SEKTIOSSA olleet, oliko tuskaa odotella se 2h heräämössä, kun isä ja vauva osastolla?

mutta kova kannustin oli saadase ukkovarvas liikkumaan että pääsi osastolle.



Ja meillä isä oli kyllä tuon ajan vauvan kanssa osastolla tietysti. Kai siinä isin sylissä on kivempi ootella äitiä kuin sairaalasängyssä yksin.

Esim. morfiinia suoraan selkäydinkanavaan. Totta kai siitä tulee tokkuraiseksi. =D

kun olin epiduraalipuudutettuna kiireellisessä sektiossa. Vauva vietiin pestäväksi ja sitten kun minut oli kursittu, sain sen synnytyssalissa viereeni. (Leikkauksen ajaksi eri saliin minut vietiin.)

mut vietiin synnytyssaliin tarkkailuun, ei siis heräämöön ollenkaan. siellä isä ja vauva mua odottelivat. oltiin siellä noin pari tuntia että puudutus alko häipyä ja sitten päästiin osastolle.



tokan sektion (suunniteltu) jälkeen oli heräämössä ehkä puol tuntia, kun jalat alkoi jo liikkua ja voin muutenkin erittäin hyvin.



en ymmärrä mistä lääketokkurasta täällä puhutaan kun itse olen molempien sektioiden jälkeen ollut ihan tolkuissani enkä missään tokkurassa. puutunut toki, muttei muuta. se kutina ja tärinä siitä puudutuksesta johtuen oli kyl kurjaa..

siinä alkoi voimat mennä, mullakin ponnistusvaihe kesti 2 h ja 15 min ennen leikkauspäätöstä. Alkoi olla voimat vähissä.

Vauvan näin heti kunhan minut oli vaan kursittu takaisin kokoon. Isä oli vauvan kanssa tarkkailuhuoneessa jonne minutkin kärättiin heti suoraan leikkauksesta. Vointini oli kyllä hyvä vaikkakin väsynyt. sektio oli kiireellinen.

numerolle 20 siis niin väärässä olet.



olin maanantaista asti käynnistyksessä ja lapsi leikattiin lauantaina, koko tuon ajan olin supistuksissa enkä saanut nukuttua montaakaan tuntia koko sairaalassaoloaikana. varsinaiset synnytyssupistukset mulla alkoi la aamuna ja aukenin 5 cm asti ilta 20 mennessä. silloin tehtiin leikkauspäätös. niin ja epiduraali ei mulla tehonnut ja ilokaasua en halunnut koska se oksetti. eli aika kivuissa olin kyllä.



olin varmaan minäkin väsynyt mutta en lääketokkurassa.





t: nro 20

sekä kiireellisessä että suunnitellussa sektiossa. Ekasta en muista mitään, enkä ekasta illastakaan, olin niin loppu. Ahdas lantio. .



Toisella kerralla alkuun torkuin, mutta sitten keskityin siihen että verryttelin jalkoja, kun tunto alkoi niihin palata ja äkkiä se aika meni. Mies muistaakseni tuli kuitenkin siihen seuraneidiksi ja kertoi mitä vauvalle kuuluu. Kieltämättä oli hoppu päästä sinne, mutta vauvan sai sitten heti osastolla nähtäväksi ja vierihoitamaankin pääsin heti aamulla kun olin jo kävelykunnossa.

Eli eka oli perätilan vuoksi suunniteltu. Heräsin kotona viideltä, seitsemäksi sairaalaan, yhdeksältä sektio. Olo oli aika hyvä ja vain vähän jännitin. Heräämössä olin 2h. Sitten suoraan huoneeseen jossa isä ja vauva jo olivat.

Toinen kerta oli erilainen. Olin aamulla tullut sairaalaan polille, josta laitettiin synnärille ja synnytys käynnistettiin aamupäivällä. Synnytystä riitti aina iltakuuteen saakka, jolloin lääkäri tuli sanomaan, että enää ei voi komplikaatioiden vuoksi odotella, nyt sektioon. Lapsi syntyi sektiolla maailmaan kahdeksalta.'

Tämän sektion jälkeen oli paljon uupuneempi kuin ensimmäsen jälkeen ja myös jännitin sektion aikana enemmän.

Varmaan siksi, että en ollut henkisesti ehtinyt valmistautua siihen, vaikka en sektiopelkoinen olekaan.

Ainakin minua auttoi se, että ekassa sain kotona valmistautua siihen henkisesti. Toinen tuli "puun takaa", ja 2h sektiopäätöksen jälkeen vauva oli jo ulkona. Kaikki tapahtui hyvin nopeasti.

Sain suonensiäisesti kipulääkettä ja tuhdin antibioottikuurin, koska kohtuni repeytyi pahoin. Lisäksi mulle annettiin myöhemmin verensiirto.

Toisella kertaa anestesialääkäri unohti laittaa kipulääkityksen epiduraalitilaan ja viivyin heräämössä n.6 tuntia. Olin suurimman osan siitä ajasta niin kipeä ja väsynyt että ajantaju oli huono.

Toisella kerralla epiduraali ei onnistunut useista yrityksistä huolimatta ja minut nukutettiin. Tällä kerralla olin heräämössä n. 3 tuntia. Tosin kätilö kävi näyttämässä vauvaa vaikka se oli tapojen vastaista. Tästä jäi tosi hyvä mieli.

Se aika meni tosi nopeasti ja sitä oli niin tokkurassa, että ei oikein tajunnutkaan, että 2 tuntia jo vilahti. Itse taisin torkahtaa ja minua hoidettiinkin siellä, siteitä vaihdettiin jne. että sitten oli mukavampi mennäkin vauvan luo.

Kyllä mullakin tuli mieleen, että onhan tää kaikki aika suhteellista. Kaksi tuntia ilman vauvaa ei oo mun mielestäni niin iso juttu.

Itselläni kävi niin, että vauva joutui tehostettuun hoitoon heti synnytyksen jälkeen, ekana päivänä näin hänet kerran, seuraavana kaksi ja kotiin päästiin viikkojen päästä. Ironista oli se, että synnytys oli mulle ihan älyttömän helppo ja itse olisin voinut lähteä kotiin vaikka heti. Oli ihan karseeta kun sai nähdä vauvaa vain vähän.

minä jouduin olemaan alatiesynnytyksen jälkeen tunteja ilman vauvaa, kun jouduin kaavintaan ja mut nukutettiin. Ja toisella kertaa hätäsektion jälkeen + vauva teholla jouduin odottamaan 1,5 vrk ennekuin näin vauvan. Ja olin todella pahoillani molemmilla kerroilla !

olisikohan sitten aiheellista synnyttää alateitse, jos on niin avuton ettei kahta tuntia voi olla ilman vauvaa. Tätä palstaa lukiessa en ihmettele enää ollenkaan, miksi heräämöissä ei tykätä inisevistä sektiolahnoista.

Miksi sinulla ei voisi olla näin?



Sain imettää vauvaa, hoitaja otti meistä kameralla jopa yhteiskuvankin koko perheeestä.

Jorvissa ei heräämöön saa ulkopuoliset mennä, koska siellä on kaikille leikkauspotilaille yhteinen heräämö.

ja mies oli kyllä vauvan kanssa mukana siellä heräämössä heti, kun vauva pääsi pois lämpökaapista. Vauva oli kapaloituna joko isänsä sylissä tai sitten opeteltiin tissittelyä...

Mutta ei mitenkään ylitsepääsemätöntä. Tytöt joutui lämpökaappiin ja ehdin olla osastollakin pari tuntia ennen kuin sain heidät syliin. Tosi epä-äidillinen olo, kun on synnyttänyt, mutta vauvoja ei näy.

Muista että kello käy ja aika kuluu. Ei se pysähdy.

Kaksi tuntia ei ole yhtään mitään ajan historiassa.



Sitä paitsi et sinä yksin jää. Siinä pörrää hoitsua ympärillä koko ajan.

Aika kuluu nopeasti ja jos itket, kaikki ymmärtävät.

Hormonit heittelee nääs..

Sektioiden jälkeen mut on kärrätty neljästi vierihoito-osastolle vauvan kainalossa ja mies perässä. Suunniteltu sektio, niin ensin asettuminen ja katetri vierihoito-osastolla ja sit kärrättiin leikkuriin. Kiireellisessä sektiossa esikoista saadessa meni sit kiireellisesti..



Viimeisin kerta, heräämöstä pääsin tunnin päästä synnytyssaliin, jossa vauva rinnalle. Heräämössä keskityin varpaiden heilutukseen ja kokeilemaan, kuinka puudutus laski. Joo ja palelin ja tärisin horkassa.



Heräämössä voi olla muitakin, itse muistan tuskaisena vaikertaneen kehitysvammaisen...