Lue keskustelun säännöt.
SEKTIOSSA olleet, oliko tuskaa odotella se 2h heräämössä, kun isä ja vauva osastolla?
17.06.2009 |
Ollaan menossa sektioon ja nyt mä mietin, että onko se ihan hirvee paikka, kun itse joutuu heräämöön 2h ja mies ja vauva lähtee osastolle? Mieliala on ihan herkällä koko ajan ja aina tulee tippa linssiin, kun ajattelen sitä tilannetta, että mies ja vauva lähtee ja mä jään.
Kyseessä on siis vain 2h, tiedän, mutta se yksin jääminen tuntuu jotenkin kauhealta. Ettei itse pääse perheen kanssa osastolle ja katsomaan ja ihmettelemään uutta perheenjäsentä, joka on jo nyt niiiin rakas....
Kommentit (59)
Tosiaan jorvissa isä odottelee vauvan kanssa äitiä lapsivuodeosastolla ja äiti on yleisessä heräämössä sen pari tuntia. Mä jouduin olemaan heräämössä miltei viisi tuntia kun puudutus toimi "väärin", pari tuntia kyllä meni melko nopeasti, kun on vielä lääkitykset päällä, makoilin ja mietin kuinka ihana että pieni vauvamme on maailmassa. Mutta kun mun jälkeen tulleet sektioäidit pääsivät jo osastolle ja itse jouduin vaan siellä olemaan, niin tuli ikävä ettei näe vielä vauvaa. Loppujen lopuksi pääsin osastolle "etuajoissa", puudutus ei ollut vieläkään lähtenyt ja jalat eivät liikkuneet niin kuin olisi ollut heräämöstä pääsyn ehtona, mutta oli mukavaa nähdä jo pientä ja miestä.
Kyllähän jos kaikki menee hyvin niin sen kaksi tuntia oottelee :) ihan hyvillä mielin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisikohan sitten aiheellista synnyttää alateitse, jos on niin avuton ettei kahta tuntia voi olla ilman vauvaa. Tätä palstaa lukiessa en ihmettele enää ollenkaan, miksi heräämöissä ei tykätä inisevistä sektiolahnoista.
Toivottavasti sulla ei ole lapsia, tai ainakaan ne ei peri sun käytöstapoja.
Mieluummin allekirjoittaneella inisevällä sektiolahnalla on terve vauva, joka on syntynyt suunnitellulla sektiolla lääkärin määräyksestä.
Voin hyvin ja halusin vain ruokaa+unta. Turhaa kai sanoa etten kumpaakaan saanut...
minä jouduin olemaan alatiesynnytyksen jälkeen tunteja ilman vauvaa, kun jouduin kaavintaan ja mut nukutettiin.
Ja toisella kertaa hätäsektion jälkeen + vauva teholla jouduin odottamaan 1,5 vrk ennekuin näin vauvan.
Ja olin todella pahoillani molemmilla kerroilla !
olisikohan sitten aiheellista synnyttää alateitse, jos on niin avuton ettei kahta tuntia voi olla ilman vauvaa. Tätä palstaa lukiessa en ihmettele enää ollenkaan, miksi heräämöissä ei tykätä inisevistä sektiolahnoista.
heräsin sektion jälkeen, isä sai tuoda vauvan näytille heräämöön ja sain ihmetellä siinä häntä hetken. Aika pian pääsin osastolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
useamman tunninheräämössä, koska kiireellisessä sectiossa tuli komplikaatioita ja kohtuun tuli vauvan ulos-otto vaiheessa repeämä.
Olin itse todella uupunut ja huonovointinen koko seuraavan vuorokauden ja olikin ihanaa, että isä oli sillävälin saanut lapseen aivan erityis laatuisen kontaktin ja heidän suhteensa on tänäkin päivänä aivan erityisen läheinen. Oli ihanaa kun isä esitteli minulle pikkuistamme ja hän hoiteli vauvaa niin taidokkaasti, että ihailin sitä vierestä ja sain keskittyä toipumiseen.
Se harmittaa, että ensihetkistä jäin pois, mutta isän kanssa lapsellamme oli varmasti aivan yhtä ainutlaatuiset ja ihmeelliset ensimmäiset elämän hetket.
Tsemppiä ja voimia tulevaan!
Mutta ei se sitten paha ollutkaan. Ei mennyt ihan kahta tuntia. Oli mahtava olo kun tiesi että lapsi voi hyvin. Malttamaton olin ja yitin hoputtaa hoitajaa päästämään minut osastolle, muttei se kamalaa ollut. En todellakaan olisi voinut nukkua, olin onnellinen ja aivan innoissani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sen takia, että oli jotain ongelmia, karseeta tärinää yms. Toisella kerralla olin heräämössä ehkä 10 minuuttia. Sieltä kärrättiin suoraan huoneeseen. Eli olin miehestä ja vauvasta erossa ehkä jotain reilut puoli tuntia.
Itse kuitenkin on vielä vähän tokkurainen ja saattaa jopa nukkua osan ajasta. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jorvissa juuri noin. Eli olet yksin heräämössä ja isä ja vauva odottavat osastolla siinä huoneessa, missä vietät sairaalassaoloajan. Minulle tehtiin hätäsektio, ja pari tuntia siellä heräämisen jälkeen meni. Mutta ajantajua ei kyllä ollut ollenkaan nukutuksen jälkeen, nopeasti se meni. Kyllähän vauvaa tietysti oli kova ikävä, kun en tietenkään ollut vielä ollenkaan nähnyt, mutta oloa helpotti kun kätilö tuli kertomaan että kaikki oli hyvin. Ja miehen kanssa sain puhua puhelimessa heti kun ääni kulki. Kannattaa kysyä onnistuuko jos eivät itse hoksaa ehdottaa :)
Nyt vasta jälkeenpäin olen ajatellut et tosiaan, sehän vietiin heti pois.
Mutta en ollut vauvasta huolissani kun oli heti virkeä poju.
Hätäsektio siis tehtiin. Olin pihalla ku lumiukko.. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta miksi sektion jälkeen on tokkurainen? Olen luullut, ettei anneta mitään rauhoittavaa tai muuta lääkitystä kuin se puudutus.
Olenkin eniten pelännyt, että jos joudun sektioon, saan varmaan paniikkikohtauksen. Minulla siis paniikkihäiriö. Kertokaa miten on oikeasti.
Tokalla kerralla mentiin myös synnytyssaliin mittaamaan ja pukemaan vauva ennen osastolle (jossa olin viikon jo ollut ennen sektiota) menoa.
Täällä on sairaalassa osastolla vain äitejä ja vauvoja (sekä raadollisesti myös muut gynevaivoista kärsivät). Ei miehiä.
Ap:n kysymykseen vastaan, että minut on leikattu epiduraalissa ja suoraan leikkaussalista minut on viety synnytyssaliin, johon mieheni ja vauvamme on jo kätilön kanssa mennyt. Vauva näytettiin minulle leikkaussalissa. Erossa ei oltu kauan kunhan istukan irrottivat ja haavan ompelivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensin kaksi päivää synnyttänyt ja sitten kiireellinen sektio, niin sitä on vaan väsynyt, kun kaikki on vihdoin ohi ja vauva on maailmassa. Olo oli mulla kuin halolla päähän lyöty.
Tuskin saat paniikkikohtausta, koska jos sulle sanotaan, että nyt sektioon, niin tiedät itsekin, että se on vauvan kannalta kaikkein paras ratkaisu siinä tilanteessa. Mulle taidettiin altaa happea, kun sektio päätös tuli, sillä olin niin sekaisin.
Sektiota ei pidä pelätä vaan myös henkisesti valmistua, että siihenkin saattaa joutua. Mulle ei ollut koskaan tullut mieleenkään, että niin saattaisi käydä.
Tokalla kerralla sektiopäätös oli tavallaan helpotus, vaikka olin toivonut normaalia synnytystä.
mutta miksi sektion jälkeen on tokkurainen? Olen luullut, ettei anneta mitään rauhoittavaa tai muuta lääkitystä kuin se puudutus. Olenkin eniten pelännyt, että jos joudun sektioon, saan varmaan paniikkikohtauksen. Minulla siis paniikkihäiriö. Kertokaa miten on oikeasti.
Mulle on tehty 2 sektiota eka NKL:lla toinen Jorvissa. Kummassakaan vauva ei pääse heräämöön, koska siellä on muitakin kuin tuoreita äitejä. NKL:lla isä olisi vauvan kanssa mennyt synnytyssaliin ja sieltä olisi kaikki yhdessä lähdetty osastolle, jos kaikki olisi mennyt hyvin. Minun tapauksessani vauva jäi valvontaosastolle, johon pääsin pyörätuolilla seuraavana päivänä katsomaan (ja myöhemmin lastenklinikan teholle).
Jorvissa taasen isä leikkaussalista mittausten ja tarkastusten jälkeen siirtyy osastolle vauvan kanssa odottelemaan äitiä. Meidän tapauksessa odottelivat vierashuoneessa, kun oli yö. Jorvissa isä ei saa tulla heräämöön (NKL:lla sai tulla kertomaan mitat), joten Jorvissa kannattaa pyytää puhelua isän kanssa.
Ja tosiaan sektion jälkeen on jossain määrin pökkyrässä. Ekalla kerralla ei ollut ihmekään, kun 2,5 vrk oli jo synnytystä yritetty. Tokalla kerralla lapsi oli ulkona alle 2 tuntia lapsivesien menosta, mutta kyllä heräämössä oli pökkyräinen olo. Molemmilla kerroilla olen kuitenkin nopeasti sektiosta toipunut, illalla leikattu ja aamulla jalkeilla.
Kannattaa ajatella niin että heräämössä keskittyy omaan toipumiseen ja isä huolehtii hyvin vauvasta sen aikaa.
Isä olisi päässyt vauvan kanssa heräämöön käymään, mutta oli jo ehtinyt vaihtamaan ne leikkauksessa olleet "suojavaatteet" pois, joten eivät pääseet.
Voisikohan johtua myös heräämön tilanteesta? Eli niistä muista potilaista, joita siellä on samaan aikaan?
Suunniteltu sektio oli kyseessä
Mun kasaan kursimisessa meni tunti, kun kiireelliseen sektioon päättyneessä synnytyksessä vauva oli jäänyt pahasti jumiin ja kohtu repesi pahoin ( ihan hyvä siitä tuli lopulta, mutta useampi lääkäri oli paikalla). Vauva oli isänsä kanssa silloin muualla. Heti synnytyksen jälkeen sain lapsen rinnalleni hetkeksi ja sitten isi piteli vauvaa jonkun aikaa mun vieressä. Sitten menivät mittauksiin. Mies tuli katsomaan mua heräämöön, kun vauva oli nukahtanut ja vietiin osastolle. Itse olin niin tokkurassa, etten muista juuri koko oleskelusta mitään. Kiva hoitaja siellä oli ja sen kanssa juteltiin, mutta mistä en muista. Osastolla vauva tuotiin heti mun luo hetkeksi. Naistenklinikalla näin.
Tuli komplikaatioita ja melkein meni henki. Olin teholla jonkin aikaa ja jossain vaiheessa (taisi olla seuraava päivä?) mut vietiin sitten lopulta vauvan ja isän luo.
Mun mieheni oli jo tuossa vaiheessa hermoraunio :(
heräämössä n 2h. Heräämössä ei ollut muita potilaita. Mielestäni aika meni nopeasti. Isä ja kätilö lähtivät osastolle leikkauksen jälkeen ja sieltä kätilö muutaman kerran soitti heräämöön kertoakseen, että kaikki hyvin ja pituudet ja painot.
:)
jenkeissä lapsi vieressä heti. Toki hänet eka tutkittiin jne muualla mutta sitten tuli vauva viereeni ja sain pitää sylissä vasta kun tokkurasta olin selvinnyt, kai muistaakseni. olin niin pihalla etten muista :) ei ollut kamalaa kuin kivut, koska sain morfiinia useasti kivun vuoksi. Olin ainakin 3h siellä odottamassa voinnin paranemista. Mies mukana koko ajan ja huoneessa myös muita naisvaivaisia, ei pelkkiä synnyttäneitä siis.