Te, joilla on terveet lapset, muistakaa olla kiitollisia siitä!

joka päivä kiittää onneaan siitä että:



mun lapsi on terve

miehella on tyopaikka

mä olen terve

mies on terve

mun äiti ja isä on suht terveet

oma koti

Muistan toki olla kiitollinen ja tutkimuksiin en lapsiani laita, niin eivät ikinä mitään diagnooseja saa.

Ap:n viesti on mielestäni ihan aiheellinen. JOtenkin tuntuu, että tässä ylimaterialistisessa ja suorituskeskeisessä nykymenossa monelta unohtuu, että mitkä asiat tässä elämässä ovat oikeasti tärkeitä.



Joka päivä ajattelen kiitollisuudella sitä, että olen saanut terveet lapset. Kaikki muut elämän "saavutukset" ovat hyvin toissijaisia sen rinnalla.



Tuossa joku kirjoitti miettivänsä, että mitä jos...siis viitaten siihen että lapsi sairastuu tms. Sanoisin, että tuo on varmasti niin normaalia kuin voi olla. Kukapa lapsiaan rakastava ei pelkäisi että lapsille jotain kävisi, ja samaan aikaan toivoisi, että kaikki menee hyvin. Sehän on hyvin luonnollista.

en usko jumalaan/kohtaloon tms mutta jonkin verran onnea matkassa on ollut kun olen esim. syntynyt rikkaaseen länsimaahan. joten kiitän hyvää säkääni.

sattumaahan se on mitkä geenit lapselle tulee (esim. korvan rakenne tai kuinka helposti yleisetsi otaten sairastuu), eli lienen sitten sattumalle kiitollinen :)

kenelle siitä pitäisi olla kiitollinen?

mitä tahansa voi käydä vaikka lapset ovat terveitä tänään, huomenna voi käydä jotain mikä voi muuttaa kaiken.



Itselläni on isoveli, jolla oli koko lapsuuden paha epilesia ja vahvat lääkkeet( aikaa 37 vuotta sitten) ovat jättäneet jälkensä vaikka kohtauksia ei olekaan ollut. Pärjää suhteellisen hyvin normaaleista asioista, mutta lukemaan ei koskaan oppiinut kunnolla tai ainakaan niin, että olisi voinut ammattia itselleen lukea.



Vaikka onkin ns. erityisaikuinen, niin on kuitenkin minulle hyvin tärkeä ja tottakai kannan huolta hänestä joka päivä.

Yritän muistaa olla kiitollinen, mutta silti tulee valitettua, kuinka rasittava uhma-ikäinen on... hermot ovat kireällä ja meillä on kuitenkin kaikki hyvin!! Todella hyvin.

Täytyy yrittää jaksaa taas tänä iltana vähän paremmin ja muistaa sitä kiitollisuutta, että terve lapsi se siinä voimiaan koittelee.

nykyään saa lukea tältä av:lta todella paljon erityislapsista.

Pesiytyykö juuri erityislasten äidit tänne?

Toki ymmärrä jos oikeasti on jokin sairaus joka todettu ja annettu diagnoosi.

Mietin vaan sitäkin että olenko sokea vi mitä mutta meidän sukulaisissa ja tuttavissa on erittäin vähän eriytislapsia. Itse en nyt muista ketään muuta kuin yhden serkun lapsen joka menee koulun alettua pienryhmään.

Itselläni on kuitenkin aika suuri katsantokanta koska olen 12-lapsisesta perheestä ja suvussani myös isoja perheitä.

esikoinen on erve, kuopuksella krooninen sairaus, joka saattaa johtaa mm. liikunta- ja aistivammoihin. "Saattaa" tarkoittaa, että vaikka hänestä ei tule tervettä, hänen sairautensa ei välttämättä johda ihan kaikkiin huonoihin asioihin.



Aikaisemmin pelkäsin tällaista ihan hirveästi, ja esim. esikoista odottaessa ajattelin kuin mantraa "kunhanlapsionterve-kunhanlapsionterve", mutta ei tämä oikeasti ole niin hirveää kuin luulin.

on niin hämärä käsite, ihmiset käyttää sitä eri merkityksissä

ps. vammaisrasismi on kiellettyä...



t. ap

T. AP

Kunhan vain mietin.

Kuten tuossa joku sanoi että erityislapsi on niin hämärä käsite.

Haluaako jotku oikeesti saada omalle lapselleen vaikka väen vängällä jonkin diagnoosin.

Ehkäpä meidänkin yhdelle lapselle vois antaa itse diagnoosin "erityislapi" koska on arka, toisaalta taas kohta tulistuu helposti. sosiaalista taidoilta ei ihan parhaimmasta päästä. Koulussa kävi opiskelun lomassa (eskarilainen) pienryhmässä harjottelemassa rohkaistumista.

Mä en voi siltikään sano aettä olis jotenkin erityislapsi.

ps. vammaisrasismi on kiellettyä... t. ap

Suomen kielessä ei ole sellaista sanaa kuin vammaisrasismi, tai ikärasismi jne.



Rasismi on rotusyrjintää.



Mutta olet oikeassa siinä, että vammaisia ei syrjiä missään tapauksessa.

Kahden erityislapsen äitinä huomaan, että ne kiitolliset eivät yleensä halua olla missään tekemisissä erityisten kanssa. En tiedä, pelkäävätkö tarttuvan, vai muuten vain ajatuksen sairaasta lapsesta romahduttavan oman maailmansa. Vai eivätkö halua lapsiensa saavan selville, ettei kaikki olekaan täydellistä.



Ihan pahinta on se, että monet vanhemmat kokevat _omana ansionaan_ sen, että heillä on terveet lapset ja jopa ylpeilevät sillä.

Ei niitä diagnooseja kukaan väen väkisin halua, eikä niitä anneta sellaisille, joille "ehkä voisi antaa tai sitten olla antamatta". Diagnoosi annetaan lapselle, jolla on selvästi pitkäaikaisia vaikeuksia.

Kunhan vain mietin.

Kuten tuossa joku sanoi että erityislapsi on niin hämärä käsite.

Haluaako jotku oikeesti saada omalle lapselleen vaikka väen vängällä jonkin diagnoosin.

Ehkäpä meidänkin yhdelle lapselle vois antaa itse diagnoosin "erityislapi" koska on arka, toisaalta taas kohta tulistuu helposti. sosiaalista taidoilta ei ihan parhaimmasta päästä. Koulussa kävi opiskelun lomassa (eskarilainen) pienryhmässä harjottelemassa rohkaistumista.

Mä en voi siltikään sano aettä olis jotenkin erityislapsi.

ps. vammaisrasismi on kiellettyä... t. ap

vaikka sitä joskus väsyneenä valittaa ja hermostuukin tuolle uhmaikäiselle niin joka ilta muistan kuitenkin elämästäni olla kiitollinen. miehestäni, lapsestani ja tästä pienestä joka kasva sisälläni

Olen kiitollinen myös siitä sairaasta lapsesta.