Lue keskustelun säännöt.
Imetys stressaa ja pahasti!
12.06.2009 |
Vielä olisi parisen kuukautta laskettuunaikaan ja minä se vain valvon öisin miettien sitä, kuinka en ikimaailmassa onnistu imettämään lastani. Valvon tosin siksi, että lapsi potkii mahassa niin pirusti, mutta stressattua siis tulee.
Esikoisen kanssa oli täydellinen katastrofi koko imetys ja sen yrittäminen loppui hyvin lyhyeen. Voin siis sanoa olevani täydellisen kokematon tässä asiassa enkä todellakaan tiedä, miten "homma toimii".
Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka kauan vauva haluaa mahdollisesti rinnalla kerralla olla. En tiedä, miten imetys tapahtuu käytännössä kotona. Kauhukertomuksia olen toki kuullut. Faktaa olen yrittänyt etsiä.
Olen lukenut pari kirjaa imetyksestä, mm. Imetysoppaan. Nyt on sellainen olo, että olisi pitänyt jättää lukematta. Minulla on sellainen mielikuva, että imetys on silkkaa ongelmaa ongelman perään - mutta niistä voidaan selvitä ihan vain päästäkseen käsiksi seuraavaan ongelmaan. Jotta imetysote olisi oikein ja lapsi hyvin rinnalla, tarvitaan minun laskujeni mukaan noin 15 kättä...
En todellakaan usko tässä asiassa itseeni pätkän vertaa. Joskus tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin jo tässä vaiheessa ja ilmoittaa, että minä en muuten imetä. (ei, en ole tekemässä näin, älkää vielä kivittäkö)
Lisäksi minua pelottaa, miten vajaa 2v esikoinen suhtautuu siihen, että äiti istuu paikallaan ja imettää kuopusta. On nimittäin villi ja menevä ipana, jota ei todellakaan noin vain istuteta puoleksi tunniksi - saati pidemmäksi aikaa - kirjan ääreen ja oleteta, että hän pysyykin siinä.
Ja mitä ihmettä tarkoitetaan sanalla "rintaraivari?". Olen törmännyt siihen useasti, mutta kertaakaan sitä ei ole selitetty.
Kommentit (17)
imetystukihenkilön puhelinnumero. Suomessa on valtakunnallinen imetystukipuhelin. Sinne soitat heti vaikka ennen vauvan syntymää ja syntymän jälkeen.
Imetys ei ole vaikeaa kunhan sen saa käyntiin kunnolla. Imetysoppaiden lukeminen oli mullekin kauhistus, kun niissä korostettiin imetyksen tärkeyttä mutta ei annettu kunnon neuvoja.
Rintaraivari tarkoittaa sitä, että vauva ei suostu rinnalle vaan riehuu ja raivoaa ennen kuin suostuu imemään. Tätä sattuu usein vähän isommilla, sellaisilla parikuisilla. Rintaraivari ei tarkoita, ettei tissistä tulisi maitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoista odottaessa en hermoillut lainkaan imetyksen onnistumista. Ajattelin juurikin niin, että tulee, mitä tulee. Noh, sitä maitoa ei sitten tullut.
Nyt sitten varmasti surenkin asiaa niin paljon siksi, että esikoisen kanssa homma meni niin pahasti pieleen. Sairaalasta ei ainakaan silloin saanut minkäänlaista apua. Kun pyysin imetysohjausta, sain imetyshuoneeseen seurakseni hoitajan, joka vilkuili kelloa ja vauvaa, kelloa ja vauvaa... - Ja lopulta sanoi, että äh, haetaan pullo.
Jäi todella hyvät fiilikset pyytää kyseiseltä osastolta apua.
Yritänhän minä ottaa rennosti :) Se ei vain onnistu. Aina törmään siihen "imetysintoilijaan" joka haluaa alkaa pitää minulle jonkinlaista mahtavaa ja kehittävää luentoa aiheesta "jokaisen pitää imettää".
Tämä imetysoppaan lukeminenkin oli yritys rauhoitella itseäni, mutta toisin kävi. Menin vain enemmän paniikkiin ja olen aivan varma, että se on sellaista insinöörin työtä, ettei minusta taida siihen olla :D
ap
ajatus jostain pakkoimettämisestä ja sen yrittämisestä. Itse imetin esikoista 6kk ja kuopusta 4kk ja sitten siirryin täysin pulloruokintaan. Mottoni on; on tärkeämpää että lapsi saa syödä, kuin että äiti saa imettää. Repikää siitä.
Kaupasta saa Tuttelia ja paria muutakin merkkiä.
Mukulasta tulee ihan täyspäinen niilläkin.
Yleensä täällä saa niskaansa vain ja ainoastaan sitä, että imetys on jokaisen äidin velvollisuus ja tuttipullot ihmiskunnan suurin perisynti. Ihanaa huomata, että aina ei ensimmäiseksi lynkata :)
Kyllä tuo esikoinen kasvoi ihan normaalisti ja minusta täyspäiseksi tuttelillakin. Ja oli sylissä vähintäänkin yhtä paljon kuin imetettävät lapset. Joten... Miksi ihmeessä se imetys vieläkin näin stressatuttaa?!
En voi olla sanomatta, että kiitosta vain teille, jotka aikanaan kommentoitte esikoiseni pulloruokailuja...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan menet imetyksen aloittamiseen mukaan rennosti ja rauhallisella mielellä ja katsot mitä eteen tulee...
On hyvä, että olet hankkinut tietoa etukäteen, vaikka sellainen yksityiskohtaisuus voi ahdistaa. Mutta tuo kirja on mun mielestä parhaimmillaan silloin kun voi katsoa apua johonkin omaan ongelmaan (suihkutissit, raivarit, imuote) ratkaisun, ei kaikille suinkaan kaikkia noita ongelmia tule ;), vaan imetys voi olla myös tosi helppoa, muista myös tämä!
Sit muut vinkit.
- ota vauva heti synnärillä viereesi köllöttelemään, lepäätte yhdessä sängyssä ja tutustutte toisiinne rauhassa. Siinä huomaat parhaiten, milloin toinen saattaisi olla nälkäinen ja tarjoat rintaa heti ennen kuin vauva ehtii esim. itkeä
- soita ja vaadi apua kätilöiltä, voit hyvin pyytää jonkun avuksi joka kerta tarkistamaan, että imuote on kunnossa. Yleensä apua kyllä saa, jos vaatii kunnolla ja siihen sulla on oikeus.
- pyydä miestä tuomaan jo osastolle sulle hyvää juotavaa, esim. hedelmämehuja, vissyä tai mistä itse tykkäät. Imettäessä tulee jano, eikä sairaalan pahaa hanavettä tai valmismehua välttämättä tule juotua niin paljon. Mulla ainakin maidonnousua tuntui auttavan, että nestetasapaino on kunnossa ja niin viime kerralla huonekaverin kanssa kuului yöllä sihauksia, kun kumpikin availi omaa vissypulloa kun janotti niin paljon.
- älä stressaa jos imetys ei lopulta onnistu, mutta älä luovuta etukäteen ;)
Sitten vajaa kaksivuotiaan kanssa vinkit (meillä ekan ja tokan välillä 1 v 9 kk)
- lukekaa etukäteen jotain kirjaa esim. Sanna ja pikkuveli, missä myös imetetään ja kerro, että näin teidänkin vauvaa ruokitaan sitten ihan pian
- meillä esikoinen oli tyttö ja hän lopulta harjoitteli itsekin nukella jo ennen kakkosen syntymää
- tiukassa paikassa lastendvd auttaa aina;
- jos lapsi tykkää lukemisesta, pyydä tuomaan kirja, jota voit imettäessä lukea.
- järjestä koti sellaiseksi, että 2v ei voi päästä tekemään mitään hengenvaarallista kun imetät
- kun vauva kasvaa, imetys nopeutuu eikä taukoja tule niin paljon
- imettää voi myös kantoliinassa, jolloin pysyy esikon mukana
Ekan imetys meni kuten sulla, samoin toka. Jäi pariin viikkoon yrityksen. 3:nnen kans en yrittänytkään enää, ja kappas - olin stressittömämpi ja kivempi äiti kaikille. Ja kuten joku sanoi, korviketta löytyy monta eri merkkiä. Meillä oli Nan-maitoa ja Tuttelia näillä käytössä, ja ihan täyspäisiä lapsia tuli.
Heitä ne ympäristön mielipiteet romukoppaan, se ei niille kuulu millä sä lapses ruokit, kunhan kasvaa ja evästä saa.
Pää pystyyn nainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap: mulla ei esikoisen imetys onnistunut alkuunkaan, ei alkanut ottamaan oikeaan imemisotteeseen ja osastolla ja neuvolassa oli ainoastaan ohje "ei sinun ole pakko imettää". Justiinsa joo, kun minä olisin halunnut imettää!! Minä sitten 4kk pumppasin rintamaidon ja annoin sen pullosta, sit mun voimat loppu.
Tämä vauveli joka on nyt 7kk, ties heti miten rinnasta imetään. Imetys lähti hyvin sujumaan, vaikka enisimmäisinä päivinä sai myös pullosta, koska oli sokereitten takia teho-osastolla. mutta kun minulta nousi maito niin ei ole sen jälkeen kertaakaan pulloa huolinut.
Elä tressaa, nykyään pitäis hoitajilla olla parempi tieto taito imetyksen pulmista, ja ainakin meidän sairaalassa on imetyspulmiin koulutettu erikseen hoitajia. Jos liikaa tressaat niin sekin voi estää maidon nousun., Anna vauvan olla lähelläsi ja imeä niin pitkään kuin mitä vauva haluaa, sieltä voi rasvaista ternimaitoa tulla tipottain vaikket itse sitä huomaakaan. Näitten tippujen avulla vauvba jaksaa pari päivää kunnes maito kunnolla nousee. Ja vaikka vauva imis "tyhjää", niin se edesauttaa maidon nousua.
Voimia sulle!
Enpä osaa sanoa, onko kyseisen sairaalan kyseisen osaston hoitaja koulutettu sen paremmin näihin imetysohjauspuuhiin kuin edelliselläkään kerralla. Lapsille kun ikäeroa tulee vain se 1v8kk. Mutta toivotaan, että ovat kouluttaneet! :)
Minäkin olen kuullut näistä imetysohjaajista ja muista, mutta enpä ole vielä yhteenkään törmännyt. Neuvolassa minulle on sanottu vain, että "sen näkee sitten".
Voi kunpa saisin itselleni jonkin sellaisen vaihteen aivoissa päälle, että osaisin rentoutua kuten esikoista odottaessa. Olen myös yrittänyt löytää niin paljon muuta ajateltavaa, etten enää ehtisi surra imetystä... Mutta sitten nämä yöheräämiset alkoivat ja yöllä tulee - niin kuin varmasti tiedätte - funtsittua juuri niitä ikäviä asioita.
Onko kukaan löytänyt apua näistä netissä olevista imetystukijutuista? Mitäs niitä nyt on kaikkia... Imetystukilista ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka pitää opetella vähän niin kuin pyörällä ajo. Mahdotonta se ei suinkaan ole, mutta alussa voi olla haastetta. Sitten se useimmiten sujuu ja on helppoa kuin mikä.
Imetyksessä voi olla erilaisia ongelmia, mutta harvoin ne kaikki sentään yhden naisen kohdalle osuu. Olennaista asiassa on se, että ongelmia voi ratkaista ja apua löytyy, imetystä ei välttämättä tarvi lopettaa niihin.
Rintaraivari tarkoittaa sitä, että vauva sen sijaan että alkaisi imeä ei huoli rintaa vaan alkaa huutaa kun sitä yrittää tarjota. Syitä voi olla useita, mutta niin konstejakin selvitä. Mun keskimmäinen hylki rintaa, kun maitoa tuli liian kovaa.
Mä annan sulle nyrkkisäännön jonka avulla itse aikoinaan selvisin esikoisen imetyksestä. Rintaa jokaiseen kitinään. Ei siis lasketa kertoja eikä aikoja. Vauvan nielemisen näkee korvan alla liikkuvasta lihaksesta. Maidon määrän näkee siitä, että vaipat kastuu.
Lisätietoja www.imetys.fi Liity imetystukilistalle jo ennen synnytystä.
Mahtavaa saada rohkaisevaa palautetta. Kävin tuossa juuri lenkillä ja mietiskelin imetysasioita. Alan ainakin hetkellisesti päästä sellaiseen mielentilaan, että parhaani teen, mutta en anna maailman kaatua, jos se ei toimi.
Vielä kun saisi jonkun potkimaan päähäni jatkossakin, että se ei ihan oikeasti kaada maailmaa, jos hommat ei mene niin kuin ajatteli. Esikoisen imetyskatastrofin jälkeen masennuin aika pahasti, koska tunsin olevani huono äiti ja sain todella törkeää palautetta pulloruokinnasta. Tavoitteena välttyä ainakin siltä, vaikka muu menisikin samaa rataa ;)
Miten teillä on miehet tukeneet imetystä? Enkä siis halua listaa siitä, kuinka ovat tuoneet mehua sänkyyn tai hieroneet niskoja. Vaan ovatko miehenne olleet ikään kuin samalla aaltopituudella kanssanne siitä, mitä imetys merkitsee sinulle/vauvalle?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
korviketta saa kaupasta jos imetys ei onnistu :)
Toisen vauvan kanssa imetys on muuten helpompaa kuin ensimmäisen.
Minä imetin esikoistani vain 4 kk ja koin sen vaikeaksi. Sitten kun sain toisen vauvan tuntui imetys ihan luonnolliselta ja helpolta ja imetin vauvaa melkein 2 vuotta =)
Nuorempi lapsi oli vielä vauvana rytmiltään epäsäännöllinen ja söi 15 min ... 2 tunnin välein. Imetinkin häntä lähestulkoon kaikkialla. Leikkipuistossa, hiekkalaatikon reunalla, lastenhuoneen lattialla samalla kun leikin esim. pikkuautoilla esikoisen kanssa.
Rintaraivari tarkoittaa sitä että vauva saa raivarin kun hänelle yrittää tarjota rintaa.
Ukko on samalla aaltopituudella: saan aikaa vauvan kanssa olemiseen. On jäänyt isyyslomalle ja vie lapsia vaikka ulos siksi aikaa niin voin ottaa torkut tai imettää kaikessa hiljasuudessa.
Ei imetyksestä ole tarttenu miettiä enempää. Koska korviketta ei tartte ostaa niin mikäs tässä imetellessä?
Itsellä kolmas vauva ja kaikista olen maitoakin luovuttanut. Alussa se on ollut aina hakemista, vasta reippaasti kasteen jälkeen on homma tuntunut niin luonnolliselta että tuuppaa rinnan suuhun ja katsoo telkkaa, komentaa vanhempia lapsia, syö jätskiä ja nyplää jotain.. :)
SITÄ ennen kannattaa ihan rauhottua imetykseen; mennä vaikka sänkyyn maate, verhot kiinni, juotavaa lähelle tai vaikka viinirypäleitä. Asettele vauvaa, itseäsi, puristat rinnasta tipan ja härnäät vauvaa hamuamaan ja tuuppaat rinnan niin paljon kun sinne suuhun lapsi hamuaa ja RENTOUDUT.
Paljon hyvää ruokaa pitkin päivää, ainakin pari litraa vettä. Ulkoilua, EI LAIHDUTTAMISTA!!
Pyydät heti synnytyksen jälkeen apua imetykseen. Sano että esikoisesta se epäonnistui. Minulle on mahtunut hyviä neuvoja joka synnytyksen jälkeen haaviin!! :D
Ei miehen tartte sua mitenkään palvoa erikseen : hakea mehua jne että imetys onnistuisi.
Rintaa vaan usein vauvan suuhun. Itse en ole koskaan imettänyt puoltakaan tuntia. Lapset tyytyneet juomaan janoonsa ja tunnin päästä lisää vaikka.
Mua kiinnostaa tietää mistä tiedät ettei maitosi riittänyt?
Koska jos saat maitoa edes vähän tulemaan niin se kertoo että rinnat toimii.
Itse en ole ekaan kuukauteen saanut ees pariakytä milliä maitoa pumpattua. ;)
Ensin lapsi imuttelemaan rinnalle ja sitten vaikka korviketta. Kohta taas otat lisää rinnalle! Ei sieltä tartte tulla, suihkuaminenkin on iso ongelma!! Mutta se että otat vauvaa nyhjäämään rinnoillesi ja olet vaan.
Jos saat tarpeeksi ravintoa niin kroppasi ylläpitää maidontuotantoa. Laihduttaminen biologiassa tarkottaa nälän näkemistä, ja sillä voi olla ikävät vaikutukset sitten lopputulokseen.
Neuvolasikin auttaa, ja pyydät vaikka kädestäpitäen apua. Ja ravinnossa voidaan ohjata jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei esikoisen kohdalla maito koskaan noussut. Sairastan pitkäaikaissairautta, joka vaikuttaa juurikin siihen kohtaan imetyksessä - nouseeko maito vai ei.
Esikoisen kohdalla tätä ei vielä osattu ennakoida, joten en syönyt tarvittavaa lääkekuuria raskausaikana. Nyt kun sairaus tiedetään ja on kunnolla hoidossa ei fyysiseltä kantilta mikään pitäisi estää kunnollista imetystä.
Siksi varmaankin koin edellisen kerran niin voimakkaasti tuon epäonnistumisen tunteen imetyksen suhteen, kun kyseessä oli oman kehoni toimimattomuus, ei toiminut kuten sen pitäisi toimia. Siihen asti olin pitänyt imetystä ikään kuin itsestäänselvänä tapana ruokkia vauva.
Nyt sitten vaiva on tämä jatkuva pelko epäonnistumisesta vaikka tosiaan mitään fyysistä syytä ei enää ole haittaamassa.
ap
synnytyksen jälkeen niin että imetät mahdollisimman tiheästi ja pitkään. Rinnat tarvitsevat stimulaatiota ymmärtääkseen että maitoa pitää tuottaa.
Alkupäivät on tärkeitä, lisämaitoa ei saisi rutiinisti antaa vaan sille pitäisi olla oikea syy.
Onpahan ainakin yksi huolenaihe poissa.
Ota asia puheeksi sekä synnärillä että neuvolassa. Jos ei kummastakaan apua tule, etsi imetystukihlö vaikka netin kautta. Itse stressasin ekan kanssa, tokan kanssa jo ajattelin, että tulee mitä tulee - kumpikin lopulta imetetty vain osin... Johtuen siitä, että kuulun siihen muutamaan prosenttiin, jolla AIDOSTI ei rauhaskudos riitä maitoa tuottamaan. Tämä tietty selvis vasta mammografiassa, siihen asti sai kuunnella miljoonia imetysintoilijoiden luentoja siitä, kuinka en vaan tarpeeksi yritä. Joten ota rennosti, mutta rohkene pyytää apua. Rintaraivari on se, kun vauva kieltäytyy imemästä. Eli usein esim. nälkäinen ja kiukkuinen, eikä enää "rauhoitu" rinnalle, niin että malttaisi aloittaa imemisen. Silloin voit kokeilla vaikka hörpyttää (=lypsä vähän esim. mukiin / lusikkaan ja juota alkutipat näin, rauhoittaa kummasti).