Onko mielestäsi loukkaus pyytäjää kohtaan, jos ei hyväksi Facebookin kaveripyyntöä?

Ymmärrän jos ei jotain koulukiusaajia halua kavereikseen, mutta entäs jos on ollut vaikka jossain kurssilla ja siellä kaikki muut hyväksyvät toisensa kavereikseen, mutta yksi jätetään porukan ulkopuolelle? Jos saa torjuntoja monelta henkilöltä, alkaa tuntua tosi pahalta. Varsinkin, jos itse on kuvitellut olevansa osa porukkaa ja jutellut muiden kanssa, ollut kaikille ystävällinen jne. Mikä tässä henkilössä on niin ärsyttävää, ettei häntä hyväksytä kaveriksi, vaikka kaikki muut hyväksytään - ne porukan hissukatkin? Itse en keksi mitään selitystä, paitsi sen, että joku on mustamaalannut tätä yhtä ja saanut kaikki kääntymään tätä vastaan :(

mun hyvä työkaveri pyysi, sillä mulla on se periaate, ettei mulla ole Facebookissa yhtäkään kaveria, en siis halua olla siellä yhtään aktiivisesti, mutta toisaalta työn puolesta on oltava tili siellä. t. Yksi totaalisen kaveriton facebookissa, vaan ei IRL.

mutta riippuu tietenkin kuinka hyvä tuttu se on. Jos esim. on vaikka opettaja ja joku oppilas pyytää kaverikseen niin mun mielestäni opettajalla on oikeus olla hyväksymättä oppilasta kaverikseen. Eikä se silloin olisi loukkaavaa.

Tai jos kaveriksi pyytäjä on joku psykopaatti tai kiusaaja niin tietenkin eihän sellaiselle tarvitse edes olla kohtelias.

selväksi, ettei hänen seuransa kelpaa.

tuollaisen pienenä vinkkinä. Kyseessä ei mikään hirmu läheinen kaveri, ja olen kyllä senkin vähän huomannut hiipuvan olemattomiin. Oletan siis ettei kannata hiillokseen puhallella.

Jos toisella on vaikka toistasataa kaveria ja mä en kävis joukon jatkoksi niin saattaisin vähän pohtia miksi mutten loukkaantuisi. Ehkä hän ei koe meitä kavereiksi joilla on yhteinen sävel. Jos taas kavereita on jotain 50 niin todennäköisesti hän hyväksyy kavereikseen vain ihan läheisimmät ja sukulaiset joten miksi siitäkään loukkaantua.

En minäkään ota kaveriksi jokaista "juteltiin pari minuuttia silloin 5 vuotta sitten jossain kissanristiäisissä"-tyyppiä. Oikeastaan vain sukulaiset ja ystävät joiden kanssa pidän tai olen joskus pitänyt tiiviisti yhteyttä, olen hyväksynyt. Jokaisella on omat kriteerinsä asian suhteen ja oikeus olla hyväksymättä kaikkia pyyntöjä, miksi siitä pitäisi loukkaantua? Netissä liikkuessa varovaisuus on vain tervettä.

En minäkään ota kaveriksi jokaista "juteltiin pari minuuttia silloin 5 vuotta sitten jossain kissanristiäisissä"-tyyppiä. Oikeastaan vain sukulaiset ja ystävät joiden kanssa pidän tai olen joskus pitänyt tiiviisti yhteyttä, olen hyväksynyt. Jokaisella on omat kriteerinsä asian suhteen ja oikeus olla hyväksymättä kaikkia pyyntöjä, miksi siitä pitäisi loukkaantua? Netissä liikkuessa varovaisuus on vain tervettä.

itelle on tullu kaks sellasta kaveripyyntöä, etten oo tienny kuka ihme se ihminen on, noh meillä oli yhteisiä tuttuja, joten oon hyväksyny mietinnän jälkeen



itseasiassa en vieläkään tiedä toisesta heistä, tai siis en muista, kouluaikoihin hän liittyy



tosin jos poistaa ystävistä ja muut "samaan ryhmään" kuuluvat jatkaa, tuntuu hassulta



mut mitäs näistä, loukkaantua voi vaikka ja mistä jos niikseen ottaa



kukin tavallaan ja kaikilla on oikeus päättää ihan ite ketkä hyväksyy kavereikseen facessa

Mutta jos on jokin vanha kaveri, jonka kanssa on kokenut yhtä ja toista ja itsestä tuntuisi kiva tietää mitä kuuluu, niin kyllä se sitten tuntuu loukkaavalta jos toinen hylkää pyynnön.



Mutta todellakin, meitä on monenlaisia. Itse pidän facebookista juuri sen takia että voi pitää yheyttä sellaisiin ihmisiin joita ei enään tapaa, mutta kiinnostaa kuitenkin heidän kuulumisensa. Sukulaisten ja kavereiden kanssa kun tapaa nyt muutenkin, mutta onha se mukava lueskella heidänkin reaaliaikaisia kuulumisia.



Itselläni kavereiden pyyntöön on rajana todellakin se että pitää olla jokin yhteinen historia takana, ei mitään kerran tai kaksi nähty.

vaan pitää työelämä erillään yksityiselämästä. Minäkään en pyydä kaveriksi mitään tyyppejä, joita olen nähnyt kerran tai kaksi enkä esimerkiksi miehen kautta tuntemiani ihmisiä, elleivät he ole sellaisia, että käyvät meillä kotonakin kylässä yms. Mutta jos joku tuollainen pyytää minua kaveriksi, hyväksyn kyllä pyynnön. Kukaan hullu ei ole onneksi pyytänyt vielä kaveriksi ja aika monille olen laittanut rajoitukset.

Mä en ole hyväksynyt työkavereita enkä asiakkaita, olen pitänyt rajana sitä, että vietetään vapaa-aikaa yhdessä. En tiedä ovatko loukkaantuneita, mutta näin olen muutamalle selittänyt. Työtarpeisiin mulla on profiili linked inissä, joten se mun mielestä riittäköön.

Ihan aidosti minua kiinnostaa tietää mitä he puuhaavat ja otan kohteliaisuutena, että pyytävät kaveriksi. Tosin tämä on aiheuttanut sen, että saan aina kieli keskellä kirjoittaa päivityksiä, mutta ehkä se on parempi niin.

Hänellä on yli 400 kamua listoillaan, minulla 27 läheisintä ystävääni. Me kirjoittelemme todella henkilökohtaisia asioitamme piilossa muilta. Ei olisi tullut mieleenkään hyväksyä tuon ihmisen kutsua ja alkaa siivoilla seinää.



Tämä "hyljeksimäni" ihminen taitaa kutsua kaikki mahdolliset ihmiset, joiden nimi sattuu tulemaan mieleen ja jotka löytyvät FB:sta.

on noin 400 muuta kaveria listoillaan, osa takuuvarmasti vain tuttuja. Tämä kaveri on sellainen, jonka kanssa oltiin samalla loukalla lukiossa, oltiin kavereita (liikuttiin samoissa paikoissa, juteltiin jne). Myöhemmin saatiin samaan aikaan lapset ja ollaan ihan treffailtu yhdessä esim. leikkipuistossa lasten kanssa, nykyään tosin ei enää juurikaan, kun molemmat on töissä, lapset hoidossa ja ei kuitenkaan niin läheisiä olla eikä asuta samalla suunnalla, samassa kaupungissa kylläkin.



Loukkaannuin alkuun aika pahasti kun ei hyväksynyt mua. Pistin vielä toisen kaveripyynnön kun ajattelin ettei eka ole mennyt perille. Ei hyväksynyt sitäkään. Kirjoitteli kuitenkin aktiivisesti myös yhteisten kavereidemme seinille.



Vasta myöhemmin olen keksinyt syyn miksi ei hyväksynyt mua (tai ainakin uskon näin, varma en voi olla). Se syy on se, että tämä kaveri on edelleen todella menevä, on miessekoilua, ryyppäämistä, känniputkia (jolloin lapset ilmeisesti mummolassa tms), ilmeisesti myös muuta hieman hämärää, lisäksi huumori on todella räväkkää ja sellaista jossa tavallaan lytätään mm. omia lapsia. Näin räväkkä tämä kaveri ei ole minun nähteni, mutta tiedän, että hänessä on tätä.



Ja uskon, ettei tahdo minua "tiukkista" kaverikseen facebookiin, jotten kauhistuisi ja levittelisi juttuja siitä miten sekin äiti ryyppää ja lapset hoidossa jne (näin en tekisi, mutta olen niin eri tyylinen ihminen kuin hän, että epäilen hänen uskovan että saattaisin niin tehdäkin tai vähintään paheksua mielessäni minkä kyllä varmaan tekisikin). Kyse on siis luottamuksesta ja sitä ei meidän välillä ollut tarpeeksi.

kavereiksi kaikki, siis tyypit joita ei edes tunne. Onko tässä takana vain mahdollisimman suuren kaverilistan kerääminen. Mielestäni on hieman lapsellista.

kavereiksi kaikki, siis tyypit joita ei edes tunne. Onko tässä takana vain mahdollisimman suuren kaverilistan kerääminen. Mielestäni on hieman lapsellista.

:D

Mielummin kirjoittelen ja tutustun omalla naamallani Facebookissa tapaamiini ihmisiin, kuin olen jatkuvasti Aihe vapaa-palstalla.

T: harvinainen vierailija

Minua on jo 3 kertaa pyytänyt kaveriksi tyyppi, joka oli yläasteella koulukiusaaja ja teki elämästäni ( + monen muun elämästä) helvettiä. Millähän perusteella me olisimme kavereita?!



Samoin ihmetytti kaveripyyntö, jonka lähetti nainen, joka ei peruskoulun päättymisen jälkeen ole edes tervehtinyt. Jos näemme vaikka kaupassa, on niin kuin ei tuntisikaan. Eli siis facebookissa pitäisi kaveerata, mutta ei muualla?



Jos joku edellä mainitun kaltainen lähettää kaveripyynnön ja loukkaantuu kun se hylätään, niin se on voi voi.

kun lähetimme mieheni kanssa yhdessä kaveripyynnöt mieheni ystävälle ja hänen vaimolleen, joiden kanssa olemme aina välillä tekemisissä. Heillä on molemmilla satoja kavereita listallaan. Vaimo hyväksyi meidät molemmat kavereikseen, mutta mies vain mieheni.