Tietääkö joku millä todennäköisyydellä miehen siskon lapsi jää meille?
Mieheni sisko ja hänen miehensä saivat tytön, joka on nyt 1v. Kuitenkin tämän lapsen äidillä todettiin syöpä ja tyttö oli paljon meillä hoidossa kun tytön äiti ja isä olivat sairaalassa. Tytön ollessa 6kk äiti ei enää jaksanut taistella ja menehtyi. Tytön isä oli murheen murtama (luonnollisesti) ja tyttö pysyi yhä meillä pääsääntöisesti, isä kävi kyllä katsomassa tyttöään. Vaimon kuolema oli kuitenkin liikaa ja 1kk sitten tytön isä teki itsemurhan.
Onkohan miten todennäköistä, että saisimme pitää tytön, koskaan ei ole virallisia papereita tuosta tehty kun tyttöä olemme hoitaneet. En haluaisi, että pieni joutuisi täysin vieraalle. Meillä on kolme omaa lasta, nuorin on 3kk miehen siskontyttöä vanhempi.
Kommentit (27)
Eikö isä tehnyt mitään testamenttia? Onko lapsen isovanhemmat vielä elossa? Miksi oletat ettette saisi pitää lasta? Mitä sosiaaliviranomaiset tällä hetkellä asiasta ovat sanoneet?
Mutta en osaa sanoa miten byrokratia tässä tapauksessa toimii. Inhimillistähän se tytölle ja teille olisi jos hän saisi teille jäädä. Voimia!
Joten hyvät tsäänsit on! Toivotaan parasta, ja osanottoni menetyksen takia..
Se, että lapsi on menettänyt kummankin vanhempansa, on kamala kohtalo ja vielä kamalammaksi sen tekisi se, että lapselta riistettäisiin juuret, yhteys omiin sukulaisiin, omaan historiaansa ja taustaansa. Teidän kauttannehan lapsi oppisi myös tuntemaan omia vanhempiaan, kun kuulisi teiltä juttuja ja tarinoita jne.
Viranomaisten kanssa on oltu yhteydessä, ovat sanoneet, että mahdollisuutemme ovat hyvät, mutta tämän tytön äidin vanhemmat ovat sitä mieltä, että tyttö kuuluisi heille eikä meille, koska meillä yksi erityislapsi ja heidän mielestään tästä johtuen emme kykene kasvattamaan neljättä lasta. Minun puolestani tyttö saisi kyllä mennä näille isovanhemmilleen, mutta varmasti tuntisi olevansa vierailla, koska nämä isovanhemmat ei ole nähneet tytön kun pari kertaa. Eivät ole käyneet, vaikka olisivat saaneet meillä jopa yöpyä. Asuvat suht kaukana ja näin ollen emme näkisi tyttöä niin usein jos ollenkaan, jos he saavat huoltajuuden.
Isä ei ole tehnyt testamenttia ja nämä tytön äidin vanhemmat eivät ole koskaan pitäneet tyttärensä miehestä tai hänen suvustaan. Jossain määrin vaan tuntuu, että huoltajuuden haku on heiltä vaan kiusantekoa.
Meidän erityislapsemme on siis välillä todella vaikea, joskin viime aikoina on helpottanut. Kun poika oli päiväkodissa hoidossa ennen kun jäin kuopuksestamme äippälomalle niin siellä poika oli kolmen paikalla.
Puhut siis miehesi vanhemmista, ja omasta apesta ja anopista. Ymmärsinkö oikein? Ketä ne nyt kiusaa huoltajuutta hakemalla? Teitä? Onko ne lapsen isän sukulaiset edes halunneet huoltajuutta?
koska olette sopivan ikäisiä vanhemmiksi. Isovanhemmille ei huoltajuutta kovin helposti anneta. Voimia teille!
Meidän perheessä minä sairastan pitkälle levinnyttä syöpää, ja toivon todella että mieheni jaksaa hoitaa tyttäremme yksinhuoltajana, ja että hän tekee myös testamentin, että hänen mahdollisesti kuoltuaan tyttömme pääsisi siskoni perheeseen.
tytön äidin vanhemmat, siis miehesi siskon vanhemmat siis todellakin sinun appivanhemmat,
no tässä pelastus, miehelläsi ja siskolla onkin ihan eri vanhemmat
he he
keksi jotain vähän parmepaa ennen kuin kirjoitat ja mieti asiat , ihan vaikka paperille kirjoita kun provoja aamusi kunniaksi runoilet hoh hohhoijaaaa
miten traagista joopa jooo
tytön äidin vanhemmat, siis miehesi siskon vanhemmat siis todellakin sinun appivanhemmat,
no tässä pelastus, miehelläsi ja siskolla onkin ihan eri vanhemmat
he he
keksi jotain vähän parmepaa ennen kuin kirjoitat ja mieti asiat , ihan vaikka paperille kirjoita kun provoja aamusi kunniaksi runoilet hoh hohhoijaaaa
miten traagista joopa jooo
muutti joitakin juttuja (sukupuolia jne) tunnistamisen välttämiseksi ja sekoili sitten sukulaissuhteissaan. Itse ainakin teen joskus niin, että muutan lasteni sukupuolta / ikää / määrää, kun kirjoitan jostain arkaluontoisemmasta.
T: ei ap
Tarinaa olem jossain määrin muuttanut totuudesta, en halua, että tunnistetaan, siitä sekoiluni sukulaissuhteissa. Pointti kuitenkin se, että kyseiseltä lapselta on molemmat vanhemmat kuolleet ja hän ollut meillä hoidossa ja tytön toiset isovanhemmat haluaisivat huoltajuuden, vaikka eivät ole käyneet lasta katsomassa kun pari kertaa hänen elinaikanaan tähän mennessä. Välimatkaa on jonkin verran, muttei niin paljon, etteikö voisi esim. kerran viikossa tai kahdessa käydä ja olla muutaman päivän.
Ihmettelen siis tätä, että lapsesta ei olla kiinnostuneita kun vanhemmat elossa vaan vasta kun molemmat kuolee niin kiinnostutaan ja halutaan saada huoltajuus. Jos olisivat edes tutustuneet lapsenlapseensa niin toki heille soisin huoltajuuden, joskin sillä ehdolla, että me saisimme käydä tyttöä katsomassa.
Mutta kiitos kaikile vastauksista, jäämme odottamaan, miten tässä käy. Lapsen paras on toivottavasti etusijalla eikä se omasta mielestäni ole se, että lapsi annetaan isovanhemmille, joita ei ole nähnyt kun pari kertaa.
Lapsihan täytyy olla tällä hetkellä sosiaalitoimen huollettavana. Onko hän teille sijoitettuna edelleen? Tässä vaiheessahan täytyy olla jo jotain virallistakin päätöstä olemassa. Sosiaaliviranomaiset ovat aivan varmasti ottaneet asian käsittelyyn ja määränneet lapsen tämän hetkisen olinpaikan. Jos lapsi on jo ollut teillä ja kaikki teidän kohdallanne hyvin, teillä on hyvät mahdollisuudet saada lapsi luoksenne pysyvästikin. Oletteko ajatelleet adoptiota? Lapsen huoltajuuttakin voitte hakea, vaikka lapsi olisi vain sijoitettuna luoksenne. Etusija on lapsen hoitajaksi on sillä, jonka lapsi tuntee ja johon on kiintynyt.
siis sosiaalilautakunnan huostassa ja se päättää lapsen sijoituksesta, olinpaikasta, kasvatuksesta ym.
todennäköisesti lapsi siirretään sijaisperheeseen koska teillä noin pieni oma lapsi ja vielä erityislapsi. tai ainakin tidän resurssit punnitaan tarkkaan (lääkärintodistus, verotiedot, rikosrekisterit ym.) kuten normaalistikin sijaisvanhemmilla.
voitte toki yrittää oikeusteitse hakea lapsen huoltajuutta, mutta se ei vaikuta huostaan ottoon.
Lapsi on meille sijoitettuna ja tällä hetkellä siis on menossa "tarkistus" sovimmeko lapsen huoltajiksi. Tarkistetaan siis rikosrekisteri ym. Sen verran kuitenkin sanoivat, että erityislapsemme tai lähes saman ikäinen oma lapsemme ei ole ehdoton este, ettemme lasta saisi pitää. Tähänkin asti lapsi on ollut meillä suurimman osan elämästään.
Adoptiota olemme miettineet vakavastikin ja tämä on myös viranomaisten tiedossa. Tämä epätietoisuus ja odotus vaan on rasittavaa tämän murheen keskellä.
Perheessä monta lasta, joista pienin muutaman kuukauden ikäinen. Yksi erityislapsi. Saivat sisarukset luokseen ihan sillä perusteella, että perhe oli entuudestaan tuttu. Uskon, että saatte pitää lapsen.
voi olla este pysyvälle sijoitukselle teidän perheeseen.
siksi sijoitus puolueettomaan sijaisperheeseen voisi olla paras ratkaisu, jolloin kaikki sukulaiset voisivat pitää lapseen yhteyttä sovitusti.
oletteko käyneet /käymässä sukulaisijoitukseen tarkoitettua pride valmennusta?
Tuli mieleeni että rakastatko tuota tyttöä? Tai miten syvää kiintymystä tuunet häntä kohtaan? Ja kysymys siis ihan vain mielenkiinnosta, ilman mitään ilkeilyä tai taka-ajatuksia.
kuitenkin se tapaus jossa äiti kuoli aivoverenvuotoon vessassa?
Noista tulehtuneista väleistä, niille ei kauheasti mitään voi, koska nämä toiset isovanhemmat eivät hyväksyneet tämän lapsen vanhempien liittoa ym. Me emme kuitenkaan missään vaiheessa ole näitä toisia isovanhempia kieltäneet käymästä kylässä, välillä jopa pyydetty, mutta harvemmin ovat tulleet. Kun muutaman kerran ovat käyneet niin mitään riitaa ei ole ollut ja kaikki ovat käyttäytyneet asiallisesti, joskin ilmapiiri ollut jäykähkö. Kyseisen lapsen toiset isovanhemmat eivät ole hakeneet huoltajuutta (ovat iäkkäitä ja toisella sairauksia eli eivät pystyisi huolehtimaan pienestä lapsesta ja tämän itsekin käsittävät).
Joku kyseli, että rakastanko kyseistä tyttöä niin tähän voin rehellisesti vastata, että kyllä. Olen hänestä (mieheni kanssa) pääsääntöisesti tähän asti huolehtinut eli olen tosi syvästi kiintynyt häneen (en uskonut, että näin syvästi voisi ei omaan lapseen kiintyä). Tyttö on melkein kuin oma lapsi, vaikken häntä ole synnyttänyt.
Tämä ei todellisuudessa kuitenkaan ole tapaus, jossa äiti kuoli aivoverenvuotoon vessassa.
ap
oikeuden päätöksiin koskien lapsen asumista, niin lähtökohta on se, että lapsen vakiintuneita elinolosuhteita ei muuteta kuin aivan pakon edessä.
Tästä näkökulmasta katsottuna on melko varmaa, että lapsi jää teille. Tätä kautta te saatte myös huoltajuuden.
Isovanhemmille ei noin pienen lapsen huoltajuutta anneta kuin poikkeustapauksissa.
Voimia jaksamiseen!
Kai te olette asiasta jo keskustelleet viranomaisten kanssa?