Epänormaalia vanhemmuutta?

Lapsemme täytti juuri 1,5v eikä ole ikinä ollut yökylässä. Meillä ei ole sellaista tukiverkostoa, jonne pojan voisi yökylään ihan heti antaa - minusta poikamme on vielä liian pieni lähtemään yökylään mummolaan, jossa käymme noin kerran puolessa vuodessa välimatkan vuoksi.



Lisäksi meillä ei ole ollut tarvetta antaa poikaa hoitoon, jotta saisimme levätä. Tämä tapaus kun on aina ollut siitä helpommasta päästä - nukkuu kokonaisia öitä (min 10h), menee ajoissa ja helposti nukkumaan jne.



Poikamme on kyllä ollut muutamia tunteja kerrallaan hoidossa, joten ei häntä ole kaapissa pidetty ja estetty tapaamasta muita ihmisiä.



Neuvolatätimme mukaan tällainen on "epänormaalia vanhemmuutta" ja hän on huolissaan. Kuitenkaan hän ei eritellyt MIKSI hän on huolissaan tästä.



Olenko minä siis jokin friikki, joka tuhoaa lapsensa, koska en näe syytä tai tarvetta viedä häntä yökylään tässä vaiheessa? En oikein ymmärrä.