Kolmas tyttö leikeissä ylimääräinen ja hiljainen kiusaaminen
Täällä aina aika ajoin keskustellaan lasten kiusaamisesta. Tästä oli tutkimuskin, että suurin osa lapsista on näitä "hiljaisia kiusaajia" eli passivisesti antavat sen kovaäänisimmän, "voimakkaimman" kiusaajan jatkaa kiusaamistaan, ja hyväksyvät hiljaa vierestä katsoen tämän kiusaajan tekemiset JA monesti vain siksi, etteivät he itse joutuisi kiusatuiksi.
Me vanhemmat voidaan vaikuttaa kasvatuksella juuri tähän, että lapsistamme ei tule näitä hiljaisia kiusaajia. Kerrottehan lapsillenne, miten jokainen pitää ottaa leikkiin mukaan eikä ketään saa jättää ulkopuolelle.
Kommentit (34)
meillä tyttö kohta 5v on "taitava" tuossa kolmannen kaverin unohtamisessa... Tokihan tuonikäinen vasta opettelee sosiaalista käyttäytymistä mutta selkeästi on huomattavissa että se ryhmäleikki mikä onnistui vielä vaikka puoli vuotta sitten ei enää niin hyvin onnistukaan vaan meinaa mennä tuoksi kahden tyttösen leikiksi. Ja kyse ei ole edes siitä että olisi se yksi paras kaveri vaan kun se saattaa vaihdella päivästä toiseen kuka kelpaa ja kuka ei.
Meillä on jouduttu viemään tyttöä sisälle kun leikit ei porukassa ole enää onnistuneet, käymään naapurissa anteeksipyynnöllä kun on menty jo kiusaamiseen jne. ja kauhulla odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mutta todellakin yritän pitää tyttöni kurissa ettei ketään jätetä ulkopuolelle...
että se on luonno laki, että tytöt voivat leikkiä vain kaksistaan. Näinhän se oli jo omassa lapsuudessakin, eikä kyse ollut mistään kiusaamisesta.
usein tytöillä jotka kiusaavat passiivisesti on samanlainen äiti joka sallii tämän käytännön perustelemalla, että on aivan normaalia ja luonnollista jättää yksi tyttö ulkopuolelle. Valitettava tosiasia on myös se, että tyttö joka ei pysty tulemaan toimeen kaikkien kanssa ei tulevaisuudessa tule menestymään vaan todennäköisesti päätyy kouluttamattomaksi teiniäidiksi ja pullojen kerääjäksi johonkin lähiöön.
että se on luonno laki, että tytöt voivat leikkiä vain kaksistaan. Näinhän se oli jo omassa lapsuudessakin, eikä kyse ollut mistään kiusaamisesta.
Meillä sujui lapsuudessa mainiosti leikit porukassa, kaksistaan ja kolmestaan, vaikka kaikilla olikin se erityisbestis. Paljolti tämä on varmaan senkin ansiota, että meillä oli koulussa nollatoleranssi kiusaamiseen. Lienee ollut tuolloin -80-luvulla aika harvinaista.
Vanhempien tehtävä on kasvattaa lapset.
Hänet on jätetty ulkopuolelle leikeistä. Hän on kyllä uusin näiden kahden tytön leikeissä, mutta on leikkinyt jo jonkun kerran kahdestaan tämän toisen tytön kanssa.
Nyt on niin paha mieli kun oma lapsi harmittelee, miksi toiset lähtivät pois paikalta kun hän meni sinne.
Ettekö te keskustelu päivän tapahtumista lastenne kanssa, kenen kanssa on leikkinyt, keitä on tavannut tai miksi yllättäen joku ei olekaan enää leikeissa mukana? Tuolla toisessa ketjussa aikuinen kertoo, kun kaveri teki oharit ja harmittaa. Miltä teistä tuntuisi, jos se sattuisi omalle kohdalle tai oman lapsen kohdalle? Mitä jos lapsi on sopinut tavata jonkun ja tämä kaveri ei ilmesty paikalle tai vastaa puhelimeensa? SELLAINEN EI OLE KIVA KAVERI. Kiva kaveri pitää lupauksensa, tulee paikalle kun on sovittu, vastaa puhelimeensa erityisesti jos on sovittu soitella, ei valehtele, ei puhu pahaa takana päin eiKÄ jätä porukan ulkopuolelle. JA EI, KOSKA SE EI OLE KIVAA KENESTÄKÄÄN EIKÄ KUULU HYVÄÄN KÄYTÖKSEEN.
että varsinkin tyttöjen keskuudessa on tietty ikä jolloin leikit sujuvat parhaiten kaksistaan. Itse olen puuttunut asiaan jos olen kiusaamista huomannut. Oma tyttöni on joutunut myös ajoittain syrjityksi mikä ei todellakaan tunnu kivalta. Nyt on menossa yläasteelle ja heitä on kolmen tytön porukka ollut kuutos luokan ajan, ovat paljon yhdessä kolmestaan (joskus kaksistaan jos yksi on esim. sairaana/reissussa tms), kivasti on mennyt eikä ketään ole syrjitty.
lapset opettelevat sosiaalisia taitoja ja silloin he tarvitsevat tukea ja ohjausta. Jotkut kuvittelevat "että on aivan luonnollista" jättä yksi leikistä pois!
Ja sitä parasta ystävyyttä kannattaa aikuistenkin vaalia, eikä pyrkiä hajoittamaan. Oman sydänystäväni olen itsekin löytänyt jo esikoulussa. Ei se ole kiusaamista jos kaksi tyttöä viihtyy keskenään parhaiten.
Mulla on sellainen viiden naisen "bestis" porukka, joista useimmat olen tuntenut jo kouluaikoina. Kaikki bestikseni ovat yksilöitä, ja usein toiselta saattaa saada erilaista tukea eri elämäntilanteissa kuin toiselta. Musta se on rikkaus. Tosin olen aina ollut aika poikamainen sosiaalisessa elämässä... Niin ja pystymme edelleen leikkimään yhdessä ilman selän takana paskan puhumista. ;)
nämä muita syrjivät tytöt ovat usein perheistä, joissa on vain tyttöjä. Jos tyttö kasvaa veljen tai useamman veljen perheessä, hän oppii helpommin reilummat leikit.
Meillä vanhin on reipas poika, joka näyttää koko ajan hyvää esimerkkiä pikkusiskoilleen, että kaikkien kanssa leikitään. Tytötkin noudattavat tätä mallia pihassa. He ovat tottuneet leikkimään koko pihan lasten kanssa samaan aikaan. Kun pihalle ilmestyy mummolaan tyttöjä perheistä, missä on vain tyttöjä, ongelmia tulee heti. Nämä kylässä olevat tytöt alkavat heti jakamaan lapsia, keiden kanssa kerrallaan leikkivät ja keiden kanssa ei. Olenko tehnyt vääriä johtopäätöksiä?
Aikuisten pitää puuttua tilanteisiin, ja se on monille aikuisille kovin vaikeaa, etenkin jos kyse on täysin vieraista lapsista.
Kiusaaminen on henkistä, joten sitä aikuiset ei helposti huomaa ja lisäksi äänetöntä.
Pojat on fyysisiä ja äänekkäitä, joten heidän kiusaaminen huomataan helposti.
Tosiasiassa pojat on paljon kiltimpiä kaveri suhteissaan ja tytöt tosi ilkeitä.
Muistan kuinka ärsyttävää oli lapsena, kun pakotettiin ottamaan kaikki mukaan. Yksi tyttö oli sellainen, joka varasti muiden leluja, rikkoi, valehteli ym. mutta vanhemmat eivät uskoneet. Aina vaan tuli sanomista, kun ei haluttu ottaa tätä leikkeihin.
Joskus voi myös siinä omassa lapsessa olla vika, jos häntä ei oteta leikkeihin. Kaikkea ei äitikään tiedä..
Ei tule kassialmaa pulloja keräämään, vaan voikin tulla teräväkyynärpäinen uravosu, viimeisen päälle i-me-myself ihminen, joka jyrää kaiken omien tavotteidensa alle ja puskee kaiken niiden edestä pois. Onko nämä nyt niitä psykopaatteja tai narsisteja sitten?
Tytön luokalla on tällaisia passiiviskiusaavia lapsia, joilla on urajunttaäidit.
Tytöt on tosi julmia toisilleen. Jos aikuiset käyttäytyisivät noin, niin tarvittaisiin terveyskeskusten kokoisia terapialaitoksia!
Pojatkin osaavat olla julmia nykyään, mutta käytöksessä näkyy onko harrastuksia liikaa ja leikkiä liian vähän.
on kerralla enemmän, saman olen huomannut hänen ystävistään. Ovat ilmeisesti onnellisesti poikkeavia.
ja sama aloitus on ollut juuri täällä (toisessa ketjussa) tasan tarkaan samoin sanankääntein aloitettu. Ei me jakseta päivästä toiseen vatvoa tätä samaa aihetta! Pliis, lopeta se nostelu!
itsekin osaavat tuon tehokkaasti, jos joku on leimautunut oudoksi, pitää kaikkien karttaa häntä, jotta ei vaan itsekin leimautuisi.