Suositut /ei-suosiut lapset: olen huomannut

no höpö höpö, siis oikeasti perhekerhoissa käy ihan järkeviä ihmisiä. Ei siellä syyllistävät katseet mitään paina. Taisi reipas lapsesi tehdä jotain muutakin....



Ollessamme perhekerhossa, joku lapsista alkoi yllättäin itkeä ja syyllinen oli heti muka minun lapseni tai näin itkevän lapsen äiti antoi katseillaan ymmärtää. Lapseni ei tehnyt mitään. Voin myös hyvin kuvitella kuinka tällaisista reippaista lapsista tulee niitä ns. pomottajia kun kaikki suhtautuvat heihin kuin ilkeilijöihin aina oli syytä tai ei. Reippaat ja sosiaaliset saavat myös helposti kateellisia peräänsä ja sekin edesauttaa "pomottaja"-imagon luontia.



Ei ole helppoa niillä reippailla sosiaalisillakaan.

[/quote]

Hiljaisemmat tyypit ovat monesti kaikin tavoin parempia ihmisiä kuin äänekkäät keskipisteet, mutta maailma ei siitä palkitse.

Eiköhän tämä ole makuasia. Osa tykkää vilkkaammista, puheliaammista ja seurallisemmista. Osa tykkää rauhallisista ja vähäpuheisista.

He ovat jyrääjiä, joiden kanssa halutaan olla, jotta itsestäkin tulisi suosittu ja saavat siten oman hohtonsa olemisessa.



Meillä on tarhassa tälläinenr empseä ja suosittu lapsi. Häntä yrittävät lähestyä epävarmat lapset huomion kaipuussa. He lainaavat tälle lapselle lelunsa ja pyytävät synttäreille.

kun on eskarissa kuulemma hiljainen, mutta vapaa-ajalla löytyy vauhtia kuin mistäkin höyryveturista ja kotona höpöttää ja höpöttää, että vanhemmilla meinaa korvat mennä lukkoon välillä :D Sitä vain en ymmärrä miksi eskarissa on niin hiljainen. Se tuli meille vanhemmille täysin puskan takaa, että on niin hiljainen ja "kiltti" eli tekee kaikki tehtävät ym, mutta on vain niin hiljainen, eli ei itsestään pidä meteliä. Olisiko joku viisaampi ja kertoisi mistähän tämä voisi johtua?

monesti näillä empaattisilla ja "ujoilla" on 1 tai 2 oikein sydänystävää ja näillä suosituilla on kyllä lauma ympärillä, mutta ei oikein sellaista hengenheimolaista.

Tokaluokkalaisen tyttöni luokalla on tyttö, joka on juuri kuvailemasi kaltainen. Pomottaa, kommentoi (onpas sinulla lapsellista musiikkia jne.), pompottaa toisia mielensä mukaan, pettää lupauksia jne. Ja tämä tyttö tuntuu silti olevan kaikkien suosiossa ja kaikki haluaisivat juuri hänen seuraansa. En käsitä.

sitten ne kellä on rahaa ostaa koko luokalle karkkia tai mitä vaan.. saavat olla myöhään ulkona kun vanhemmat ei välitä.. ja muiden lasten silmissä se on hienoa.. eli rikkaiden vanhempien, jotka eivät aseta lapsilleen rajoja, lapset ovat suosittuja

joten on parempi olla kaveria

Heistä puhutaan selän takana paljon pahaa eikä heistä oikeasti kukaan pidä. Heitä siedetään, ettei jouduttaisi kiusatuksi.



Kiltit ja empaattiset taas solmivat oikeita ystävyyssuhteita.

Mutta oikeasti suosittuja, ts. kaikkien hyväksymiä eivät tuollaiset yleensä ole, ihan jo senkin takia että ovat "nynnyille" ilkeitä.

joa pompotti kaikkia, jakoi kaverivuoroja (hänellä oli lista kenen kanssa on minäkin päivänä...ja listalle sai jonottaa !!!) haukkui toisia selän takana ja petti lupauksi. Silti oli luokan suosituin tyttö. Enää ei ole vaan on saanut maistaa omaa lääkettään (nyt ovat seiskalla)

Suositun ja ei-suositun lapsen äitinä on todettava, että toisaalta ymmärrän suosion salaisuuden. Toinen lapsistamme on hyväntuulinen, reilu ja mukava myös kotona. Altis auttamaan kotitöissä, tulee toimeen kaikkien naapurin ja vieraitten lasten kanssa, on valmis joustamaan jne. Ei-suosittu lapsi on helposti tulistuva, äreä ja mukavuudenhaluinen kotonakin. Ei oikein osaa leikkiä toisen ehdottamia leikkejä vaan on itse hästäämässä ja ikään kuin vetää jotain roolia. Ujouttaan, sen tiedän äitinä, mutta varmasti toisten lasten on vaikea pysytellä mukana, kun hänen käytöstään on vaikea ennustaa.



Jos lapsia pääsee läheltä seuraamaan, huomaa kyllä paremmin mikä on kunkin lapsen suosion tai ei-suosion syy. Nämä ominaisuudet vain vahvistuvat palautteesta. Mukavaluonteisella on pienestä pitäen kavereita ja hänestä kehittyy itsevarma, mikä auttaa kaverisuhteitten luomisessa myöhemminkin. Vaikeampiluonteinen joutuu kokemaan torjuntaa ja yksinäisyyttä pienestä alkaen, mikä heikentää käsitystä itsestä ja kaveritaidoista. Tämä näkyy myöhemminkin roolin vetämisenä ja ailahtelevaisena käytöksenä. Hän kun joutuu taistelemaan paikastaan ryhmässä. Eihän lapsi raukka luonteelleen mitään voi, vaan geenit on mitä on.



Kokonaan eri asia ovat nämä pomottajatyypit, joilla on porukassa näennäisesti kavereita mutta joita ei kukaan oikein pidä hyvänä kaverina ja joiden seuraan ei vapaa-aikoina hakeuduta. Mutta eihän heitä suosituksi kutsutakaan ainakaan pitemmän päälle?

saattaa saada myös monesti paljon kateutta osakseen ja se myös hillitsee sitten siten suosittuutta.

että esimerkiksi päiväkodeissa hoitajat suosivat näitä välittömiä "pomotyyppejä". Erityisesti pojista kiltit ja hiljaiset ovat aikuisten huomion suhteen paitsiossa, tytöillä ujoutta suvaitaan paremmin.

oikeasti suosittu? Tuskin.

Meidän tyttö on aika hiljainen ryhmässä, mutta kuitenkin reipas, on mielellään mukana kaikissa jutuissa, ei kiusaa ketään eikä pomota, ja kyllä silti näyttäis aika suosittu olevan kun noita synttärikutsuja tulee sellaisiinkin juhliin, joihin ei kutsuta kaikkia luokan tyttöjä. Ei ole vielä koskaan itkenyt, että kukaan ei leiki mun kaa.

Yksi tyttö hyppyytti lähes koko luokkaa, vaikka kukana ei hänestä tykännyt. Yritin joskus kysellä että miksi olette sen kanssa, niin syy oli se, että eivät halunneet tytön kiusaavan :/ Itse en tyypin kaveriksi halunnut, onneksi oli pari muutakin joiden kanssa sitten pidimme yhtä - ja ihan vapaaehtoisesti ja ilman kiusaamista.

Tuntuu että hiljaisilla ja kilteillä on usein se pari kaveria (tosi hyvääkin), mutta kaveripiirissä voi olla vaikea vakiinnuttaa asemaansa. Sitten ne hitusen riehakkaat ja aikuisten mielestä ehkä huonokäytöksisemmät lapset ovat usein suositumpia. Mutta varsinaisesti voimakastahtoiset ja pomottajat eivät välttämättä ole suosittuja pidemmän päälle, mutta saavat kummasti muut mukautumaan tahtoonsa/varomaan heitä. -Tähän minusta aikuisten pitää puuttua.



Ei kaveripiirissä suosituksi tulemisessa tarvitse olla hirveän mukautuvainen, vaan pikemminkin riittävän jämäkkä pitämään puoliaan. Mutta kuitenkin tietty määrä empaattisuutta ja toisen huomioon ottamista auttaa kaverisuhteiden luomisessa ja ylläpitämässä. Toisen pomottelua ja omaan napaan tuijottelua ei kauas kanna, kuten ei aina toisen myötäily ja perässäjuokseminenkaan.



Lapset jotka keksivät puuhaa ja touhuavat paljon, mutta kuitenkin riittävän pitkäjänteisesti, niin että leikit onnistuvat tuntuvat olevan suositumpia. Sitten merkitystä on tietenkin yhteisillä mielenkiinnon kohteilla ja miten luonteetkiin natsaavat yhteen.



Minusta näitä yhdessäolon taitoja toisten lasten kanssa voi opetella ja vanhempi olla "herkkänä" kaveripiirin toiminnassakin. Lasta voi opastaa toimimaan kavereiden kanssa. Minusta ne lapset joilla on tiedostava vanhempi ovatkin usein vahvemmilla näissä kaverisuhteissa, kuin lapset jotka vain opettelevat nuo touhut viidakon lakien mukaan.

Hiljaisemmat tyypit ovat monesti kaikin tavoin parempia ihmisiä kuin äänekkäät keskipisteet, mutta maailma ei siitä palkitse.

ei se meidänkään kuopus voi luonteelleen mitään, että on sellainen vahva itsepäinen tyyppinä.

tavallaan kivaa, kun on lapsina kaksi erilaista persoonaa.