Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millainen ihminen stressaa löytääkö perille?
26.06.2009 |
Aiemman ketjun innoittamana; millainen ihminen stressaa paikkoihin lähtemistä sen takia, että pelkää eksyvänsä?!?
Eräskin tällainen ei halua tulla esim. meille kylään sen takia, kun "Miten mä sitten löydän perille?". Olemme asuneet samassa paikassa monta vuotta ja tämä kyseinen lähisukulainen ei muka vieläkään osaa perille tai stressaa sitä eksymistään. Vieraisiin paikkoihin mennessään on paniikissa jo viikkoa ennen, soittelee joka päivä ja pohtii ääneen sitä, että löytääköhän sitten perille ja mitä sitten, jos eksyy ja siellä on niitä yksisuuntaisia katujakin niin paljon... Ei elämä.
Maailman reunalta ei voi pudota.
Kommentit (9)
Uudella paikkakunnalla. Navigaattorikin tekee joskus kusiset temput ja ohjaa jonnekin dead endiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en jaksa stressata paljon mistään :) Jos en löytäisi perillä, kysyisin joltain neuvoa!
Minulla ei ole suuntavaistoa. Ei minkäänlaista.
Yleensä seuraan muita, mutta jos täytyy itse löytää johonkin paikkaan, niin silloin täytyy tosiaan keskittyä ja olla kartta tms. apuvälineitä.
En voi ajaa autolla vieraissa paikoissa, koska ajoni häiriintyy jos en tiedä mihin olen menossa.
Aina olen löytänyt perille Suomessa ja ulkomailla. Kyselen ohjeita tosi helposti. Matkoihin menevän ajan määrittely on yhtä tuskaa, helponkin reitin yksin menemisessä saattaa kestää yllättävän kauan - riippuen kuinka hyvin saan selvitettyä itseni määränpäähän.
sillä kun ei oo minkäänlaista suuntavaistoo. :D
Mä en jaksa stressata, kun ottaa asiat selville etukäteen nii ei tarvikaan. Katsoo reitin esim. netistä ennen matkaa. Mä oon vähän sellanen suunnittelija muutenki, suunnittelen kaikki valmiiks ennen ku alan tekeen, sit ei tarvi stressata. :)
stressaan. Suuntavaistoa ei ole ollenkaan, eksyn jatkuvasti asuinkaupungissanikin. Asuin täysi-ikäiseksi asti alle 2000 asukkaan paikkakunnalla, ja harvoin kävin muualla ja silloinkin aina toisten seurassa.
Joten vaikkapa jo 50 000 asukkaan kaupunki on minulle jättisuuri, ja eksyn siellä helposti. Kartta ei paljoa auta, koska mielestäni todellisuus ei koskaan vastaa sitä kuvaa mitä kartasta näen, ja eksyn silti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minullakaan ole suuntavaistoa ja eksyn helposti. Mutta mitä sitten? Etsin reitin uudelleen. Aika outoa, jos mahdollisen eksymisen takia ei edes uskalla lähteä kylään.
Kun ollaan työasioissa ja täytyy pitää tapaamisajat joita voi olla useitakin samana päivänä, voi olla oikeasti stressaavaa löytää joka kertaa perille ajoissa. Tällaista työtä tekevät esimerkiksi toimittajat. Oma paikkakunta tulee tietenkin nopeasti tutuksi, kun päivittäin liikkuu ympäriinsä, mutta lehtien levikkialueet ovat aika laajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän kysymys ole siitä, että jos on huono suuntavaisto, niin eikö sen voi ottaa annettuna faktana. Huolehtimisen voi aloittaa sitten vasta kun on jo eksyksissä kaikista varotoimista huolimatta.
Mutta toiset antaa tuollaisten pelkojen kahlita elämäänsä. Onhan tuossa vaihtoehtoja. Menee esimerkiksi julkisilla niin pitkälle kuin pääsee ja loput taksilla. Ei tarvitse itse suunnistaa ollenkaan.
Alue: Aihe vapaa
sellainen ihminen, joka ei ole kokenut autolla ajaja ja pelkää ihan oikeasti, että eksyy, ettei löydä takaisinpäin kun kääntyy väärään suuntaan, pelkää ettei pääse missään kääntymään kun lähtee vahingossa väärään suuntaan, peruuttaminen autolla on hankalaa, ei osaa pyöritellä autoa pienillä ahtailla parkkipaikoilla ja käyttää peilejä apuna --> pelkää että joutuu ajaa tosi kauas ennen kuin löytyy hyvä kääntymispaikka ja sitten ei osaa enää takaisinpäin jne. Onhan tätä...