Mies+lapsi kaksioon, äiti yksiöön?

kuin erilleen muuttamisella? Oletteko käyneet vaikkapa perheterapiassa tai onko omien mt-ongelmien hoitotahossa tarjolla perhetyötä?

Minä en saa tällä hetkellä hoitoa ollenkaan sillä kaupungilla ei ole resursseja. Kuitenkin hoidon puute vaikeuttaa kaikkien elämää; saan raivareita, en siedä miehen ystäviä jne. Olen iso taakka miehelle ja lapselle, en osallistu juurikaan heidän elämäänsä. Teen kotitöitä sen minkä jaksan, joskus menee viikkoja etten tee mitään. Miehen kanssa elämä on pelkkää riitelyä ja loukkaantumista puolin ja toisin.



Kävimme juttelemassa joskus viime vuonna kerran eräällä perheterapeutilla mutta emme kokeneet sen antavan meille yhtään mitään- osaamme puhua itsekin ja tiedämme mikä kaikki "kusee". Parannusta tilanteeseen ei vaan tule yrittämisestä huolimatta.

että sos.tt ei voisi järjestää teille apua perhetilanteeseen. Tosi aktiivinen pitää olla ja painostaa ja soitella jatkuvasti, mutta lapsen hyvinvoinnin kannalta olisi tärkeää että saisitte nyt jonkinlaisia tukitoimia. Laita mies hoitamaan asiaa, jos itsellä ei riitä voimavarat.

Mä sairastan masennusta ja olen aikalailla pahimmillani vain taakka perheelleni (mies+lapsi). Vuokrasin itselleni yksiön, jonne menen pahimpina aikoina piiloon. Hyvinä aikoina asumme yhdessä.



Meille tämä on ollut ihan hyvä ratkaisu. Ei avioero mutta jonkinnäköinen tukitoimi kuitenkin.



Tsemiä, ap.

sano että usein tuntuu siltä että olis parempi kuolla, kaikilla olis helpompaa. Alkaa varmaan olla aikaa sunkin asioille.