Lue keskustelun säännöt.
Lapsen tapaturmainen kuolema. Kuinka
24.06.2009 |
siitä selviää? Ei koskaan?
Onko teillä/lähipiirissänne sattunut tällaista surullista tapahtumaa?
Eräällä tutlla vanhalla rouvalla hukkui kaksi lasta heikkoihin jäihin 50-luvun lopulla. Edelleen asiasta puhuessaan hän on tukahtua kyyneliin.
Kommentit (81)
61/81
|
24.06.2009 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Ootko kehitysvammainen vai heikkolahjainen?
kun kestäisin sitä oman lapsen kuoleman tuskaa, jota pahempaa ei maailmassa ole?
Olen kai sitten vain heikkolahjainen.
t: 12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en käyttänyt hoitopöytää enkä lastentuolia, kun ajattelin että voisi käydä niiden kanssa haaveri. Vauvani olivat lattialla täkin päällä, siinä vaihtelin vaipat ja vauvat leikkivät isossa kehässä, jos tein keittiöhommia. Aterialla vauvat söivöt aikuisen sylissä, kunnes jalat ylettyivät lattialle tavalliselta keittiöntuolilta. - Mieluummin kannattaa olla ylivarovainen kuin luottaa tuuriin, vahinko ei tule kello kaulassa.
valitsisin mielummin lapsettomuuden, kuin oman lapsen kuoleman. Ehdimme yrittää 10 vuotta raskautta, siinä ajassa pääsi jo lapsettomuuden surusta yli, tottui ajatukseen. En usko, että koskaan tottuisin oman lapsen kuolemaan.
sisko katosi 70-luvulla ruotsinlaivalla ollessaan risteilylläni äitini ja mummuni (eli siis oman ätinsä kanssa). Ikää siskolla oli tuolloin 16, äitini oli pari vuotta nuorempi.
Vielä tänä päivänäkään kukaan ei tiedä tätini kohtaloa (ruumista ei koskaan löydetty). Tippuiko itse, tiputettiinko vai oli pelkkä vahinko vai joutuiko ihmiskaupan uhriksi (tämäkin oli kuulemma yksi vaihtoehto sen ajan poliiseilla, mummuni kertoi).
Äitini ei koskaan puhunut siskostaan ja mummuni taas puhui kun kysyimme nimestä, joka oli eräässä kirjassa (nimi, jota emme olleet koskaan kuulleet, sukunimi oli tietysti sama kuin mummulla ja äidilläni). Silloin saimme vasta tietää kadonneesta tädistämme.
En tiedä, ilmeisesti äidilleni se oli kova paikka, koska ei ole suostunut sanaakaan asiasta puhumaan mutta en lainkaan epäile, etteikö mummuni olisi kuolemaansa asti miettinyt tyttärensä kohtaloa =(
Joka kuukausi kun kuukautiset alkavat, kuolee haave lapsesta. Se on pieni pettymys, josta pääsee yli. Se ei ole verrannollinen sen kanssa, että menettää elävän lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
9:lle ja 10:lle...
Turussa tapahtui 23v sitten. Meillä ei siihen aikaan ollut tv:tä, joten kuultiin asiasta aamulla koulussa opelta.
t: 8
Ja on se oikeasti kummallista, jos lapsi on oikeasti tuossa tilanteessa, vapauttamisensa jälkeen alkanut soittaa suutaan sille tyypille... siis eikö mitään järkeä ja itsesuojeluvaistoa ole ollut? TOisaalta aika usein näkee teinejä, jotka soittaa esim. nisteille ja alkkiksille suutaan, ja aina ihmettelen yhtä paljon, eikö sen vertaa tajua. Että ihmiselle, jolla ei ole mitään menetettävää käy aukomaan.
No se yksihän lähti jo sieltä Sellolta ajelulle, ja ties kuinka moni pysyvästi kadonnut teini kuuluu just samaan porukkaan.
Opettakaa lapsenne edes vähän ymmärtämään ihmisiä, osa on oikeasti niin kovin vaarallisia.
Minä en käyttänyt hoitopöytää enkä lastentuolia, kun ajattelin että voisi käydä niiden kanssa haaveri. Vauvani olivat lattialla täkin päällä, siinä vaihtelin vaipat ja vauvat leikkivät isossa kehässä, jos tein keittiöhommia. Aterialla vauvat söivöt aikuisen sylissä, kunnes jalat ylettyivät lattialle tavalliselta keittiöntuolilta. - Mieluummin kannattaa olla ylivarovainen kuin luottaa tuuriin, vahinko ei tule kello kaulassa.
Kuolla lattialla täkin päällä silloin kun ei vielä osannut edes ryömiä. Sai revittyä äitiyspakkauksen makuupussin pesuohjelapun irti, ja sen kurkkuunsa. Olin itse onneksi vieressä, mutta en ensin meinannut tajuta mitä tapahtuu, kun lapsella ei ollut yhtään mitään, mitä olisi voinut kurkkuunsa tunkea.
Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta ehkä sinäkin kirjoittaja ymmärrät tuon lausahduksen vielä syvällisemmin tämän jälkeen. Kun se vahinko ei todellakaan tule kello kaulassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kauhistuu, kun kuulee, miten hirvittävän vertauksen lapseton tekee verratessaan lapsettomuutta oman lapsen kuolemaan. Minä olisin ainakin kovin kiitollinen, jos edes joskus saisin lapsen, joka pysyisi elossa.
Jos sulla olis joko tai vaihtoehto, lapsettomuus tai lapsen kuolema, kummanko valitsisit? Sulla on nyt todella huono tsäkä käynyt, että olet kärsinyt molemmat, mutta jos pitäisi valita?
että voisin saada lapsia. Olisin yhä menettänyt täydellisen pienen rakkaan lapseni, mutta minulla olisi elossa oleva lapsi tai lapsia, jos pystyisin heitä saamaan. Te ette jostain syystä sitä koskaan käsitä. Ihan ihmettelen.
että lapset eivät ole jotain massaa, joka vaan velloo ympärillä, ja josta voi osanen kuolla pois sen suurempia jälkiä jättämättä, koska ainahan voi tehdä uuden tilalle.
Todellakin ihmettelen tuota kommenttiasi. Syvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä päivähoidossa 3-v istuu syöttötuolissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en käyttänyt hoitopöytää enkä lastentuolia, kun ajattelin että voisi käydä niiden kanssa haaveri. Vauvani olivat lattialla täkin päällä, siinä vaihtelin vaipat ja vauvat leikkivät isossa kehässä, jos tein keittiöhommia. Aterialla vauvat söivöt aikuisen sylissä, kunnes jalat ylettyivät lattialle tavalliselta keittiöntuolilta. - Mieluummin kannattaa olla ylivarovainen kuin luottaa tuuriin, vahinko ei tule kello kaulassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, että asiat järjestyivät ja sait elävän, pienen ihanan nyytin syliisi!!
Niin se elämä kantaa!
yks serkku kuoli tapaturmaisesti 5v. Siitä on kohta 30v, mutta joskus vielä puhutaan/muistellaan. Toinen serkku kuoli (tai tapettiin) 10v, siitä pian 25v, mutta puhutaan siitäkin välillä. Varsinkin, kun tapauksen muistaa aika moni ulkopuolinenkin lehtien perusteella.
Mikä juttu tuo on, joka on lehdissäkin ollut?
Ennen oli strykniinin käyttö kettujen metsästämisessä ihan normaalikäytäntö: ketut olivat osassa talouksia ihan ansaintakeinokin; vaikka olenkin alle 50 vee, niin muistan kuinka näitä pyydettiin turkkien takia, nahottiin, kuivattiin ja mentiin esim. markkinoille myymään turkisten ostajille; myös oravan nahat ja piisamit etc.; samalla tietenkin tuli huolehdittua muiden riistaeläinten säilymisestä; metsäkanalinnut...
on lapsi sitten kuollut kohtuun tai kuollut aikuisena, on vanhemmalle se aina yhtä iso isku.Se miten sen jälkeen elää riippuu sitten vanhemman luonteesta.
Se minkä minä tiedän niin osa on päässyt yli yksi ei, mutta puheissa elävät varmaan kunnes vanhemmasta aika jättää.
että kohtukuolema ja elävän lapsen kuolema olisi yhtä iso isku? En ole kumpaakaan kokenut, keskenmenoja kyllä, myöhäänkin, mutta on vaikea kuvitella, että se olisi mitään verrattuna siihen, että joku mun lapsistani kuolisi. kun toinen on jo olemassa ja siihen on rakastunut ja sen tuoksun on tuntenut ja ihoon koskenut....
Ihanaa, että asiat järjestyivät ja sait elävän, pienen ihanan nyytin syliisi!! Niin se elämä kantaa!
Oma veljeni kuoli 5-vuotiaana juostessaan kotipihasta autotielle suoraan auton alle. Siitä on melkein 40 vuotta ja yhä vanhat vanhemmat selvästi surevat häntä.