Voi, että mua ottaa välillä päähän miehen ammatti :(

Välillä on tosiaan hankalaa. Meillä on se tilanne, että olemme kummatkin hyvissä töissä ja hyvin palkattuja. OMassa ystäväpiirissä ja viiteryhmässä hyvin normaalia. Sen sijaan sukujuhlissa jne. olemme kummajaisia. Tuntuu vähän alentavalta sanoa, että olen vaikka toimistotöissä, varsinkin jos myöhemmin tulee ilmi, että olemme kummatkin johtotehtävissä. Toisaalta taas jos sitten sanon mitä oikeasti teen, niin sitten yleensä ihmiset vetäytyvät eivätkä uskalla puhua. Pyrin välttelemään aihetta ;-)

ei se sitten kovin tunnettu ole. Mä luulen, etteivät ne ihmiset hämmästele miehesi ammattia tai koulutusta vaan tapaa, jolla sinä puhut siitä. Et selvästi oikein osaa suhtautua siihen faktana faktojen joukossa, vaan jotenkin epäluontevasti kiertelet ja ehkä osoitat odottavasi hämmästynyttä reaktiota. Se sitten tosiaan hämmästyttää ihmisiä.



Mun naapureissa on vain yksi siivooja-rouva. Nokian johtajia ei ole yhtään mutta aika monta tohtorisihmistä, varakastakin liike-elämän palveluksessa olevaa, yksi diplomaatti ja yksi unscon joku euroopan aluepäällikkö asuu naapurissa. Suhtautumista kuvaa ehkä parhaiten se, että olin asunut tässä talossa jo 4 vuotta kun noi ammatit alkoi mulle selvitä. Ei ne kuule kenellekäään normaalille ihmiselle merkkaa paljonkaan - se merkkaa, mitä sanot ja miten.

herranen aika, eikö se ole ihan yks paskan hailee muille, mikä sun miehes on ammatiltaan..? Taitaa olla sulle itselle se suurin ongelma?



Tekis mieleni sanoa, että hanki jooko elämä...

Suomessa ei vaan ole sallittua sanoa tiettyjä asioita! Kateus, kateus, kateus. Et voi MITENKÄÄN ilmaista asiaa niin, ettei sitä tietyissä piireissä oteta leuhkimisena. Vaikka miten neutraalisti asian sanot, joku vääntää siitä aina jotain että taas sillä asialla alettiin leuhkimaan ja korostamaan omaa asemaa. Onneksi oikeat ystävät ei ole tälläisiä, mutta sukujuhlissa tai ventovieraiden kanssa pidän mieluummin suuni kokonaan kiinni kuin kerron miehestäni mitään. Tai sukujuhlissa tietty kaikki tietää mikä mies on, mutta on erittäin kiusallista puhua siitä aiheesta mitään em. syistä (enkä itse tuo asiaa esille, vaan joku aina alkaa jauhaan siitä halusimme tai emme). Terkut, ei ap. (joka asuu ulkomailla)

mitä on elää tietyissä ympyröissä. Tuskinpa ap ihan tyhjästä nyt tuskailee. Oma mies ei ole mitenkään tunnettu, mutta ammatti on huonomaineinen omalla tavallaan. Kyllä mua jännittää kertoa miehen ammattia vieraille. Eikä ihmiset tosiaan tyydy ympäripyöreisiin vastauksiin, vaan siitä se kuulustelu vasta alkaa. Olen usein ihmetellyt, mikiä hemmetin vimma kaikilla on saada selville toisen työnkuva!

joten eivät välttämättä osaa yhdistää ihmisiä tosiiinsa. Eivätkä kaikki ole naimisissa, vaikka yhdessä asuvat ja lapsia on.

Ja olen itse huomannut, että jos joku on väärässä sosiaaliluokassa, niin heti aletaan kyyräilemään.

En minä ikinä kysy mitä jonkun uuden tutun puoliso tekee työkseen. Yleensä en edes kysy mitä ko. henkilö itse tekee. Eikä multa kukaan kysy mitä mun puoliso tekee.

Meidän suvussa on yksi erittäin hyvätuloinen johtaja ja muiden silmissä poikkeava. Samoin suvusta löytyy hunningolla olevia ja hekin ovat silmätikkuna.

Siivooja ei voi mennä "seurapiireihin", eikä ministeri viettämän iltaa trukinkuljettajien kanssa.

ymmärtääkseni. Vaan se, että ihmiset ihmettelee, että mitä tämän tietyn ammattiryhmän edustaja tekee vähän koulutetun ap:n kanssa. Näin kärjistetysti siis.

Jos miehes on Nokian johtaja niin sano että se on töissä Nokialla. Jos se on Hyksin ylilääkäri niin se paiskii töitä sairaalassa.

pienellä paikkakunnalla kaikki tuntevat lääkärin. Ja ap sanoo miehensä olevan "hoitoalalla" ja ihmiset kysyvät tarkemmin -> Ap nolostuu turhaan.

kun miehen ammatti tulee puheeksi että ihmiset hämmästelee sitä miksi ihmeessä kiemurtelet, onko se joku huumekauppias vai miksei sitä muka uskalla sanoa. Sitten kun käy ilmi että mies on ihan kunniallisessa ammatissa (oletan) niin ne ajattelee että olet leso.

pirun tärkeää kysyä sitä ammattia - ikäänkuin akateemisen proletaarin olisi se eri tahoilta keikkatyönä hankittu pikku elanto jotenkin helppo selittää.

Mä kysyn erittäin harvoin puolituttujen ammatteja, mutta jos joku vastaa esim. "hoitoalalla tai sairaalassa", niin musta siinä on jotain epäilyttävää. Ehkä korkeastikoulutettuna epäilen, että joku häpeää ammattia eikä kehtaa sitä sanoa.

Minusta ap:n pitää vaan rohkeasti sanoa, että mies on kunnanlääkäri/kunnanjihtaja tms. eikä asiaa kierrellä. Jos jota kuta kummastuttaa teidän yhdessä olo, niin eikä se ole heidän ongelma? Ilmeisesti miehesi haluaa olla sinun kanssa, joten se siitä.

Entä sitten jos naapurin siivoja-rouvan mies on nokian johtaja? Minusta olisi kummallista jos asiaa jotenkin kiertelee. Sitä paitsi Nokiassa on eri tasoisia johtajia aika paljon... Mutta jos olisi ylintä johtoa, niin mikäs siinä.

Nykyään vastaan aina ympäripyöreästi, mutta jotkut eivät tyydy siihen. Nytkin kävin haastattelussa ja kysyttiin mitä mieheni tekee työkseen. Olen vastannut tyyliin toimistotyötä, jos mieheni olisi vaikka kunnanjohtaja. Miten te suhtaudutte, jos naapurin siivoja-rouvan mies olisi vaikka nokian johtaja? Ja miten pitäis tämä miehen ammatti kertoa, ettei muut jää suu auki katsomaan?

mikä hemmetin tarve ihmisillä on aina arvottaa itseään ja toisiaan. Joskus aikoinani matkustellessani ympäri maailmaa törmäsin tähän ikuisuuskysymykseen ja hämmästyin millaista kohtelua saa jos on esim. jotenkin ns. alempiarvoisessa työssä.



Esim. Istuin kerran lentokentän bussissa ja olin juuri tullut ulkomailta kotiin, suomeen, englannista jossa olin asunut viimeiset 3 kuukautta hanttihommia tehden. viereeni istahti siistin näköinen nuori nainen joka kysyi, että olenko suomalainen. Sanoin, että olen ja juttumme jatkui kunnes selvisi, että olimme molemmat tulossa samalta lennolta ja hän oli englantilainen. Kerroin, että olin asunut 3kk englannissa josta hän sitten kiinnostui, että mitä minä siellä tein.

Osasin aavistaa, että mitä tuleman piti ja sanoin vain, että töissä.

Hän kävi kuitenkin inttämään, että mitä työtä siellä tein johon lopulta sitten vastasin rehellisesti tyyliin, paskakuskina.

Siihen loppui meidän lupaavasti alkanut keskustelutuokiomme :)

Olisikohan se jatkunut pitempään jos olisin sanonut olevani arkkitehti tai jotain?

kyllä oletan, että aivokirurgi on tietyllä tapaa älykäs ihminen, mutta ei se tarkoita, että hän olisi millään tavalla mielenkiintoinen.

kyllä oletan, että aivokirurgi on tietyllä tapaa älykäs ihminen, mutta ei se tarkoita, että hän olisi millään tavalla mielenkiintoinen.

tuohon väliin sana välttämättä.

mutta unohtaa kertoa että molemmat on työttömiä, hehheeee.