Tietääkseni minua ei ole petetty - miksi en silti luota?

Olen miettinyt itsekseni, että mistä kumpuaa se pieni epäluulo miestäni kohtaan. Minulla on mielestäni kohtalainen itsetunto, normaali lapsuus, tätä ennen yksi hyvin pitkä liitto takana joka ei päättynyt pettämiseen.



Mieheni (seurusteltu puolitoista vuotta) vaikuttaa luotettavalta, rakstavalta - kai voisi sanoa että sinänsä on löytö kun kuuntelee ystäviä, millaisissa parisuhteissa he ovat. Ja silti en uskalla tähän suhteeseen heittäytyä aivan täysillä ja luottaa sataprosenttisesti. Haluaisin toki, vaan joku estää, enkä käsitä että mikä.



Aina kun mieheni on ystäviensä kanssa viettämässä vapaa-aikaa, niin mustasukkaisuuden peikko iskee, ja oikeasti INHOAN sitä fiilistä. Se ei jotenkin tunnu "luontevalta" olotilalta koska en ole sitä tunnetta juurikaan ennen tätä suhdetta kokenut. Mistähän tässä on kyse?