Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mua ällöttää appivanhempien vanhoillisuus!
23.06.2009 |
Nyt taistelun aiheena on se, tuleeko meidän esikoiselle miehen vai minun sukunimi. Ollaan naimisissa, mutta pidin nimeni, ja tämäkin oli ihan maailmanloppu appivanhemmilleni.
Eka tappelu tuli siitä, että lapsi ei saa syntyä aviottomana, mutta ei todellakaan kiirehditty naimisiinmenoa sen takia. Nyt lapsi on muutaman kuukauden ja ollaan siis naimisissa, ihan omasta tahdostamme.
Sitten tyytymättömyyttä aiheutti vauvan sukupuoli, hän on tyttö. Mutta olisi pitänyt olla poika, koska onhan poika sentään heidän kunniakkaan sukunsa jatkaja. Ja nyt se lapsi pitäisi saada "heidän sukuun", joten lapsella pitää olla miehen sukunimi (ihme että kelpaa silti vaikka onkin tyttö...). Ihan ihme ajattelua!
Ihan uskomatonta, että tällaisia ihmisiä voi vielä 2000-luvulla olla! Mä oksennan kohta...
Kommentit (30)
Kaikki pitäis mennä jokaisella jonkun tietyn, saman kaavan mukaan.
Noh, kaikkia ei voi eikä tarvi miellyttää, joten monta kertaa ollaan järkytettyä anopin mielenrauhaa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huokaisseensa helpotuksesta, koska oli pelännyt että menemme naimisiin maistraatissa :)
Eipä se pitkälle auta, että yksi asia menee "oikein", koska ainahan seuraava asia voikin mennä "väärin". On varmasti kova homma kun joutuu kyttäämään lastensa perheiden tekemisiä eikä omaa elämää juuri ole :))
Esikoisemme nimipohdiskelun aikaan anoppi puheli mulle, että he ovat miettineet mahdammeko antaa ruotsinkielisen etunimen kun sukunimikin on ruotsinkielinen. Heh, heille ei siis ollut tullut mieleenkään että lapsi voisi saada minun sukunimeni (joka siis täysin suomenkielinen).
En tiedä menikö ristiäiskahvit väärään kurkkuun kun tajusivat lapsen saaneen äitinsä sukunimen. Vähän harmittaa etten nähnyt ilmeitään.
ja sen kanssa nyt vaan joutuu elämään. Et sinä voi muuttaaa appivanhempiasi ja ehdän arvojaan.
Olisin enemmän huolissani siitä, että he sotkeutuvat teidän perheenne asioihin ja päätöksiin. Mielipiteen ilmaiseminen on siinä rajalla, mutta "tappelu" tms. on jo ihan törkeää sekaantumista.
Ja usko pois, ei se siitä vuosien varrella helpota, teit miten mieliksi tahansa. Peli poikki jo tässä vaiheessa, siinä ainoa toivo.
Ne ilmaisee mielipiteensä, me sanotaan mitä mieltä ollaan itse. Ne alkaa tappelee meidän kanssa, me pyritään olemaan vaan hiljaa ja provosoitumatta. Ollaan sanottu ettei saa sekaantua, mutta eihän ne mitään kuuntele...
Mulle ja miehelle oli aikaisemmin ihan sama mikä lapsen sukunimeksi tulee, mutta nyt on päätettiin antaa minun nimi, ihan vaan *ittuillaksemme ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se kiva, että jotakuta noin paljon ilahduttaa, kun pääsee *ittuilemaan appivanhemmilleen? Vähissä on ilot elämässä...
On se kiva, että jotakuta noin paljon ilahduttaa, kun pääsee *ittuilemaan appivanhemmilleen? Vähissä on ilot elämässä...
Ne taas vittuillee meille vittuilemasta päästyään, varsinkin mulle, ja arvostelee koko ajan meidän valintoja. Eikö me saada antaa samalla mitalla takaisin?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laittaisin lapselle äidin nimen, jos vanhemmilla olisi eri nimet. Ihan siksi, että tasa-arvo etenee juuri tuollaisilla pienillä askelilla, kun vakiintuneita kaavoja laetaan hiljalleen rikkoa.
Sinänsä asialla ei minusta ole merkitystä yksittäisen perheen kannalta, mutta isossa mittakaavassa on.
Vittuilunhalu on motiivina aika lapsellinen ja epäkorrekti, mutta ap:n tapauksessa täysin ymmärrettävä ;) Onneksi miehesi on samassa rintamassa, monilla mies on vanhempiensa puolella tai ainakin yrittää pysyä erossa asiasta.
Lapselle kuuluu tietysti miehen sukunimi. Mullakin on oma sukunimeni, mutta lapselle tuli miehen sukunimi. On ruotsinkielinen ja en siitä oikein sinänsä tykkää, mutta niin sen vaan "kuuluu" mennä.
Ihmisethän voi luulla lasta joksikin lehtolapseksi, jos saa sun sukunimesi. Niin ennen tehtiin aviottomien lasten suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin kuin Länsi-Suomessa tehtiin vuosisatojen ajan. Sukunimi tuli talon mukaan. Mies muuti mun luokse, lapset ja mies saivat minun sukunimeni.
Lapselle kuuluu tietysti miehen sukunimi. Mullakin on oma sukunimeni, mutta lapselle tuli miehen sukunimi. On ruotsinkielinen ja en siitä oikein sinänsä tykkää, mutta niin sen vaan "kuuluu" mennä. Ihmisethän voi luulla lasta joksikin lehtolapseksi, jos saa sun sukunimesi. Niin ennen tehtiin aviottomien lasten suhteen.
Ja mitä sitten vaikka ihmiset luulisivat lasta aviottomaksi? Tekeekö se lapsesta tai hänen vanhemmistaan jotenkin huonon?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle kuuluu tietysti miehen sukunimi. Mullakin on oma sukunimeni, mutta lapselle tuli miehen sukunimi. On ruotsinkielinen ja en siitä oikein sinänsä tykkää, mutta niin sen vaan "kuuluu" mennä.
Lapselle kuuluu tietysti miehen sukunimi. Mullakin on oma sukunimeni, mutta lapselle tuli miehen sukunimi. On ruotsinkielinen ja en siitä oikein sinänsä tykkää, mutta niin sen vaan "kuuluu" mennä. Ihmisethän voi luulla lasta joksikin lehtolapseksi, jos saa sun sukunimesi. Niin ennen tehtiin aviottomien lasten suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hänellä on syntyessään, eli äidin sukunimi.
Jos äiti haluaa vaihtaa oman nimensä, niin se on vain ja ainoastaan äidin oma asia.
Lapselle kuuluu tietysti miehen sukunimi. Mullakin on oma sukunimeni, mutta lapselle tuli miehen sukunimi. On ruotsinkielinen ja en siitä oikein sinänsä tykkää, mutta niin sen vaan "kuuluu" mennä. Ihmisethän voi luulla lasta joksikin lehtolapseksi, jos saa sun sukunimesi. Niin ennen tehtiin aviottomien lasten suhteen.
"Raikas" tuulahdus keskiajalta...
Otan osaa ap, onpas kamalat appivanhemmat. Ei auta muu kuin tehdä asia heille harvinaisen selväksi. Ja tuosta nimenantomotiivista: sehän on suorastaan velvollisuus kouluttaa tuollaisia metsäläisiä ap:n esimerkin mukaan. Sinänsä sehän on aivan sama kumman sukunimen lapsi saa, se on silti HÄNEN nimensä. Mutta jos appivanhemmilla on tuollaiset syyt olla tiettyä mieltä, niin tietysti teette sitten juuri päinvastoin.
Ei kai kukaan oikeasti noin pienestä oksenna.
Se on mennyt niin satojen vuosien ajan jo. Nainen voi pitää oman nimensä halutessaan. Minusta kaikkea ei tarvitse sotkea vaan tasa-arvon takia. Joitakin perinteitä voi säilyttää ihan muuten vaan.
ennen kuin puhut läpiä päähäsi. Eihän Suomessa ole edes ollut sukunimiä kuin vasta 100- 150 vuotta. Ja silloinkin ne ovat suurin osa peräisin talon nimistä jne. Joten mikään perinne tuo miehen sukunimen antaminen ei ole. Harmittaa, että on olemassa noin moukkia naisia, jotka selittävät asiaansa täysin virheellisin perustein.
Se on mennyt niin satojen vuosien ajan jo. Nainen voi pitää oman nimensä halutessaan. Minusta kaikkea ei tarvitse sotkea vaan tasa-arvon takia. Joitakin perinteitä voi säilyttää ihan muuten vaan.
riippumatta siitä, ovatko vanhemmat avo- vai avioliitossa. Ja äiti voi pitää oman tyttönimensä naimisiin mennessä. Nykyaikaa nääs.
Itse olen avoliitossa ja lapsellani on isänsä sukunimi, siis eri kuin minulla, enkä koe tätä ongelmaksi, päinvastoin: monella tuttavalla on sama tilanne.
Alue: Aihe vapaa
Miksi tapella ja riidellä noista, eihän nuo asiat appivanhemmille kuulu. Ilmoita nyt hyvä ihminen appivanhemmille, että päätätte perheen sisäiset asiat itse ettekä keskustele niistä ulkopuolisten kanssa.
Elämänne tarkoitus ei ole appivanhempien miellyttäminen.