole enää väleissä juuri kenenkään kanssa.

Olen ateisti ja toki minua pelottaa kuolema näin parhaassa iässäni. Aika outoa olisi, jos ajatus ei hirvittäisi? Voiko uskovainenkaan ihan hyvällä omallatunnolla sanoa, että tuosta vaan luopuisi hyvillä mielin loppuelämästään? Uskon kuitenkin, että sitten kun olen toivottavasti mahdollisimman vanha, jotain 70+ tai 80+, ajatus tuntuu jo ihan erilaiselta.



Ja kuolemassa pelkään eniten kuolemisen prosessia. Siis sitä että saan jonkun inhottavan taudin, johon kuolen tuskallisesti. Eihän uskokaan suojele ihmistä kivulta ja siinä mielessä ahdistavalta kuolemalta, jos niikseen tulee.



Mitä taas tulee itse kuoleman lopullisuuden ajatukseen, niin siinä luulen että aika moni kuitenkin kuvittelee sielun sinne jonnekin tyhjyyteen ja olemattomuuteen harmittelemaan että voi video kun ei ollutkaan taivasta ja nyt tää on loppu eikä olekaan mitään. Ei ole helppo ajatella että ihmisen tajunta tosissaan katoaa niin kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan, yksilön itsensä näkökulmasta. Ei ole mitään harmittelijaa tai katumusta tai ahdistusta, kun ei ole enää mitään. En tiedä muista, mutta minua tuo ajatus kyllä tavallaan lohduttaakin.

Tällaisiakin ihmisiä on ja valitettavaa on, että sellaisista tehdään kaikenkattava johtopäätös, että kaikki muutkin uskonnolliset ihmiset ovat sellaisia. Minäkin tunnen yhden eristäytyneen ateistin, mutta en väitä, että eristäytyneisyys johtuisi ateismista tai että kaikki ateistit ovat eristäytyneitä.

Olisiko rakentavampaa lakata kilpailemasta, kummat ovat oikeasti parempia tai huonompia ihmisiä, uskovaiset vai ateistit? Entä jos jokainen pitäisi huolen omasta kunnollisuudestaan ja kilvoittelisi itsensä kanssa, eikä niin hanakasti osoittelisi sormella muita?

Tjaa, meidän sukua on vuosikymmenet terrorisoinut harras uskovainen. Kyseinen ihminen ei ole enää väleissä juuri kenenkään kanssa.

Enkä tosiaankaan kaipaa hengellisiä ulottuvuuksia elämääni. Minulle riittää järven ja pilvien katselu ja siniset ajatukset. : )

Ei kai sinun tarvitse äitisi kaltaiseksi tulla? Jos vaikka kuvitteellisesti joskus löytäisit jonkun hengellisen ulottuvuuden elämääsi, seuraisit kaiketi kyseisen uskonnon oppeja, pyhää kirjaa tai opettajia, et äitiäsi, eikö niin?

Voisi pikemminkin kysyä, mikseivät ateistit määrittele itseään myönteisten humaanisten arvojen kautta vaan tarvitsevat Jumal-uskon vastustajaksi saadakseen sisältöä kampanjaansa.



Sekulaarin humanismin ongelmahan on että kaikki ns. humanistiset arvot ovat syvimmältään kristillisiä paitsi juuri kristinuskon vastustaminen. Sekulaari humanismi on syntynyt vain siksi että kristityt ovat vieraantuneet Raamatun ydinsanomasta. Ja tuohon ydinsanomaan kuuluu: "Älkää murehtiko!" Jeesus sen sanoi ensin, eivät ateistit!

kaksivuotiaiden hiekkalaatikkokinastelua.



Eipäs! Juupas! Eipäs!



Seuraavaksi tulee busseihin tekstit "Meidän äidin mainoskampanja on isompi kuin teidän äidin mainoskampanja

Jos vaikka kuvitteellisesti joskus löytäisit jonkun hengellisen ulottuvuuden elämääsi, seuraisit kaiketi kyseisen uskonnon oppeja, pyhää kirjaa tai opettajia, et äitiäsi, eikö niin?

Minut on siihen johtanut kaksi asiaa: uskovien kaksinaamaisuus ja sitten ihan järkisyyt Äitini on näyttänyt niin "hyvää" esimerkkiä uskovaisesta, joka kuvittelee voivansa olla ilkeä ja kade ja puhuvansa kaikista pahaa ihan siksi, että on uskovainen. Yleisemminkin uskon nimissä on tehty maailmassa pahaa enemmän kuin minkään muun asian nimissä. Ja sitten on vielä näytön puute: mikään ei todista sen hyväksi, että olisi olemassa jumala tai jumalia tai tuonpuoleista elämää, tai että jumala tuomitsisi oikeudenmukaisesti ihmisiä. Minä pyrin elämään elämääni itse, olemaan hyvä muille, ja kun kuolen, ruumiini tuhkataan ja levitetään vaikka kesämökkipaikkani maille. Kuolema on minulle luonnollinen osa elämän kiertokulkua. Elämä jatkuu lapsissa, enkä minä unohdu ihan heti, koska he muistavat minut ja kertovat minusta lapsilleen. Se riittää minulle.

Mä luulen että ateismiin johtaa tietynlainen defenssi, puolustusreaktio, nimenomaan kuoleman ja tuomion kysymysten edessä. Mennään sellaiseen ääripäähän, että kielletään ehdottomasti Jumala (tai jumalat). Ahdistava asia suljetaan pois, ja näin saadaan rauha. Sen vuoksi ateistit ovat aika usein täällä aika kireitä ja aggressiivisia. Poikkeuksena tässä ketjussa tuo joka toivotti vastakampanjan tervetulleeksi, en muista numeroa.

Ateisteille nauretaan kun pitävät mainoskampanjaansa ja muutenkin ääntä aatteestaan.

Kuitenkin kirkko on mainostanut "liittymää yläkertaan" aiemmin ja muutenkin tunkee nokkaansa joka asiaan, ja tämä on ok.

Suomessa tuntuu ateismi olevan hyväksyttyä niin kauan kun pitävät suunsa kiinni siitä.

Ja juuri siksi tämä kampanja on nostettu esiin.

Totta kai jokainen puhuu ja kertoo omista ajatuksistaan. Ja saa niin tehdä. Ateistit vaan puuttuivat esim. tuossa kamppanjassaan TOISTEN

uskoon. Se ei ole mitenkään vapaamielistä eikä humanistista.

mniksi "jumala" salli Baby B:n kiduttamisen?

Hyvä että kaikki näkemykset pääsevät esiin.



ateisti

ateistit johdattelevat ihmisiä kohti helvettiä.

ei siinä bussikampanjassa ole tarkoitus ketään vakuuttaa (pitäis uskon olla aika heikoilla kantimilla jotta se olis edes mahdollista) vaan herättää keskustelua.

tuommoisia lasketteluita uskoisi?

Etenkin kun muistetaan, että luterilainen usko on synkkää murehtimista kaikki tyynni.

Säälittävää, ettei heillä ole omaa sanottavaa, vaan pitää matkia toisia.

Jumalan olemassaolo kun tarkoittaa nimenomaan iloa ja lohtua, ei päinvastoin, kuten jotkut uskonnottomat tuntuvat ajattelevan.

Kun hyvä ei kelpaa, pitää olla uskossa.

Jumalan olemassaolo kun tarkoittaa nimenomaan iloa ja lohtua, ei päinvastoin, kuten jotkut uskonnottomat tuntuvat ajattelevan.

Jumalan olemassaolo kun tarkoittaa nimenomaan iloa ja lohtua, ei päinvastoin, kuten jotkut uskonnottomat tuntuvat ajattelevan.

raamatussa hepun teot puhuu aika lailla tätä vastaan.

Kristityt taas mellastavat kaikessa typeryydessään. Vapaa-ajattelijat sentään laittoivat "jumalaa tuskin on..".

Kirkosta eroavat menetetään toki veronmaksajina, mutta kyllä jokainen eroaja merkitsee monelle papille myös oikeaa ihmistä, johon menetetään yhteys ja mahdollisuus kertoa ilosanoma. Hyvä että ihmisiä koetetaan tavoittaa kampanjoin.