Pelkopolilla käynti

voidaan tarkistaa ettei pelkoon sittenkin ole jotain myös fyysistä "syytä" eli esim ahdas lantio tai vihretarjonta tai vanhoja repeämiä tms. Koska ensinnäkin se rauhoittaa joitain pelkääjiä ja toisenakin olisi tosi ikävää, jos peloon suhtauduttaisiin pelkästään psyykkisenä ongelmana ja sitten synnytyksessä kävisikin ilmi, ettei onnistukaan...

Minut esikoista odottaessani mitattiin vaikka miten päin ja missä kulmassa nyt milloinkin, että synnytyksen pitäisi sujua ihan helposti. Lantiossa on tilaa kuulemma "vaikka kahdelle 5kiloiselle vauvalle" ja muutenkaan ei mitään ongelmia pitäisi olla.



Edellisessä synnytyksessä tuli pienen pieni repeämä, johon varmuuden vuoksi ommeltiin yksi tikki. Luultavasti olisi parantunut hyvin ilmankin.



Mutta ei siinä, mielelläni minä menen lääkärintarkastukseen, jos se heidän mielestään on tarpeellista/minun etuni mukaista. Hiukan vain jo ehdin pelästyä, että kai tämä nyt sitten on täysin rutiininomaista antaa samalla lääkäriaikakin eikä vain minua jostain kumman syystä koskeva juttu.



Siellä sitten varmaan tehdään ne perustoimenpiteet; ultrataan, mitataan lantio..? Mitähän muuta siellä voisi olla vastassa?



ap

Ihan aidosti kiinnostuneena kyselen, koska itsellänikin myös pientä pelkoa (en ole vielä edes raskaana).



Edellinen synnytys kaiketi papereissa ihan ok. Lapsi tuli kasvotarjonnassa ja repesin 7 tikin verran... Pissa karkailee vielä lähes vuoden kuluttua synnytyksestä :( Eli se huolettaa, että jos sama toistuu, niin mitä loppuelämästäni tulee. Vaipat housuissa ja kaikki harrastukset saa unohtaa...

Edellinen synnytys kesti 31h ja oli todella kivulias. Epiduraali epäonnistui ja aiheutti ainoastaan hirvittävän päänsäryn ja pyörrytyksen tunteen. Ainoa toiminut kipulääke oli ilokaasu ja sitten ihan loppuvaiheessa minulle laitettiin kohdunkaulan puudutus.



Edellisestä synnytyksestä jäi myös jonkinlainen kammo kätilöitä kohtaan, jotka karjuvat minulle, kieltävät liikkumasta ja kohtelevat kuin sittisontiaista - yrittävät tallata päälle. En minä tavannut kuin kaksi tällaista hoitajaa, mutta nekin riittivät. (yhteensä siis minua ehti hoitaa 8 eri hoitajaa)



Lisäksi olen saanut lisää sitä epämiellyttävämpää tietoa synnytyksen mahdollisista komplikaatioista. Vaikka tiedän, että ne ovat harvinaisia ja hoidettavissa... Noh, kyllähän tuo silti pelottaa.



Lähinnä minä pelkään tämän tulevan synnytyksen kohdalla sitä, että se kipu on niin järjetön kuin edelliselläkin kerralla ja etten pääse lainkaan itse helpottamaan oloani liikkumalla tai muuta.



Ja onhan tässä sekin, että tällä kertaa joudun synnyttämään ilman miestäni. Kaipaan siis tukea tällä kertaa myös ulkopuolelta.



ap



ps. Voihan aina pyytää erityistä seurantaa lapsen tarjonnasta ja vaatia sektion, jos näyttää siltä, että seuraavakin lapsi olisi tulossa kasvot edellä. Ei kannata antaa synnytyspelon viedä vauvahaaveita :)

ja ainakin silloin normaalikäyntiin kuului sekä kätilön että lääkärin vastaanotto. Sain sen käsityksen, että oli normaalikäytäntö. Tai sitten se suhteutettiin synnytykseeni, joka oli melko hirveä (olin kuolla synnytyksen jälkeen sisäiseen verenvuotoon ja olin leikkauksessa 4 tuntia synnytyksen jälkeen).

pelkopolilla nimenomaan lääkärin vastaanotolla. (mulla ensimmäinen synnytys piiitkä, ja imukuppiyrityksen kautta päädyttiin sektioon). Siellä keskustelin 2 h lääkärin kanssa edellisestä synnytyksestä jne. mietitiin erinäisä vaihtoehtoja tähän synnytykseen. esim suunniteltu käynnistys tai sitten sektio.Katsottiin lantion mitat (kuvat otettiin edellisen synnytyksen jälkeen) ja puhuttiin. Mulla jäi todella hyvä fiilis keskustelun jälkeen. Tulen tapaamaan nyt ko. lääkäriä muutaman kerran ja myös kätilöä kunnes olen valmis päättämään miten haluan lapseni mailmaan saattaa. Mulle jä sellainen fiilis että minua ja mun tunteet otettiin todellakin vakavasti ja missään nimessä ei vähätelty. Voin lämpimästi suositella käyntiä, ainakin minä koen saavani todella paljon apua...