Lue keskustelun säännöt.
Kukakohan on väärässä - minä vai te?
16.06.2009 |
Täältä olen vuosien varrella oppinut, että minusta puhutaan pahaa. Ihmiset kritisoivat autoni, tapaani sisustaa, sitä että aina meikkaan, sitä miten puen lapseni, jne, jne, jne, jne.
Kun tapaan jonkun tutun, minulle ei tule mieleenikään, että hän voisi pohtia ja arvostella ylläminittuja asioita.
Olenko tyhmä, sinisilmäinen vai vain oikeassa?
Mikäli taustalla on merkitystä, niin olen 40 v ja helsinkiläinen.
Kommentit (20)
jos joku tänne tulee näistä asioista kirjoittelemaan, niin pitäähän ne ensin ajatella. Näitä ajatuksia tarkoitan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai siis en tietenkään tiedä, mitä ja miten olet täällä kirjoittanut ajatuksistasi tai ongelmistasi, mutta minä taasen olen saanut tavattoman hienoja neuvoja-uusia ajatuksia-ideoita muilta av:laisilta.
Myönnettäköön, että joukossa on silloin tällöin ollut joku täyspöhkö, joka on purkanut omaa pahaa oloaan ruttaamalla täysin kaiken, mitä on mieleensä plkähtänyt; tällaiset vastaukset on vain jätetävä omaan arvoonsa.
Ja myönnettäköön, että jotkut viisaat vastaajat eivät ole missään nimessä olleet "kanssani samaa mieltä".
Mutta jälkimmäisiltä olen saanut joskus ne silmät todellakin avaavat vastaukset ja sysäyksen TEHDÄ jotakin, ehkä jotakin, mikä ei ollut sitä ennen pälkähtänyt pieneen päähänikään.
Joten lausuttakoon tässä suurkiitos teille av:laisille, jotka omilla esimerkeillänne ja mielipiteillänne rakentavasti olette olleet tukemassa minua melko monessa elämän pulmatilanteessa.
En puhu itsestäni, vaan siitä, että täällä kritisoidaan citymaasturien ajajia. Joskus kritisoitiin sitä, että kuinka joku kehtaa mennä leikkipuistoon lasten kanssa farkuissa ja nahkatakissa ja korkkareissa.
Olen vain sivusta seurannut että "häh? Eikö näin saa tehdä?". Joku siis paheksuu näitä asioita. Paheksuuko hän minua seläntakana, kun näkee minut tyylin "citymaasturissa ja korkkareissa"?
ap
Psykologisten soveltuvuustestien mukaan olen luottavainen ja sinisilmäinen juuri siksi, että omaan kaltaisesi ajatusmaailman.
Se nähtiin hyvnä asiana, mutta selvensi minulle sitä asiaa, että tosiaankin monet eivät kuulema tällaisia ole.
En minäkään ollut edes koskaan aiemmin miettinyt asiaa, siis, että joku arvostelisi minua ja tapaani elää. Itse en tee sitä muille. Ehkä tämä kertoo hyvästä itsetunnosta? Ja juuri siksi sillä ei ole niin väliä, vaikka vähän pihalla "pelin hengestä" olisikin.
Niin, ehkä tämä piirteeni kertoo kaikista eniten siitä, että minä en arvostele toisia, joten en osaa kuvitella, että joku arvostelisi minua. Sinisilmästä naiiviutta kai...
Ja kyllä minullakin taitaa olla hyvä itsentunto.
Mikäköhän meidän prosentuaalinen osuutemme on väestöstä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
T: Se psykologisesti soveltuvuuteen testattu
Luulet että ihmiset vainoavat sinua, vaikka ketään ei jaksa vähempää kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja täälläkin liikkuu aika monenlaista tyyppiä, joku saattaa vastailla useita kertoja samoihin juttuihin tai jopa käydä kiistaa oman itsensä kanssa...
Minä uskon sinua seiska, että meitä on vähän. Mammat täällä eivät edes ymmärrä kysymystäni...niin outoa tämä on heille.
Vai voisiko tämä olla alueellista? Maalla toisten ihmisten elämää pohditaan enemmän, koska siellä on vähemmän ihmisiä?
ps. Minähän tässä just luulen, ettei kukaan ajattele minusta mitään erikoista. Mutta täältä av:lta olen saanut vihiä, että he ajattelevatkin.
ap
Luulet että ihmiset vainoavat sinua, vaikka ketään ei jaksa vähempää kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taidat olla kaiken edellämainitun lisäksi vielä hullukin!
sinulla on kunnia olla ensimmäinen tällä palstalla viiteen vuoteen, joka saa minut täällä käkättämään yksikseni - hullun lailla....
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinulla on kunnia olla ensimmäinen tällä palstalla viiteen vuoteen, joka saa minut täällä käkättämään yksikseni - hullun lailla....
ap
harrastatko myös puhumista yksiksesi?
Ehkä siksi että kun olen ITSE tällänen?!?
Työpaikka on naisvaltasessa paikassa. Jossa toi selkäänpuukotus on NIIIIIIIIN tuttua että oksettaa jo ajatus, kahvitauolla työ"kaveri" haukkuu toisen työ"kaverin" kotia, sen sisustusta.
Hänet oli kutsuttu viettämään iltaa, joten pitäähän se nyt kertoa miten kamalaa että jollain on sisustus kasarilta!?
Omaa sydäntä riipasee että jos joku on mukava niin palkkana saa paskaa.
Minäkin joskus pysähdyn miettimään MITÄ JOS JOKU NYT NAURAA jos laitan kauppaan kireät farkut ja tiukan paidan joka paljastaa hiukan mahaani kuin mitä joku nyt hyväksyy -ja se on vasta säälittävää!
TAISTELE SITÄ VASTAAN, PYSY ITSENÄSI!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaveriporukassa arvostellaan city-maasturien ajajia ja sitä yhtä porukkamme jäsentä (siis hänelle itselleen), jonka perheessä tällainen löytyy. Kyllähän kritiikkiä saa esittää. En nyt oikein ymmärrä ketjun pointtia.
ihmisistä joiden kanssa olen oikeassa elämässä tekemisissä, vaivautuisi pohtimaan toisten ratkaisuja näin "aikuismaisesti" kuin täällä tehdään. Toisaalta en myöskään usko, että kukaan ystävistäni käy tällä palstalla. Mä pidän heitä sen verran fiksuina, etteivät tuhlaa aikaansa tähän soopaan.
Mutta mulle kävi juuri noin jossain vaiheessa, että aloin miettiä, ajattelevatko oikeassa elämässä tuntemani ihmiset näin hölmösti kuin täällä monet. Lopulta päädyin pienen tutkiskelun jälkeen takaisin sinisilmäiseen uskomukseeni, että eivät ajattele. Tai sitten ne vetää pirun hyvin rooliaan
hei ap, tästä saat yhden sinisilmäisen joukkoosi.
Minä vaan olen niin typerä, etttä oletan, että minusta pidetään (siis sellaisella normaalilla, hyväksyvällä tavalla; mitään sydänystävyyttä en oleta) ja että aikuiset antavat muiden elää omaa elämäänsä ja hyväksyvät omista arvoistaan poikkeavat ratkaisut, jon ne noin muuten ovat suunnilleen normien ja lakien mukaiset.
Enkä vieläkään jaksa uskoa, että oikeassa elämässä av:n maailma on yleistä. Osin voi olla, mutta ei VOI olla noin yleistä, että ihmiset ajattelevat aina ensin pahaa, olettavat muiden olevat koko ajan kateellisia, ilkeitä, omahyväisiä jne jne.
Vasta av on avannut silmäni sille, että parisuhteessa toista pitää kytätä ja etsiä merkkejä pettämisestä, kaveriporukan laivareissut on pahapaha, imetyksen "kesken" jättänyt (tai pahempaa: imettämätön) äiti on surkea luuseri, jolle pitääkin kuittailla asiasta, alle 3-vuotiaan hoitoon alittava on samaa tasoa jne jne. Ja sitten nuo katumaasturit ja muu status.
En väitä, etteikö em asioissa olis ne huonotkin puolensa, mutta sitä en ole tajunnut, että ne antavat jotenkin oikeuden halveksia ko. ihmisiä. ASioina ne ovat kuitenkin aika pieniä pahoja suhteellisella skaalalla.
Et koskaan arvostele ketään?
Et paheksu jos joku tupakoi vauva sylissään? Et paheksu vanhempia jotka kohtelevat huonosti lapsiaan? tms? kaiken ymmärrät ja hyväksyt?
Niin, ehkä tämä piirteeni kertoo kaikista eniten siitä, että minä en arvostele toisia, joten en osaa kuvitella, että joku arvostelisi minua. Sinisilmästä naiiviutta kai... Ja kyllä minullakin taitaa olla hyvä itsentunto. Mikäköhän meidän prosentuaalinen osuutemme on väestöstä? ap
. Elä ja anna muiden elää, on aika hyvä motto.
ja 7 kuulostaa myös hengenheimolaiselta. T: sinisilmäinen espoolainen joka ei arvostele muita, eikä ole miettinyt mitä muut minusta ajattelevat (tai edes tullut mieleen että kukaan ajattelisi mitään erityistä), paitsi samoin tämän palstan myötä herännyt ajatus, että ihmetteleekö joku minun tapojani selän takana
Minä uskon sinua seiska, että meitä on vähän. Mammat täällä eivät edes ymmärrä kysymystäni...niin outoa tämä on heille. Vai voisiko tämä olla alueellista? Maalla toisten ihmisten elämää pohditaan enemmän, koska siellä on vähemmän ihmisiä? ps. Minähän tässä just luulen, ettei kukaan ajattele minusta mitään erikoista. Mutta täältä av:lta olen saanut vihiä, että he ajattelevatkin. ap
Luulet että ihmiset vainoavat sinua, vaikka ketään ei jaksa vähempää kiinnostaa.
Arvostelu nimettömänä on hauskaa, ei sitä kukaan päin naamaa kenellekään tekisi! Kaikki täällä saa oman osansa haukuista.