Tunnetko ihmistä, jonka elämä menee mielstäsi liian nopeasti isoissa päätöksissä?
Siis mulla on sellainen kaveri, jonka elämässä täytyy tapahtua koko ajan ja isoja asioita. Kaikki päätökset tapahtuvat silmänräpäyksessä ja ne toteutetaan heti.
Itse arvatenkin (kun siis asiaa ihmettelen) harkitsen tekemisiäni kauemmin. Ja jos jostain ääneen ihmettelenkin, että "ohoh, tehän nopeasti näin ison asian teette", niin kaverini ei ymmärrä kantaani olenkaan. Hänestä jos asiaa on kerran mietitty yhtään, sitä on tarpeeksi pohdittu.
Esimerkkinä talonrakennuspäätös, kaksi kuukautta sitten heillä ei ollut ikinä aikomustamrakentaa. Tykkäsivät kerrostaloasumisesta. Ja nyt on talopakettitilaus tehty.
Naimisiin menivät puolen vuoden seurustelun jälkeen.
Jotenkin meidän suhtauumiset elämään on erilaisia. Mua pelottaa kaverin puolesta, että tolla tahdilla tulee ro jne. tosi nopeasti.
Pitäisikö kaveria yrittää hillitä vai katsonko vaan vierestä, vaikka mun mielestä kannattaisi kaikkea harkita kauemmin?
Kommentit (12)
Ihmiset tosiaan tekevät päätöksiä hyvin eri tahdissa eikä sinun tapasi ole ainoa oikea. Mun vanhemmat menivät aikoinaan kihloihin 2 vk tapaamisestaan. 40-vuotishääpäivä ensi kesänä.
Me tehtiin eka laosi heti melkein kuukauden seurustelun jälkeen ja talokin ostettiin niin, että eka näyttöön mentiin vaan katsomaan... Niin vaan ostettiin tämä sen enenpää miettimättä.
Me ollaan semmosia, ei osata suunnitella. Ja yhdessä ollaan oltu kohta 10v. :)
Autokin meillä usein vaihtuu yhtäkkiä, hetken mielijohteesta :D
Ihmiset on vaan niin erilaisia.
missään tapauksessa en kuvittele, että minun tapani olisi se ainut ja oikea.
Mutta kun mun tekisi mieli sanoa kaverille, että suunnitelkaa ja esim. vertailkaa hintoja ja rakennustapoja hieman kauemmin. Tietäisi mitä ostaa.
Tietysi jokainen tekee mitä haluaa, mutta mulla on sukulaisissa juuri tollaiset nopean päätöksen ihmiset ja he erosivat parin vuoden päästä naimisiin menosta. Pariskunnan vanhemmat remontoivat heidän ostamansa talon perinpohjaisesti ja sitten nämä erotessaan myivät tämän, oli varmaan mukava huhkia turhan takia.
Nyt sitten uudet liitot ja uudet lapset jo.
Pelkään, että kaverilleni käy samoin.
Tässä sukaistarinassakin oli niin selvästi nähtävissä kaikesta, että ei kannata heti hommautua raskaaksi ja avioitua ja muuttaa maaseudulle autottomana kotiäidiksi...
-ap
ja varmaan olisin ostamassa omaa taloa tai rakennuttamassa,jos olis rahaa..ostaisin autoja yms..onneks ei rahaa ole.Muuttelen vuokra-asunnosta toiseen
meni naimisiin alle 1v tapaamisesta ja... noh, pari kertaa hakenut jo avioeroa ja sitten peruu vime hetkellä.
Tavattiin syyskuussa, kihloihin mentiin 2 viikon päästä. Joulukuussa oli jo vauva tulossa. Miksi asioita pitäisi vatvoa kuukausi tolkulla ???
Autoakin menin vaan katsomaan kauppaan ja tulin sieltä uuden auton tilaus kourassa ulos. Ihan yksin päätin samantien että tuon auton ostan.
Vai oisko pitänyt kuukausi kaupalla miettiä asiaa ? Ei ne asiat miettimällä edisty.
Tavattiin syyskuussa, kihloihin mentiin 2 viikon päästä. Joulukuussa oli jo vauva tulossa. Miksi asioita pitäisi vatvoa kuukausi tolkulla ??? Autoakin menin vaan katsomaan kauppaan ja tulin sieltä uuden auton tilaus kourassa ulos. Ihan yksin päätin samantien että tuon auton ostan. Vai oisko pitänyt kuukausi kaupalla miettiä asiaa ? Ei ne asiat miettimällä edisty.
Ihmiset on erilaisia, itsekin oon sellainen tarkkaan ja vielä kerran harkitseva, mutto toisilta käy kaikki nopeasti.
Älä puutu asiaan, ellei hän nyt jatkuvasti joudu vaikeuksiin päätöstensä takia.
naimisissa olemme olleet 15 vuotta, ja kaikki raha-asiamme ym ovat hyvässä kunnossa, asumme mieleisessämme talossa, eikä meillä ole isoja lainoja.
Ei se, että tekee ratkaisut nopeasti, tarkoita, että tekee ne huonommin. Monet vatkaavat ja veivaavat ihmiset eivät saa hirveän paljon aikaiseksi, ja jäävät elämässä paljosta paitsi.
Elämänkumppanin valinta on sellainen asia, jossa kyllä hätäilemällä tekee virheitä. Rakastumisvaihe kestää minkä kestää, ja sitten tulee arki ja asiat joko lutviintuvat smoothisti yhdessä tai sitten eivät. Ei missään nimessä pidä sitoutua kehenkään ennenkuin alkuhullaantuminen on mennyt ohi. On tietysti pareja, jotka ovat olleet yhdessä 40 vuotta mentyään naimisiin viikon päästä ensitapaamisesta, mutta tämä on hyvää onnea. Tulevaa onnea ei takaa, vaikka kuinka heti ensitapaamisella tuntuisi että tämä ihminen on luotu minua varten - melkein päinvastoin.
Joskus muutoksia tapahtuu useampi kerrallaan kun asiat "loksahtavat" paikalleen ;). Minäkin pidän paikasta A mutta nyt muutamme paikkaan B sillä ihanteellinen asunto löytyi juuri sieltä. Ja samalla lapsemme aloittaa hoidon, mies uudestaan opiskelunsa jne.