G: Jo kaksi (tai useamman) kertaa synnyttäneet:

tokassa tuli pieni repeämä, ei leikattu. Mutta hyvin pieni, toisen jälkeen pystyin hyvin istumaan heti, kun ekan jälkeen olin paljon kipeämpi ja istuminen oli tuskaa, vaikka episiotomiaviiltokin oli pieni.

2seuraavaa (41+6, 4515g ja 37+3,3500g) vaan tulla plupsahti :) (poikia)

ekassa leikattiin (2970g)

tokassa leikattiin (3070g)



neljä vuotta myöhemmin:

kolmannessa ei leikattu (3270g)

ja neljännessä ei leikattu (2910g)



liekö sitten löysyyttä vai mitä, kahdessa viimeisessä kätilö sanonut välttävänsä leikkaamista viimeiseen saakka, kolmannesta laitettiin pikku nirhaumaan yksi tikki.

Muissa ei ollut enää mitään leikattavaa =(

Vaikka vahinko tapahtuikin vasta synnytyksen jälkeen.

Toisella kerralla selvisin kuitenkin paljon vähemmällä, leikkaus oli tosi pientä siihen repeämään verrattuna ja parani paljon nopeammin.

ei kovin herkästi leikata. Repeämä paranee paremmin. Ja nykyään tarkoittaa, että muuttunut ihan parin vuoden sisällä

muutaman tikin tarvitsin joka kerralla

Muutamia tikkejä, nopea paraneminen.

kätilö saksi sitä kahteen kertaan ja luoja että olin kipeä viikkoja sen jälkeen. Tokasta pyysin että ei leikattaisi ellei ole ihan pakko, kätilö lupasi tarvittaessa venytellä välilihaa mutta varoitteli ettei sekään kivalta tunnu, venytti eikä tuntunut miltään kiitos spinaalin ja selvisin yhdellä tikillä.

hullu menin epparia ekassa pyytämään ennen kuin antaisivat revetä. En helkkari istunut moneen viikkoon. Muista ei sitten leikattukaan ja istuin ihan suht ok jo seuraavana päivänä.

Ekassa tehtiin iso eppari, koska vauva jouduttiin auttamaan kiireellä maailmaan (uhkaava hapenpuute)

Eppari parani reilussa viikossa, eikä vaivannut ekan päivän jomotuksen jälkeen mitenkään.



Toisessa ei leikattu, mutta pikkuisen repeämän sain, siihen laitettiin muistaakseni 3 tikkiä. Ei vaivannut millään lailla.



Kolmannessa tehtiin sitten sektio, koska vauva oli tulossa hankalassa asennossa. Silloin olin niin pirun kipeä ja alku vaikeaa vauvan kanssa, että mielelläni ottaisin vaikka 3 epparia siihen verrattuna.

Toisessa neljä tikkiä, vaikka olin varma että entinen arpikudos, jota on runsaasti, ei jousta. Synnytysen välillä 7 vuotta.

seuraavissa ei, ei tosin tullut repeämiäkään. Ekan kanssa paranin haavasta 2 pv.

Mulla leikattiin myös ekassa ja olin kipeä viikkoja. II-asteen haava kyseessä. Se oli kamalaa. Lisäksi vielä tikit eivät sulaneet, olen jotain harvinaista kudostyyppiä, jolta eivät tikit sulakaan, joten ne jouduttiin sitten kaivelemaan pois muutaman viikon jälkeen, kun olivat jääneet umpeutuneen haavan alle pistelemään :(



Toisesta tuli yhden tikin vaatinut nirhauma. Tämä ommeltiin eri langalla, joka sitten sulikin ihan normaaliin tapaan. Olin todella hyvässä kunnossa heti synnytyksen jälkeen! Sitä oli ekan jälkeen vaikea kuvitella. Synnytykset ovat olleet 2004 ja 2007.

ja ekalla kerralla oli jostain syystä arpeutunut jotenkin oudosti että ei ollut tokalla kerralla muuta vaihtoehtoa kuin leikata.

Ekassa meni kai ihan rutiinilla, meidän synnärillä välilihan leikattiin siihen aikaan (2003) muistaakseni lähes 90% ensareista. Toisella kerralla (2006) asiasta ei kukaan enää puhunut mitään, ei siis ollut kai aikomustakaan leikata. Pari pintanaarmua tuli, paranivat parissa viikossa täysin.

vauvan sydänäänten äkillisen laskun takia oli kova kiire saada vauva ulos, ja piti käyttää imukuppia. Kipeä oli ainakin pari viikkoa.



Toka ja kolmas, ei tarvetta leikata, eikä repeämiä. Istuin samantien.

leikelty. eka tuli sectiolla ja seuraavat 3 alatiesynnytyksiä, ikinä ei ole epparia leikattu. ekassa tuli pieni pintanaarmu, johon pari tikkiä. kohta puoliin synnytys edessä..