Lue keskustelun säännöt.
Miksi syyllistyn niin helposti?
16.06.2009 |
Pienikin kärhämä tai riita saa minut heti tuntemaan itseni pahaksi ja ilkeäksi ihmiseksi. Tämä tunne on minussa tosi syvällä. Huolimatta viiden vuoden terapiasta, en tunnu siitä pääsevän eroon. On sellainen olo, että olen todella paha ja ilkeä ihminen, mukava minä on vain näyteltyä ulkokuorta. En osaa selittää tätä, mutta tämä olotila todella ahdistaa minua.
Kommentit (6)
Jos joku syyttää mua jostain suoraan, niin tunnen valtavaa syyllisyyttä, vaikka en kyisestä asiaa olisi tehnytkään. Ja riidoissa ja muissa vastaavissa alan aina lepytellä toista, koska koen valtavaa syyllisyyttä.
Mä en tosin oo käynyt terapiassa. Pitäisköhän mennä? Millainen tausta sulla on ap, jos saan kysyä? Mulla on alkoholisti-isä, joka syytti mua ja äiti aina kaikesta. Lisäks äiti oli meidän perheen marttyyri, joka syytti mua välillä siitä, että isä hermostui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän olla melko lailla haastamatta riitaa. Tosin tämän terapian ansiosta olen oppinut sanomaan ei ja pitämään puoleni (ei ihan puoskari taida siis olla), mutta tämä syvältä (ajoittain) kumpuava tunne omasta pahuudesta ja ilkeydestä silti vaivaa. Ehkä joku ymmärtää.
Minulla melko samanlainen tausta. Alkoholisti-isä ja marttyriäiti, jonka onnentuoja minun olisi kait pitänyt olla. Olen paljon saanut kuulla syytöksiä esim- äidiltäni tyyliin "et auta yhtään", ole kylmä ja tunteeton ihminen jne. Ehkä niiden poishäviäminen vie aikaa. Sen ymmärtäminen, ettei kukaan ole täydellinen.
ap
Minulla melko samanlainen tausta. Alkoholisti-isä ja marttyriäiti, jonka onnentuoja minun olisi kait pitänyt olla. Olen paljon saanut kuulla syytöksiä esim- äidiltäni tyyliin "et auta yhtään", ole kylmä ja tunteeton ihminen jne. Ehkä niiden poishäviäminen vie aikaa. Sen ymmärtäminen, ettei kukaan ole täydellinen.
Mua äiti syytti siitä, että isa alkoi taas juomaan. Jos olin esim. kiukutellut jostain, niin isän juominen oli mun syytä. Nykyään syyllistyn todella helposti, vaikka kukaan ei mua mistään syyttäisikään. :( Näin jälkikäteen olen sitä mieltä, että äiti purki muhun parisuhteen aiheuttamaan pahaa oloa. Ja isä aina huusi, että on samanlainen paska kuin äitini. :(
Mä syyllistyn nykyään nimenomaan siitä, että en ole täydellinen. Hirveän vaikea opetella hyväksymään, että mäkin saan mokata tai tehdä asioita väärin.
tämä syvältä (ajoittain) kumpuava tunne omasta pahuudesta ja ilkeydestä silti vaivaa. Ehkä joku ymmärtää.
Mulla oli samanlainen tunne siitä, että minä itse olen paha. Ei ole enää kuin todella harvoin. En valitettavasti osaa auttaa kertomalla miten olen päässyt siitä eroon. Se hävisi samalla kuin jatkuva paha olo. Musta tuntui ennen aina siltä, että mun sisällä on kova, musta möykky (=jatkuva paha olo). Kun tämä möykky vähitellen suli pois, hävisi myös tunne siitä, että mä itse olen paha ja kauhea ihminen. Voisiko sun siis olla hirveän paha olla?
3
Terapia auttanut monessa asiassa. Eikä tämä pahuuden kokemus aina ole pinnalla. Jokin sen laukaisee. Ei onneksi niin usein kuin ennen.
Kiitos kannustuksesta.
ap
Jos viidessä vuodessa ei ole sanut sua hyväksymään itseäsi kaikkine vikoinesi niin puoskarilta kuulostaa. Luuletko että ihmiset jaksavat olla aina täydellisiä? Kaikki tunteet ovat sopivassa määrin terveellisiä. Kuinka paljon sä sitten riitelet? Heti aamusta alkaen kun heräät ja loppuu vasta kun menet nukkumaan?