Muita, joiden lapsi puhuu taukoamatta..?
Kyseessä 5v. poika, ja lärpättää aamusta iltaan :) Ihan sama oli juttukaveria tai ei, suu käy koko ajan. Puhuu syödessä, ulkoillessa, jopa lastenohjelmia katsoessa.. kyse ei ole niinkään siitä etteikö osaisi keskittyä mihinkään, vaan ennemminkin siitä, että on vaan niin kova tarve kommentoida kaikkea näkemäänsä ja tuntemaansa koko ajan. Ei nyt sinänsä haittaakaan, mutta kun ei myöskään oo mitään kontrollia juttujen laadulla, kaikki mikä päässä liikkuu tulee suusta ulos - kelle tahansa. Välillä naurattaa, välillä rasittaa, toistaiseksi ei ole löytynyt poppakonstia ees siihen ettei tarviis kaikille naapureille tiedottaa joka pierasusta :D
Kommentit (7)
Meidän poika (ADHD) on kova puhumaan. Hän voi puhua kaikesta ja kaikille,mutta nyt (7 v) on sentään jonkinlainen kontrolli. Kyllä mä totean välillä kylmästi: "päläpälä keskittyisit nyt katsomiseen,etkä puhumiseen" tai "jutellaan sitten ohjelman jälkeen" Uskon,etteitämä niinkään liity pojan ylivilkkauteen,kuin sukurasitteeseen,sillä äitini on aivan mahdoton pälättäjä enkä minäkään mikään tuppisuu...:D
Kahdeksanvuotias oli ennen samanlainen, mutta ei ole enää ihan niin kova puhumaan.
kaksin kappalein... Ja sit niillä menee hermot toisiinsa, kun toinen ei oo hiljaa :D Varsinkin tyttö puhuu myös unissaan... Huolestua pitää, jos nuo ovat molemmat hiljaa...
Joo, joskus rasittaa. Keneltä lie geeninsä perinyt... :P
6 v. suupaltti.Todellakin joka asiasta on kerrottava kaikki kaikille!Joka asiaan on kommentoitava ja joka asiasta höpötettävä.Hieman välillä rasittaa,mutta se auttaa kun katsoo peiliin.....:D
kun puhuisikin joskus itsekseen, mutta koko ajan pitää olla keskustelemassa, kommentoimassa ja kyselemässä. Ei ole hiljaa ikinä, paitsi joskus vartin kun katsoo telkkaria (suurin synti varmaan mutta meillä on pakko olla joskus hiljaista tai pää repeää).
Olen ajatellut että onko tuo enää normaalia, missä menee sairauden raja... Neuvolassakaan ei voi oikein kysyä sillä siellä tietenkään ei sano sanaakaan, ei kukaan usko millainen tuo on kotona.
Suu tosiaan käy koko ajan, on asiaa tai sitten ei. Kyllä minä ainakin myönnän väsyväni siihen jatkuvaan kalkatukseen. Kun olet 14 tuntia kuunnellut sitä putkeen ja saat lapset nukkumaan, niin se räpätys jää kaikumaan vielä pitkäksi aikaa pään sisään...=)
Ja oon edelleen kova puhumaan. :) Välillä oikein toivoisin, että en laukois sitä ekana mieleen tulevaa asiaa ääneen.