Lapsen tapaturmainen kuolema. Kuinka

9:lle ja 10:lle...

Turussa tapahtui 23v sitten. Meillä ei siihen aikaan ollut tv:tä, joten kuultiin asiasta aamulla koulussa opelta.

t: 8

9:lle ja 10:lle...

Turussa tapahtui 23v sitten. Meillä ei siihen aikaan ollut tv:tä, joten kuultiin asiasta aamulla koulussa opelta.

t: 8

olisi juuri pahinta mitä voi kuvitella. Siinä joutuisi kestämään valtavan surun lisäksi jossittelemaan ja miettimään, olisiko tapaturma voitu jotenkin estää. Voisi olla, ettei ikinä antaisi itselleen anteeksi, että katsoi väärällä hetkellä muualle tms.



Siksi tuntuisi, että esim. sairauteen kuoleminen olisi kuitenkin astetta helpompi kestää. Ehkä tapaturmaakin pahempi olisi vain lapsen itsemurha.

Kyllä se asia vieläkin käy mielessä aika usein. En tiedä miten kotiväki selvisi. Ulkonaisesti näyttää että hyvin. Aika helpottaa.

tapaturma on itsemurhaakin pahempi. Itsemurha kun kuitenkin tapahtuu henkilön omasta toivomuksesta, tapaturma ei.

tapaturma on itsemurhaakin pahempi. Itsemurha kun kuitenkin tapahtuu henkilön omasta toivomuksesta, tapaturma ei.

lapsen itsemurha aiheuttaa vanhemmille.

joiden ensimmäinen lapsi jäi auton alle ja toinen kuoli syöpään.



Onneksi he kuitenkin myöhemmin saivat vielä kaksi lasta, jotka ovat jo aikuisia.

tapaturma on itsemurhaakin pahempi. Itsemurha kun kuitenkin tapahtuu henkilön omasta toivomuksesta, tapaturma ei.

lapsen itsemurha aiheuttaa vanhemmille.

naapurustosta yksi poika hirttyi kaulaliinaan kun kiipeillessään puussa jalka lipesi. Oli pph:n hoidossa. Hirveä tapaus aikanaan, kaikille osapuolille.

Olen ihan varma.



Ei lapsen kuolemasta selviä. Äidin miehen lapsi kuoli aikuisena, se vammauttaa pitkäksi aikaa ja muutkin kuin vanhemmat voi huonosti.



Ei kaikesta kai pidäkään selvitä. Yli voi päästä pahimmasta, mutta vuosipäiviä ikävä viettää: synttärit, nimpparit, joulut..

Itsellä mielenterveys menisi

Mies ei halua uutta lasta ja menossa vasektomiaan.

Tiedän että uusi ei korvaa vanhaa, mutta en halua että napanuorassaan roikkuva ihmisenalku jää mun viimeiseksi muistoksi vauvoista.

Meille tulee takuulla avioero tämän takia ennen pitkää, sääli hyvää liittoa ja muita lapsia.

t: 12

Lapsen kuolemasta ei "toivu" eikä "selviä" koskaan, mutta pikkuhiljaa surun kanssa oppii elämään. Sitä unohtaa minkälaista elämä oli ennen, kun tätä valtavaa surua ei vielä ollut, ja sopeutuu tilanteeseen jossain määrin niin että pystyy jotenkin jatkamaan elämää. Lapseni kuoli ollessaan kymmenen kuukauden ikäinen.

itselläni on vauva meinannut monesti tapaturmaisesti kuolla, tippui hoitopöydältä (korkealta kivilattialle) ihan pienenä kun yritin vaippaa avata eli en saanut pidettyä kiinni sillä sekunnilla, tippui myös portaat alas, vauvakeinusta, pinnasängystä (vaikka alimmalla tasolla) jne jne monen moista sattunut mut onneksi on vielä hengissä. toisen lapsen kanssa ei koskaan sattunut mitään pienenä ennenkuin kolmevuotiaana meinasi kuolla eräässä suomalaisessa vesipuistossa huonosti hoidettujen välineiden takia. muutoin ei edes laastaria ole koskaan hänen kanssaan tarvittu. kaksi NIIIIN erilaista lasta.

Lapsen kuolema on aina kuolema riippumatta siitä miten se tapahtuu. Se on aina lopullinen, hirvittävä, käsittämätön menetys. Ei voi vertailla, mikä olisi pahin tapa menettää lapsi. Ja syyllisyyden tunteet voivat olla todella voimakkaat vaikka periaatteessa siihen ei olisikaan "perusteita"... Tiedän kokemuksesta.

itselläni on vauva meinannut monesti tapaturmaisesti kuolla, tippui hoitopöydältä (korkealta kivilattialle) ihan pienenä kun yritin vaippaa avata eli en saanut pidettyä kiinni sillä sekunnilla, tippui myös portaat alas, vauvakeinusta, pinnasängystä (vaikka alimmalla tasolla) jne jne monen moista sattunut mut onneksi on vielä hengissä.

Vauvoja ja lapsiahan nyt tippuu yhtä mittaa, eikä siihen kuole.

ne tapaturmat yleensä on eli tiputaan jostain. monet hoitopöydät tosi korkeita ja siitä kun kivilattialle tippuu niin on siinä ainakin lähellä kuolema. tai raput kun tulee alas, jos on jyrkät kierreportaat niin siinähän voi tulla monen metrin suorakin pudotus. eli kyllä noissa tilanteissa on jo lähellä.

En ole koskaan saanut uutta lasta, koska ainokaisen aarteenikin saimme vasta vuosein hoidoilla.



Kyllä lapsettomuus on ihan yhtä kauheaa kuin oman lapsen kuolema.



Todella moni lapsettomuutta ymmärtämätön äiti kauhistuu, kun kuulee, miten hirvittävän vertauksen lapseton tekee verratessaan lapsettomuutta oman lapsen kuolemaan.



Minä olisin ainakin kovin kiitollinen, jos edes joskus saisin lapsen, joka pysyisi elossa.

Siitä että mikä on lapselle vahingollisin putoamiskorkeus?

Enpä minäkään sanoisi "melkein kuolemiseksi" sitä, jos tippuu pinnasängystä tai hoitopöydältä. Haloo!! Kuinkahan monta kertaa meillä jo olisi "meinattu kuolla", jos jokainen muksahdus laskettaisiin erikseen.



Jos lapsi putoaa vaikkapa sängystä ja saa aivotärähdyksen oireita, niin silloin käydään lääkärissä. Useimmiten noista tilanteista selvitään säikähdyksellä.



Jos lapselle tulisi putoamisen seurauksena aivoverenvuoto ja hänet pelastettaisiin kuolemalta päivystysleikkauksessa, niin silloin voidaan sanoa, että lapsi MELKEIN KUOLI.

kauhistuu, kun kuulee, miten hirvittävän vertauksen lapseton tekee verratessaan lapsettomuutta oman lapsen kuolemaan.

Minä olisin ainakin kovin kiitollinen, jos edes joskus saisin lapsen, joka pysyisi elossa.

Jos sulla olis joko tai vaihtoehto, lapsettomuus tai lapsen kuolema, kummanko valitsisit?

Sulla on nyt todella huono tsäkä käynyt, että olet kärsinyt molemmat, mutta jos pitäisi valita?