Onko lääkärillä mahdollisuus kirjoittaa mielialalääkkeitä?
Kommentit (33)
Mikset pysty puhumaan tälle omalle psykologillesi?
Papereihisi tulee merkintä, mutta niin 300 000 muullakin Cipramilin syöjällä Suomessa.
tämän psykologin kanssa. Hän on toki ystävällinen mutten koe että pystyisin hänelle täysin "avautumaan" tai että hän ymmärtäisi minua. Hän peittelee useasti haukotuksiaan kun olen siellä ja tulee sellainen olo ettei juttuni voisi vähempää kiinnostaa. Lisäksi hän vaan sanoo kun kerron esimerkiksi siitä että lööpit ahdistaa tmv. että älä lue niitä ym. Mutta enhän minä voi koko ajan voi silmät suljettuina kulkea, olla katsomatta tv:tä, hälytysajoneuvon nähdessäni silmät ja korvat ummessa, ymymymym. :/ Hän on ehdotellut perhekerhoja ja vastaavanlaisia juttuja kun olen sanonut että ihmisten ilmoilla en niin paljon "ahdistele" mutta kun en voi koko ajan olla menossakaan vaan ihanaa olisi kun kotonakin osaisi nauttia olostaan eikä vaan pyörittelisi ahdistavia pelkoja päässään.
ap
tai sitten varaat ajan yksityiselle psykiatrille, joka aina parempi vaihtoehto. Sieltä ohjaavat sinut saamaan tarvitsemaasi apua ja antavat lääkkeitä tarvittaessa.
Toimi ja hae apua rohkeasti, psykiatri ainakin ymmärtää paremmin mistä on kysymys.
että saa tämän oman pään hoidettua terveeksi. Jotenkin olen ajatellut hieman kyynisesti lääkkeistä ettei ne auta mutta jos ne todella ovat hyviä niin ehdottomasti haluan senkin vaihtoehdon kokeilla. Kiitos taas teille kaikille vastauksista.
Niin ja vielä tuosta neuvolapsykologista; en ole sellainen ihminen että olisin jotenkin "hankala" tmv ja minulla pitäisi olla tietynlainen psykologi tai terapeutti. Päinvastoin, yritän tulla kaikkien kanssa toimeen ja löytää ihmisistä ne hyvät puolet. Mutta koen vaan itse etten saa olooni minkäänlaista helpotusta vaikka siellä käynkin. Hänelle olen toki ystävällinen ja olen ottanut hänen ehdotuksensa vastaan mutten välttämättä saa niistä hakemaani apua.
ap
Itsekin olen käynyt psykologilla, eikä henkilökemiat toimineet, mutta otin itseäni niskasta kiinni ja PÄÄTIN kertoa hänelle omat tuntemukseni, meni syteen taikka saveen. Ja yllätys yllätys - terapiasuhde muuttui, erittäin antoisaksi ja sain suoria käytännön vinkkejä jotka muuttivat elämäni. Joten kyllä tässä nyt on kyseessä sinun oma ongelmasi eikä terapeutin vaihto tai lääkkeiden aloittaminen auta asiassa yhtään.
Kuulostat tosi vaativalta, btw.
Millä tavoin kuulostan mielestäsi vaativalta? Ehkä sitä sitten olen mutta mielestäni joidenkin kanssa vaan tulee toimeen paremmin kuin toisten. Esimerkiksi kun kävin siellä mielenterveystoimistolla juttelemassa, koin saavani sen yhden juttutuokion aikana paljon enemmän kuin yhteensä kaikilla käyntikerroilla tuolla neuvolapsykologilla. En vaan voinut jatkaa käyntejä mtt:lla koska minulle oli varattu aika np:lta ja jonot sinne on ihan mielettömät, parikin vuotta.
En itse koe itseäni vaativaksi mutta jokainenhan toki näkee asiat omalla tavallaan. Totta on että että voisin puhua enemmänkin psykologilla mutta kun en vaan pääse samalla linjalle vaikka haluaisinkin.
ap
mainitsinpa siitä kuitenkin. :) Lähinnä vaan se kun heti ensi tapaamisesta lähtien olen tuntenut oloni jollain tapaa vaivautuneeksi ko. henkilön seurassa. Yleisolemukseltaankin hän on jotenkin, en tiedä, ei vaan synny sitä "luottamuksen" tuntua. Useammin kuin kerran, on hänellä ollut hyvin likaiset hiukset ja väsyneenä vaan haukotellut pöydän toisella puolen ja joka kerta minulla on tullut sellainen olo etten olekaan saanut sanottu kaikkia juttuja mitä päässäni pyörii.
Tuttuni on töissä samassa paikassa ja on sanonut ettei tämä nainen esimerkiksi tauoilla edes tervehdi helpolla muita joten ehkä hän on vaan luonteeltaan sitten "hiljaisempi" tai jtn. En missään nimessä halua häntä negatiivisessa mielessä arvioida. Tarkoitan siis että varmasti hän on hyvä psykologi ja tekee arvokasta työtä mutta en voi väkisin omaa päätäni muuttaa. :/
Olen pahoillani jos olen saanut jonkun jutuillani ärsyyntymään mutta helpottaa jollain lailla tämäkin kun jonnekin kirjoittelee.
ap
varmasti tuo psykologin työ on väsyttävää ja vaativaa; läheltä seuranneena tiedän sen ja itsekin sosiaalialalla työssä. Joten en sano etteikö psykologi tmv. saisi olla väsynyt mutta sitä väsyneenä ja ehkäpä masentuneena katsoo maailmaa ja ihmisiä ihan toisenlaisin silmin kuin tavallisesti ja tuollaiset pienet jututkin saattavat näyttääkin hirvittävän suurilta.
ap
kun vauvani oli muutaman kuukauden ikäinen. Pelkäsin koko ajan, tauotta, itseni mieheni ja vauvani puolesta. Lääkäri tokaisi kuolemanpelkooni: "samalla tavallahan minäkin olen kuolevainen enkä istu tässä välttämättä seuraavan kerran kun tulet vastaanotolle" ja nauroi päälle. Ei naurattanut. Olin pakokauhussa kun lähdin pois terveyskeskuksesta. Kun lapsi täytti kaksi, alkoivat pelot lieventyä eivätkä paina mieltä enää joka päivä. Silti harmittaa että en saanut asiallista kohtelua silloin kun tarvitsin OIKEASTI apua.
Kunnon yksityinen terapeutti olisi hyvä. Ja kunnon tiivis terapia, parisen kertaa viikossa. Tosin sinulla ei välttämättä ole siihen aikaa. Ja _ihan oikea_ terapia maksaa rutosti, vaikka sinä todennäköisesti saisit Kelalta kolme vuotta kuntoutusrahaa, koska olet lasten äiti ja tarvitset kaiken tuen, jotta lapsesikin voivat hyvin.
Nuo julkisen puolen "terapeutit" ovat ylityöllistettyjä ja heiltä ei saa tiivistä pitkäkestoista apua. Oma terapeuttini ottaa vastaan yksityisenä vain kymmenkuntaa potilasta, keskittyminen minunkin ongelmaani on aivan toista luokkaa kuin noilla kaikenmaailman terveyskeskushöpötyksillä, joilla käy kymmeniä ihmisiä kerran kahdessa viikossa/kuukaudessa tms. tahtia.
Sinun ongelmasi kuulostavat sellaisilta, että tarvitsisit ihan kunnollista pitkäkestoista paneutumista. Pitkäkestoisessa seurannassa saisit myös tiivistä seurantaa tilastasi, varsinkin jos terapeutti olisi psykiatri, joka tietää sairauksista ja lääkkeistä enemmän kuin psykologi.
Ehkä sinua ei kiinnosta sitoutua niin tiiviiseen ja pitkäkestoiseen touhuun, mutta omalta kohdaltani suosittelen! Elämäni paras ratkaisu. Ihan oikea sairauteni löytyi, jos olisin luottanut pelkkiin terveyskeskuslääkäreihin, en olisi saanut tätä diagnoosia ikinä varmaan ja minua pyöriteltäisiin vääriltä lääkkeiltä toisille.
Kannustan sinua uhraamaan omia voimavarojasi ja aikaasi ja rahaasi perusteelliseen hoitoon. Ymmärrän kyllä jos aikasi ja varasi eivät anna myöten. Ja kyllähän se sitoutuminen vaatii hiukan masokistista persoonaa..
Ja numero 38 ei sitten syytä sinua mielisairaaksi, vaikka siltä ehkä kuulostikin. Ajattelin vain sanoa, ennenkuin joku älähtää, että mitä sinä täällä diagnosoit. Kunnon terapeutille voi mennä vaikka ei olisi sairauttakaan.
meneekö neuvolaan tai jonnekin tietoa jos aloitan lääkityksen? Tai ylipäänsä lääkärikäynnistä?
ap