Lue keskustelun säännöt.
miten teillä isovanhemmat kohtelee sisarpuolia??
17.06.2009 |
esikoiseni on kohta koululainen ja sai pikkusisaruksen, joka on virallisesti hänen siskopuoli(minulle kyllä ihan täysi ja kokonainen:D). nyt vauvan isovanhemmissa ja muissa sukulaisissa huomaa niin hyvin kuka on se heidän verisukulainen. välillä tekee niin pahaa isomman lapsen puolesta vai pitäisikö vain ymmärtää? välillä en haluaisi lähteä heidän suvun juhliin, kun tyttö on ihan hukassa, kun hän on ilmaa. onneksi heidän joukosta löytyy yksi tai kaksi, jotka huomioivat isompaa edes hetken.. Neuvoja kaipaan tai kohtalotovereiden kommentteja.
Kommentit (3)
Varsinkin nykyinen anoppini ja miehen muukin suku huomioivat aina minun vanhemmat lapseni ex-liitosta. Lapset olivat pieniä, kun aloimme seurustella (3 ja 1) ja miehen suku otti heidät hienosti vastaan. Kaikilta tulee synttäri- ja joulumuistamiset ja kohtelu on muutenkin aivan sellaista kuin lapset olisivat mieheni biologisia lapsia.
Saimme kaksi yhteistä lasta myöhemmin (seurustelimme useamman vuoden sitä ennen), eikä isompien lasten kohtelu ole siitä heikentynyt, että anoppi sai kaksi biologista lapsenlasta. No, ehkä nämä pienet saavat hiukan "isompia" lahjoja, mutta toisaalta sen voi ajatella johtuvan siitäkin, että lapset ovat pienempiä. Kuitenkin kaikkia lapsia huomioidaan ja muistetaan, eikä koskaan puhutella puolikkaiksi sisaruksiksi!
Isompien lasten isän puolen suvusta vain yksi täti huomioi myös nämä meidän pienet lapset, ja joskus myös isompien lasten mummo (isän puolelta). Mutta eiväthän nämä meidän pienemmät tietenkään ole heille varsinaisesti mitään sukua!
Oma isäni huomioi kaikkia lapsia tasapuolisesti, ikätason mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennestään ja puhuin tästä asiasta vanhempieni kanssa samana päivänä, kun kerroin vauvauutisemme. Sanoin, että vaikka lapset eivät asu meillä, ovat he perheemme lapsia ja heitä pitää kohdella tasapuolisesti. Esim. jos kaikki lapset ovat mukana ja haluavat antaa minun lapselleni jonkin lahjan, pitää antaa jotain kaikille tai sitten antaa lapseni lahja sellaisella kertaa, kun isommat lapset eivät ole mukana. Hyvin on sujunut.
lapseni oli alle 10-vuotias, kun aloimme, mieheni ja minä, seurustella. Siitä on nyt aikaa yli 20 vuotta.
Anoppi ei ole kertaakaan muistanut tyttäreni syntymäpäiviä, joskus hän saa lahjan jouluna, ja nyt, kun tyttärellä on oma lapsi, ei anoppi välitä saamistaan kutsuista, oli sitten kyse ristiäisistä tai syntymäpäivistä. Ristiäisiin tuli kun uhkasin (hmmm) miestä, että en sitten kutsu anoppia meille enää viikottain istuskelemaan terassille...
Muut lapset ovat hänelle sitten erinomaisen rakkaita, heidän kuvia on ylt'ympäri asuntoa.
Huokaus.