Miten saada 2-vuotias kiinnostumaan ruuasta

vanhakaan meinaa syödä juuri mitään :((

ja mä oon ihan järkyttynyt kun toinen on muutenkin kuin nälkäkurki... painaa vaan 8.6kg ja 76cm pitkä

Meillä juuri vuoden täyttänyt poika ei 10 kk:n jälkeen suostunut kuukauteen syömään lähes mitään. Puurot menivät aamulla ja illalla + leipä ja hedelmäpalat. Lämmintä ruokaa ei mennyt. Sitten päätti että voi syödä makaronia ja perunaa, lihaa ei edelleenkään mennyt. Kuukauden paaston jälkeen söi sitten taas lihaa ihan hulluna eikä peruna, makaroni tai kasvikset kelvanneet. Nyt sitten on taas menossa makaronikausi =)



Oli vaikea olla tekemättä asiasta numeroa, mutta niinhän se on, ettei kannata niin kauheasti kiinnittää asiaan huomiota, tarkkailee sivusilmällä mitä muksu suuhunsa kelpuuttaa ja hiukan houkuttelee maistamaan kotkot-lihaa tai röhröhiä, tai missä on herne tai maissi jne ...



Millaisia ruokia teet? Meillä on hyvin yksipuolinen ateriavalikko tällä hetkellä, mutta koko perhe syö silti samaa ruokaa: poika ei todellakaan suostu syömään omalta lautaseltaan jos näkee muilla erinäköistä sapuskaa.



Meillä poika natustaa vaihetelevalla halulla lihapullia, jauhelihapihvejä, lihamureketta, kuviomakaroneja, perunaa, kirsikkatomaattia, herneitä ja maissia. Mitään kastikkeita tai laatikkoruokia ei voi tehdä, koska poika ei halua ruoka-aineiden olevan keskenään sekaisin.



Mutta siis pähkinänkuoressa: tarkkaile vain sivusilmällä äläkä tee suurta numeroa, houkuttele mutta älä tyrkytä. Jos ei syö niin sitten ei syö ja ollaan nälissään seuraavaan ateriaan saakka. Herkkuja ei kannattane aterian päätteeksi antaa, koska tuon ikäinen varmaan jo tietää, että jos en syö tätä pääruokaa niin saan kuitenkin jotain namia tilalle.

Neuvolassa neuvoivat, että antaa syödä itse minkä syö, että minun ei tarvitse huolehtia asiasta.Eli pari lusikallista ruokaa riittäisi??

Voi kun osaisikin ottaa rennosti, mutta ei se hermoilukaan auta ruokaa menemään.

Meillä poika on ollut tosi herkkä puklailemaan ja ruokaa on hienonnettu pitkään. Sen takia on jäännyt kotiruuan antaminen vasta viime kuukausiin. Nyt en voi enää sietää purkkiruokaa. Pojalle kelpaavat molemmat yhtä huonosti. Lempparia ei oikein ole. Ja vieläkin ruuan pitää olla pientä, mutta pikkuhiljaa edetään... Mielestäni meilläkin on ihan perus kotiruokaa, jonka luulisi kelpaavan lapselle.

Aterian päätteeksi on annettu herkku, jos ruoka on mennythyvin. Muuten ei kyllä tipu herkkujakaan.



Poika oli 1,8 vuotiaana juuri yli 10 kg. Nyt saattaa taas olla allekkin. Eli Viivi-Marialle 08 kannustusta: hengissä on meilläkin, ihme kyllä :)



Mukava kuullä muiden kokemuksia. Niiden perusteella oikealla linjalla mennään ja eipä muillakaan helppoa ole :)

samat terveiset meillekin moni antanut että kun osaavat syödä (kaksospojat 2v2kk) ja hoidossa syövät kaiken itse (ja reiluja annoksia; haluaisin sen videolle kyllä) niin antaakaa kotonakin syödä vaan sen minkä itse syö. Meillä oli pitkään pöydässä kirjaa ym. viihdykettä. Nyt pöytä tyhjä ja pari päivää annettiin mennä sillä määrällä minkä itse söivät ja olihan se aikamoista; hyvin vaihtelevaa ja ruokamäärät laski reilusti. Ei meinaa millään pystyä tuohon että päästää parin lusikan jälkeen pois pöydästä. Ja välillä huutavat jo pöytään tulemista. Eli ei kestänyt hermo ja annettiin kirjoja takaisin ja syötettiin taas poikia, mutta ei tilanne muuttunut juuri sen helpommaksi eli äskenkin meni vaan tomaattia (se on heidän herkuaan) ja muutaman haarukka makaroonikanavuokaa syötettynä. Nyt tuntuu että pakko palata siis siihen, että syövät itse sen minkä syövät tyyliin. Tää että asiaan kiinitetään näin paljon huomiota saa pojatkin varmaan reagoimaan siihen ja alkaa uhmaaminen senkin vuoksi. Pitäis vaan saada henkistä kannustusta teiltä kohtalotoverit että ei ne lapset siihen kuole. Vaikeinta illalla laittaa nukkumaan vähällä ruoalla. Meillä toinen pojista paino -1 käyrällä, toinen sentään 0 käyrällä. Ja sama juttu ollut takana kuin amih73:lla etä puklailivat vauvana ja isompanakin vielä pitkään ja ruoka ollut kauan aika aika hienonnettua. Nyt hoiodssa kuitenkin syövät karkeampaakin eli perunat ja lihat pieninä paloina, että pitäisi myös kotona lopettaa muussaaminen. Hampaat saa toki töitä porkkanoiden, kurkun, leivän näkkileivän ym. muodossa.

Ihan kuulostaa meidän touhulta. Virikettä pitää olla, että suu aukeaa. Olen miettinyt niiden lopettamista kokonaan poika kun osaa itse syödä, jos on jotain hyvää tarjolla.

Meidän ei ole vielä hoidossa. Välillä harmittaa, että sais jo olla, niin ehkä oppisi siellä syömään.

Ehkäpä nyt kesällä tilanne muuttuu. Tulee reissattua ja itsekkin relattua.

Miinus käyrällä meilläkin mennään, mutta sen tarkemmin en tiedä missä kohdin. Neuvolan mielestä pääasia, että menee omaa käyräänsä tasaisesti.

Syksyllä meillä syödään hyvin, niinhän se menee eikös :)

meillä näemmä seiltaan ees ja taas... joku kauhun tasapaino tullut että annetaan lautaset ja ruoat ja syövät itse minkä syövät ja jos heti alkaa huuto tai "massu täynnä" kommentti (joka naurattaisikin kun ei ole mitään vielä syöty) niin sitten viihdykkeet esiin ja yritetään vielä saada ruokaa menemään, jos tämäkään ei kohtuu vaivatta mene niin massu täynnä mies saa mennä. Toinen pojista syö paljon kivemmin. Tää temperamenttisempi tapaus kiukuttelee enemmän. Kylläpä ne sitten jossain vaiheessa toisaan syövät hyvinkin, viimestään illalla. Mukavia annoksia esim. tänään puolikkaat ruisleivät, 1 karjalanpiirakka ja jugutti. Vähän on päässä alkanut löysätä jo se joku kireä äityli jonka pitäis ruokkia hyvin lapsensa. Siiten yritetty jo hieman lahjoa myös täällä eli heiluttelin jälkiruokaherkkua ja sanoin että perunaa ensin ja sitten herkku. Niin ihan itse söi pari lusikkaa lisää ja sai sitten herkun. meillä vois vähän auttaa...