Miten kohottaa olematonta itsetuntoa?

Lisaa tallaisia vinkkeja ja neuvoja olisi mahtava saada! Teita on varmasti hyvin paljon, jotka olette ennen olleet huonoitsetuntoisia, mutta nyt parempi-itsetuntoisia. Mita teitte? Mita tapahtui? Kertokaahan :)

ovat hyviä! Yhden nimi oli muistaakseni Hyväksy itsesi, uskalla elää.

Kun tuon lukee useamman kerran, ainakin tiedostaa asiat..



Minulla sama, mietin ihan automaattisesti, mitä muut haluavat, ettei tulisi itselle ongelmia - lapsena opittua. Tietoisella ajattelulla olen osin päässyt liiasta kiltteydestä eroon. Vain osin.. Siis liiasta kiltteydestä, ystävällisyys ja ns. oikea kiltteyshän ovat vain hyviä asioita! Kunhan ei joudu kynnysmatoksi ja toisten edestä raatajaksi.

Lisaa tallaisia vinkkeja ja neuvoja olisi mahtava saada! Teita on varmasti hyvin paljon, jotka olette ennen olleet huonoitsetuntoisia, mutta nyt parempi-itsetuntoisia. Mita teitte? Mita tapahtui? Kertokaahan :)

Lapseni sairastui hyvin vakavasti, eipä enää pienestä jaksa valittaa tai murehtia...

Ennen kaapista ulos tuloa. Onko teillä lesbolaisia fantasioita ollut koskaan? Makustelkaa asialla.

kuin joku täällä aiemmin eli tämä av-palsta ei juuri itsetuntoa kohenna... Jonkin kerran olen käytännöllisiä neuvoja ja toisten kokemuksia hakenut ja vastaukseksi tuli pääasiassa "olet huono äiti ja sellaiseksi jäät" -kommentteja. Revi siitä sitten.



Minäkin suosittelen lukemaan Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoja. Itse luin juuri Tommy Hellstenin kirjan Pysähdy - olet jo perillä, ja se todella antoi ajattelemisen aihetta. Oman itsensä hyväksyminen, kiireettömyys jne. ovat tärkeitä aiheita.



Olen itse miettinyt lasten ja kotiäitiyden vaikutusta itsetuntooni. Olen aina noista asioista haaveillut ja elänkin oikeastaan nyt unelmaani. Mutta itsetuntoa ei hivele myös oman mieheni ajattelutapa, että elämäni täytyy olla jotenkin tosi tylsää ja latteaa. Kotiäidillä jos kenellä saa olla rautainen itsetunto. Mutta sitähän se just on, että ketä miellyttää, itseään vai jotain mystistä ryhmää nimeltä "muut".

hyvä aihe

Mielenkiintoinen aihe!

Olin jo lapsena arka ja epävarma. Koko aikuisuuteni olen kärsinyt huonosta itsetunnosta ja häpeästä (vanhempani olivat myös alkoholisteja).



Mieheni on saanut minut tuntemaan itseni viehättäväksi, mukavaksi ja kiinnostavaksi. En uskalla edes ajatella, mitä minusta olisi tullut ilman tätä parisuhdetta.

alat tallomaan muita alemmas, katso ympärilläolevia alentavasti. Haluatko olla samanlainen kun sua alempana olevat? TOIVOTTAVASTI ET.

Lopeta täällä palstalla käyminen. Täältä et saa tukea, ja näiden täydellisyysfriikkien/provojen juttuja lukiessasi tunnet itsesi todella poikkeavaksi (ja se on normaalia).



Oikeasti ihmisten elämä ei ole kovin kummoista monellakaan. Se on aika rankkaa. Ja vaikka täällä kaikki ihmiset suur-kyyliltä vaikuttavatkin, niin todellisuudessa ihmisillä menee kaikki aika omaan elämäänsä, ettei oikeasti kenenkään toisen elämä jaksa kiinnostaa. Älä siis mieti, mitä muut ajattelevat, vaan yritä oikeasti miettiä, mistä asioista itse tykkäät ja saat iloa. Viis siitä, onko se semmoinen asia, mistä "kuuluukin" iloita vai ei.

mitään halpaa ja huonolaatuista. Haluan omistaa vähän, mutta mieleistä, esim iittalaakin ja olen valmis maksamaankin siitä. En ole koskaan elänyt velaksi, vaan aina säästänyt etukäteen.



Itsetuntoni on hyvä. Ongelmana on ympärilläni olevien ihmisten itsetunnon heikkous. He yrittävät latistaa ja lannistaa minua ja siksi ehkä joudunkin eroamaan osasta heistä, jotta pääsisin elämään oman mieleni mukaan rauhassa ja kehittäen itseäni. Ulkonäköni on hyvä ja voisin opiskella lisää.



T. Minä 10 v sitten

Tosin en ostele kippoja tai muuta sen vuoksi, että muutkin niin tekevät. Koen vain itseni huonommaksi kuin muut, häpeän tekemisiäni ynnä muuta. Olen kriittinen ja armoton itseäni kohtaan. Monen vuoden terapia on hiukan auttanut.

kuluttava parisuhde, jatkuva epäsuora mitätöinti ja miehen haluttomuus minua kohtaan. En osaa sinua neuvoa...

Olennaisinta ei nyt ollut tuo Iittalan kippojen ostaminen, ihan vaan yksi esimerkki siita, kuinka en erota omia halujani kuvitelluistani toisten ihmisten haluista. Raja itseni ja muiden valilla ei ole selva, en oikein nae, etta missa "mina" loppuu ja "toiset" alkavat. Minuus ihan kateissa. Ihan vaan, etta pysytaan olennaisimmassa :)

tunne on ollut voimakas lapsesta saakka.Isä juoppo,vanhemmat erosivat ollessani 10 v.äiti pienipalkkainen yh,koskaan ei saanut uusia vaateita murkkuikäsenä,asuimme köyhästi ja puutteellisesti.no mä korjasin myöhemmin asioita opiskelemalla itselleni melko hyvän ammatin,lisäksi suoritin vielä yo-tutkinnon myöhemmin kun aikanaan en voinut lukiota käydä,ym. Nämä suoritukset kohottivat silloin tilapäisesti itsetuntoani joksikin aikaa.Mutta olen aina joutunut tyytymään pätkätöihin,valmistuin aikanaan ammattiini viime laman aikoihin,joten en heti työllistynyt alalleni.Tämä taas laski itsetuntoani,aika syyttä kylläkin.



Olen nyt kolmatta kertaa avioliitossa.Ekan mieheni jätin tavattuani toisen aviomieheni.Ekassa avioliitossa mulle tehtiin abortti.Oli opinnot molemmilla pahasti kesken.Tokassa avioliitossa yritimme lasta heti melkein tavattuamme.Meni 2 vuotta,ei plussaa,miehestä löytyi vikaa.Samaan aikaan sairastuin aika vakavasti psyykkisesti.Kun lääkkeet sitten tehosivat palasin taas työelämään.Mutta sairastumiseni syy oli tuo lapsettomuus.Taas tunsin itseni huonoksi ja vajavaiseksi.No mä rupesin sitten monien vaiheiden jälkeen vielä ryyppäämään ja avioliitto kariutui.Mies jätti minut.Muutin yksin asumaan ja 2 kk päästä tapasin nykyisen aviomieheni.Olen nyt raskaana ja odotan siis esikoistani aika loppusuoralla.Minulta meni elämänsuunnan muuttamiseen ja raitistumiseen 2 vuotta.Itsetuntoni on kohonnut nykyisen elämäni myötä ja etenkin sen myötä että olen vihdoin tajunnut sen tosiasian,että itse sinä olet vastuussa elämäsi suunnasta ja siitä miltä elämäsi maistuu.



Jos murehdit vielä huonoa itsetuntoasi voisin antaa sen vinkin sulle,että iloitse niistä hyvistä päivistä,ihmissuhteistasi joita sulla on,saavuttamistasi asioista ja vaikka tästä kauniista kesästä!Jos sulla ei ole mitään mistä iloita tai nauttia,koeta pyytää apua jostain itsellesi.



T:Elämäänsä tyytyväinen

"Älä siis mieti, mitä muut ajattelevat, vaan yritä oikeasti miettiä, mistä asioista itse tykkäät ja saat iloa"



Tuo on hyva neuvo. Pitaisi oikein istua alas ja kirjoittaa listaa tykkaamistani asioista :) Se on kylla vaikeaa, silla mieluusti esim. harrastaisin jotain, mutta en edes ole tiennyt, etta mika kiinnostaisi niin paljon, etta harrastaisin.



Lisaksi pitaisi tehda listaa myos asioista, joissa mielestani/toisten mielesta olen suht hyva, jos sielta loytyisi jotain, mita esim. alkaisi tekemaan ja saamaan iloa sita kautta.



Muita konkreettisia vinkkeja, miten te muut olette nostaneet TODELLA huonoa itsetuntoanne?

Myos kirjavinkkeja otan vastaan!

Mukava lukea toisten ajatuksia ja kokemuksia, ja etenkin tuntemuksia. Kiitos.



-Ap

itsetunto, mutta kuten täällä mainittiinin, myös itse tunnen ajoittain olevani hieman kadoksissa itseltäni, mikäli minulla ei ole lasten hoidolta tarpeeksi omaa aikaa. Heti kun saan riittävästi omaa-aikaa ja lepoa itsetuntemus on hallinassa:)



Kun saan omaa aikaa, ehdin ajatella kaikkea ja huomaan että "Ai näinkö ajattelenkin, totta!" Omat ajatuksen ja naiseuskin hautautuu niin helposti kolmen alle kouluikäisen tarpeiden alle.



Eli pointti: Yritä saada omaa aikaa, mieluiten vaikka vähintään viisi tuntia/kerrallaan, niin johan alkaa aivot taas lähettämään signaalia kuka oletkaan ja mistä pidätkään:)



Tsemiä!

Tämä on minun aloitukseni. Tilanne ei ole muuttunut tästä mihinkään ja olisi todella mukava kuulla vinkkejä ja kommentteja ja kokemuksia lisää. Kiitos.

Onko tämä joku itsesi terapiassa saama ohje, jonka olet kokenut hyväksi, vai mikä? (Ymmärrän kyllä että ketju on vanha eikä kirjoittaja välttämättä ole linjoilla, mutta kokeillaanpa.)

Opettele hyväksymään itsesi, mutta se ei tarkoita pinnallista itsesi hyväksymistä mitä sillä yleensä tarkoitetaan. Että kehuisi tosi paljon itseään. Tai sitäkin toki, mutta tärkeämpää on opetella kestämään itsensä hyväksymisen KIPU. Joka kerta kun sen suostuu tekemään, kipu pienenee ja itsetunto paranee oikeasti, syvältä.

Perinteisestihän itsetuntoa kehotetaan parantamaan niin, että kehuu itseään. Tunnen itseni tyhmäksi, joten minun on heti kehuttava itseääni - en ole tyhmä vaan olen oikein viisas ja hyvä! Mutta tämän systeemin sudenkuoppa on siinä, että siihen on salakavalasti sisäänrakennettu ei-hyväksyvä lähtöoletus "minun on oltava hyvä, muuten en kelpaa".

Oikea itsetunnon paraneminen syntyy siitä, että ottaa käteensä ajatuksen kyllä, minä koen itseni tyhmäksi (oli se totta tai ei, sillä ei ole mitään merkitystä). Sitten kestää ajatuksen aiheuttaman kivun. Miltä tuntuu ajatus, että minä olen tyhmä. Hyväksyy itsensä tuntemassa kipua. Tuntee myötätuntoa itseään kohtaan, koska joutuu kohtaaman tällaisen kivun. Itkee ajatuksen aiheuttamat itkut. Ja kas, kipu häviää ja samalla on tullut annettua itselle aimo annos AITOA hyväksyntää. "Minä kelpaan itselleni vaikka olen tyhmä!" Samalla ajatuksen voima häviää, se ei kykene satuttamaan. Miksi kykenisi, koska kelpaan, ihan tyhmänäkin.