Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako enää jatkaa miehen kanssa?
18.06.2009 |
Olen 22-vuotias opiskelija ja mieheni 25-vuotias työssä käyvä. Yhdessä olemme olleet 4,5 vuotta. Kysyin mieheltäni, että mitä jos ehkäisy jossain vaiheessa, vaikka heti, pettäisi ja tulisin raskaaksi? Haluaisiko hän pitää lapsen vai ei? Itse olen nimittäin päättänyt, että jos tulisin vaikka heti raskaaksi, niin pitäisin lapsen, ja mies päättäisi itse pysyykö kanssamme.
Mies vastasi ettei pysty sanomaan, saattaisi olla, että hän ei haluaisi pitää lasta. Kysyin myös haluaako hän lapsia ollenkaan (joskus ollut sitä mieltä että ei), niin hän vastasi ettei ole varma.
Suhteemme on hyvä, rakastan miestäni ja viihdyn hänen kanssaan, ja tiedän että tunne on molemminpuolinen. Puhuin tästä ystäväni kanssa, ja hän sanoi, että saattaisi jättää miehen nyt heti, niin ei tulisi sitten pettymystä, jos vahinko kävisi! Tekisittekö te niin?
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsen tappamista kuulostaa tosi pelottavalta
jos sä haluat perheen ja mies ei ehkä koskaan..
kuulostaa just sellaselta mieheltä kenen kanssa tuhlataan aikaa ja joskus ehkä "heräät" tai eroatte,ja huomaatkin,että olet jo liian vanha tai sitten tulee tosi kiire hankkia lapsia..mun hyvälle ystävälle kävi just näin:(
oli suhteessa yli 10v. ja erosivat naisen ollessa 38v.nykyään on vielä sinkku ja lapseton ja katuu tosi paljon,ettei etsinyt aikaisemmin miestä perheen perustamiseen..
jos sä haluat perheen ja mies ei ehkä koskaan..
kuulostaa just sellaselta mieheltä kenen kanssa tuhlataan aikaa ja joskus ehkä "heräät" tai eroatte,ja huomaatkin,että olet jo liian vanha tai sitten tulee tosi kiire hankkia lapsia..mun hyvälle ystävälle kävi just näin:(
oli suhteessa yli 10v. ja erosivat naisen ollessa 38v.nykyään on vielä sinkku ja lapseton ja katuu tosi paljon,ettei etsinyt aikaisemmin miestä perheen perustamiseen..
Juuri tuolta tilanne minustakin kuulostaa! En olisi itse osannut paremmin sanoa.
Pois vaan, hieman sinkkuelämää kehiin ja jossakin vaiheessa uusi mies sitten. Olet liian nuori leikkimään kotista haluttoman vätyksen kanssa.
Olette vielä nuoria ja sullakin helposti 15 vuotta lapsentekoaikaa. Ja jos rakastat miestäsi, niin et sä sitä pysty jättämään, vaikka yrittäisit :) Jos vahinko sattuu ja teille tulee ero, niin sitten tulee. Turha alkaa eroamaan etukäteen, varmuuden vuoksi. Voihan se mies muutaman vuoden päästä halutakin lapsia ihan hulluna!
Mä vähän ihmettelin näitä muita vastauksia, pysyisittekö te jättämään rakastamanne miehen "varmuuden vuoksi"? Ette varmaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuoden kärsin sydänsuruista ja viisi vuotta olin sinkkuna. Sitten löysin miehen ja perustin perheen. Välillä ikävä nuoruuden rakastettua...
yrittämistä vastaava keskustelu. Totesin että lapsen hankin joka tapauksessa, itse valitsee onko hän se isä. Harvoin on lapsen hankkimiselle sopivaa ikää, sopivaa hetkeä tai sopivaa tulotasoa. Jos mies ei halua lapsia tai pitkään vetkuttelee, niin pistä vaihtoon, turha sitä on roikkua ja odotella, jos nyt sit kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vielä 22-vuotiaana ollut varma haluanko lapsia, eikä ollut miehenikään. Hupsista vain yllättäen, tulinkin raskaaksi ja käytiin todella, todella vaikea keskustelu siitä mitä tehdään. No, luonto hoiti asian puolestamme ja raskaus keskeytyi. Tuon keskutelun tulos oli kuitenkin se, että mieheni halusi abortin, minä en. (Oltiin tosin seurustelu vain puoli vuotta.)
Mutta muutama vuosi myöhemmin tulin uudestaan raskaaksi saman miehen kanssa ja silloin ei ollut epäilystäkään kummallakaan siitä että mitä tehdään. Ihana tyttömme tuli terveenä ja kauniina maailmaan. Ja toinen on tuloillaan.
minäkään halunnut missään nimessä lapsia tuossa iässä, samoin kuin ei miehenikään. Myöhemmällä iällä se oli sitten jo ihan itsestäänselvää molemmille että lapsia tehdään. En minä miestä jättäisi jos muuten on hyvä olla yhdessä. Mielipiteet ehtivät muuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni hieman vastaava tilanne, mutta pari vuotta vanhempana. Silloinen avomieheni ei tiennyt haluaako ikinä lapsia ja minä tiesin haluavani. Ikää molemmilla tuolloin 24 vuotta ja seurustelua takana 3 vuotta. Yhdessä sitten päätettiin että erotaan ja jos mieli muuttuu niin ainahan sitä voi palata yhteen. Emme kuitenkaan palanneet.
Ikää minulla nyt 28 vuotta ja olen naimisissa ihanan miehen kanssa ja odotamme ensimmäistä yhteistä lasta. Itselleni ero oli ainakin ainoa oikea ratkaisu, vaikka se aluksi kipeää tekikin.
fiksu,raitis,ihana,hellä ja romanttinen mies,mutta ei lapsirakas vähemmässäkään määrin. 3 vuotta seurusteltiin ja 3 vuotta asuttiin avoliitossa, kipeää teki eroaminen, mutta minä kaipasin niitä lapsia, joita sitten sainkin kolme uuden miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tulet ehkäisystä huolimatta raskaaksi, se tarkoittaa sitä, että ette ole vielä halunneet lasta. Siihen tilanteeseen sopeutuminen vaatii aikaa.
Jos olet kertonut miehelle, että pitäisit "vahinkolapsen" ja hän saisi tehdä mitä haluaa, olet samalla tullut sanoneeksi, että lapsi on sinulle tärkeämpi kuin mies. Ei ehkä kivaa kuultavaa miehelle. Haluatko yh:ksi, ap? oikeasti?
Se, ettei mies etukäteen tiedä haluaako lapsia vai ei, on aivan inhimillistä eikä siitä pidä vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Nauttikaa toisistanne ja suhteestanne.
Olen 22-vuotias opiskelija
En ymmärrä miksi pitäisitte lapsen, jos sinulla on vielä opinnotkin kesken. Ensin opinnot, työpaikka, (avioliitto) ja vasta sitten lapsi. Tiedän että moni tekee ties missä järjestyksessä ja ovat sitten tuilla yhteiskunnan elätettäviä.
Minä ainakin halusin kyetä elättämään ensin itseni (ilman miehen tuloja) ja sitten vasta lapset tulivat kuvioon mukaan.
Olet vielä kovin kovin nuori muutenkin, samoin miehesi. Aika turhaa tässä vaiheessa kysellä mieheltä, että haluaisiko hän pitää lapsen jos sellainen ilmoittaisi tulostaa. Sitä paitsi tuo kysymyksesi miehelle kuulosti siltä, että haluat ehdoin tahdoin "vahingossa" hankkiutua raskaaksi. En yhtään ihmettele miehen kommentteja...
t. kahden lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 22-vuotias opiskelija
En ymmärrä miksi pitäisitte lapsen, jos sinulla on vielä opinnotkin kesken. Ensin opinnot, työpaikka, (avioliitto) ja vasta sitten lapsi. Tiedän että moni tekee ties missä järjestyksessä ja ovat sitten tuilla yhteiskunnan elätettäviä. Minä ainakin halusin kyetä elättämään ensin itseni (ilman miehen tuloja) ja sitten vasta lapset tulivat kuvioon mukaan. Olet vielä kovin kovin nuori muutenkin, samoin miehesi. Aika turhaa tässä vaiheessa kysellä mieheltä, että haluaisiko hän pitää lapsen jos sellainen ilmoittaisi tulostaa. Sitä paitsi tuo kysymyksesi miehelle kuulosti siltä, että haluat ehdoin tahdoin "vahingossa" hankkiutua raskaaksi. En yhtään ihmettele miehen kommentteja... t. kahden lapsen äiti
Järki sanoo, että ensin opinnot loppuun, mutta tunteet muuta. Jos tietäisin olevani raskaana, niin en ehkä pystyisi aborttia tekemään enkä antamaan lasta adoptioon. Tietysti mieli voi muuttua, jos oikeasti tulisin raskaaksi. Enkä todellakaan halua hankkiutua raskaaksi, nimittäin raskaaksi tuleminen tässä tilanteessa olisi kamalaa!
ap
Miksi spekuloit tällä asialla, kun juuri sanoit, että et halua itsekään tulla vielä raskaaksi ja se olisi kamalaa. Jos tulet kaikesta huolimatta raskaaksi, menette tilanteen mukaan ja käytte sitten todellisen keskustelun aiheesta. Tämä on ihan samaa tasoa kuin että "mitä tekisit jos eläisit enää päivän" tms.
Hoitakaa ehkäisy (tiedän, mikään ei toimi 100% varmuudella) ja opiskele loppuun.
Itse tulin yllättäen raskaaksi sun ikäisenä. Mies oli välittömästi ettei ole valmis isäksi. Oltiin muuten oltu päälle 4v yhdessä. Annoin miehelle tasan kaksi vaihtoehtoa. Jäi jä on nyt ylpeä 2 pojan isä.
Mun mielestä miehet ei osaa ajatella asiaa sen pitemmälle ennen ku se on vastassa.
Itse olen mies päälle 40. Ensimmäisen lapsen sain exän kanssa kun oli 27. Jälkeen päin olen ajatellut, että liian nuorena. Kannattanee katso onko tuo mies se oikea. Ja siihen asiaan auttaa vain aika.