En ymmärrä vauvan KANNISKELUA hoitomuotona

Meillä vauva ainakin oli ihan ensimmäisestä yöstä lähtien sellainen huutaja, mihin ei mikään auttanut. En minä mitenkään siinä ensimmäisten hetkien aikana olisi ehtinyt totuttaa vauvaa yhtään mihinkään.



Eipä se sillä keinuttelullakaan hiljentynyt, mutta ei millään muullakaan, ja satoja keinoja sentään yritettiin. Joskus edes sitten se keinuttelu auttoi hieman.

kun sinulla ei ole ollut kanniskeltavaa vauvaa.



Lisäksi sulla on vähän syyt ja seuraukset sekaisin.

Mulla on tapana heijailla vauva päikkäreille vaunuissa. Olenkohan minäkin naapureiden mielestä "paniikinomaisesti vispaamassa vaunuja"? :D Vauva on tottunut siihen, että nukahtaa vain vaunujen ollessa liikkeellä ja kyllä olen varmaan itse sen siihen totuttanut, mutta mitä se haittaa? Voinhan minä vispata vaunuja vaikka tunnin ulkona, jos mieleni tekee. Joskus sitä vain tekee mitä tahansa, että vauva nukkuisi.



Ja alkuperäisestä aiheesta; meilläkin kannettiin vauvaa illalla ja yöllä ekat 3kk, kun mikään muu ei auttanut. Kannattaa muistaa tämä: Kiinni äidin kylkeen on halu pienen hylkeen :)

sulla ei oo ollu koliikkivauvaa. ole onnekas helpoista vauvoistasi.

kyllä lapsi ruokaa sai, ihan säälittävää väittää mitään muuta. lapsi oli ajoittain hiljaa ja nukkui vaan liikkeessä ja sylissä, muualla lapsi huusi. tuskin se nälkä siinä kantaessa helpotti. jos sä et tiedä mitä se koliikkivauvan kanssa on, kun ei kolmeen kuukauteen saa nukkua niin pidä turpas kiinni, äläkä puhu asioista joista et mitään tiedä. hyvähän se helppojen vauvojen äitien on väittää ettei koliikkia ole olemassa. olisiko vauvan pitänyt antaa huutaa yksin sängyssään..

siinä kaks tyhmintä akkaa ikinä, sinä ja tuo anna-ämmä

kun en tajunnut että vaunuja pitäis heijata kun vauvaa laitetaan nukkumaan. En myöskään tajunnut että yöllä vauvan herätessä syömään pitäis kaikki valot pistää päälle ja puhella vauvalle yms.

Tulos: vauva nukahti vaunuihin jo ennen kuin sain peiton päälle ja jätti yösyönnit 4 kk iässä...

No, en siis vastannut vauvan hätään, toisaalta en tajunnut mitään hätää olevan, koska vauva oli tyytyväinen...

Pääsin siis helpolla, enkä tosiaan tarkota että koliikkivauvan kanssa olis ollut näin helppoa.

ainakin omalla kohdallani tämän huomasin. Esikoista halusinkin kantaa ja pitää sylissä mahdollisimman paljon ja vauva myös tottui siihen ja "vaati" kantamista ja sylissä pitoa eikä viihtynyt esim. lattialla. Sitten sain kaksoset, joita hoisin paljon yksikseni enkä yksinkertaisesti voinut kanniskella heitä. Ja molemmat vauvat tottuivat pienestä pitäen nukahtamaan omaan sänkyynsä ja köllöttelemään lattialla.

Pääsin siis helpolla, enkä tosiaan tarkota että koliikkivauvan kanssa olis ollut näin helppoa.

Just tuota se on, että vauvat on erilaisia. Jotkut vain nukahtavat peiton vetämiseen. Ei se tee sinusta tyhmää ja yksinkertaista. Tyhmä oot vasta sitten, kun alat väittämään, että kaikki vauvat ovat noin hyväunisia, jos äiti vain älyää olla heijaamatta.

totuttamisesta.



Jotkut kun ovat kanniskeltavia jo syntymästään lähtien.

av-mamma on ratkaissut koliikkimysteerin, loistavaa!!!



Hassua, että se koliikkivauva kuitenkin karjuu kantamattakin, tismalleen yhtä kauan ja samaan kellonaikaan joka yö..

kun en tajunnut että vaunuja pitäis heijata kun vauvaa laitetaan nukkumaan. En myöskään tajunnut että yöllä vauvan herätessä syömään pitäis kaikki valot pistää päälle ja puhella vauvalle yms.

Tulos: vauva nukahti vaunuihin jo ennen kuin sain peiton päälle ja jätti yösyönnit 4 kk iässä...

No, en siis vastannut vauvan hätään, toisaalta en tajunnut mitään hätää olevan, koska vauva oli tyytyväinen...

Pääsin siis helpolla, enkä tosiaan tarkota että koliikkivauvan kanssa olis ollut näin helppoa.

nostaa imetysvälit 2...2,5 tuntiin. Tällöin vatsasta on lähtenyt edellinen ateria jo eteenpäin. Sain vinkin terkkarianopiltani ja meidän esikoiselta loppuivat vatsavaivat kuin seinään. Nuoremmilla lapsilla noudatin samaa systeemiä heti alusta pitäen, eikä heillä ollut vatsavaivoja. Ja tosiaan olen laittanut vinkin kiertämään ja moni on kertonut saaneensa siitä avun.

Kun kerran vauvan viesteihin on heti vastattava ettei tule häiriöitä, niin voisitko kertoa millä perusteella valitaan kenen viesteihin vastataan ja kuka jää huutamaan. Kaikilla ei ole mahdollisuutta pistää koko elämää pyörimään vauvan inahdusten mukaan, ja usein niitä lapsia on monta. Taitaa olla paljon "ammattilaisia" jotka eivät tiedä suurperheen elämästä mitään.

Yksin jättämistä taas hylkäämiseksi ja varhaisen vuorovaikutuksen häiriöksi. -Näin siis ammattilaisten kesken.

Kun kerran vauvan viesteihin on heti vastattava ettei tule häiriöitä, niin voisitko kertoa millä perusteella valitaan kenen viesteihin vastataan ja kuka jää huutamaan. Kaikilla ei ole mahdollisuutta pistää koko elämää pyörimään vauvan inahdusten mukaan, ja usein niitä lapsia on monta. Taitaa olla paljon "ammattilaisia" jotka eivät tiedä suurperheen elämästä mitään.

Yksin jättämistä taas hylkäämiseksi ja varhaisen vuorovaikutuksen häiriöksi. -Näin siis ammattilaisten kesken.

ei se, että nykytieto lapsen kehityksestä olisi virheellistä.

Kanniskelin esikoista paljon iltaisin ja öisin, koska jotenkin luulin, että juuri sitä hän kaipaa. Mulla oli sellainen mielikuva, että vauvan hoito on lähinnä sitä, että vauva itkee ja sitä kanniskellaan väsyneenä ympäri kämppää.



Toisen lapsen kanssa on osannut ottaa rennommin ja olen ollut myös sen verran väsyneempi, että en ole jaksanut kammeta itseäni ensimmäisestä inahduksesta jaloilleni, vaan olen jäänyt öisin köllöttelemään vauvan kanssa ja nukkumaan niitä tarpeellisia unia.



Huomasin heti, että vauvan itku on usein ihan vaan väsymyksen itkua, joka loppuu nopeammin kun en tee mitään kovin radikaalia vaan olen vaan siinä vieressä vauvan haisteltavana. Itku loppuu nopeammin, kun ei tee mitään. Kanniskelu vaan pitkittää vauvan nukahtamista, kun vauva herää helposti kun sen laskee takaisin sängylle yms.



Olen tajunnut, että tavallisessa tilanteessa, jossa ei ole mitään sairautta tms, vauvan hoito on vain leppoisaa läsnäoloa, mitään muuta ei tarvita. Jos ottaa tarpeeksi rennosti, äiti ja vauva voivat vain nukkua yönsä.



Ei siitä yökanniskelusta mitään haittaa ole, mutta se on raskas tapa hoitaa vauvaa. Tietysti koliikkitapaukset on eri juttu, mutta luulen, että monet koliikitkin on vain hermostuneiden vanhempien päässä! Meilläkin tämä helppohoitoinen toinen lapsi on allerginen ja sairastelevainen, ja siltikään ei ole tarvinnut kanniskella.

että valtaosa äideistä ei ole niin tyhmiä ja ahkeria, että turhaan ravaisivat yökaudet pitkin kotia.



Tuollaista kanniskelua minäkään en kyllä käsitä, että turhan takia kirmaillaan.



Mutta älä hyvä tyttö nyt kuvittele, että koliikit olisi hermostuneiden vanhempien päässä. Se on jotain ihan muuta kuin vanhempien yliaktiivisuutta.

sen nyt huomaa kuka tahansa joka tuntee oman perheensä ja toisten ihmisten perheitä. Mistä muuten johtuisi että ainoat lapset ja esikoiset ovat keskimäärin vaikeampia hoidettavia kuin ne perheen pienimmäiset? terveisin hyvä tyttö

sen nyt huomaa kuka tahansa joka tuntee oman perheensä ja toisten ihmisten perheitä. Mistä muuten johtuisi että ainoat lapset ja esikoiset ovat keskimäärin vaikeampia hoidettavia kuin ne perheen pienimmäiset? terveisin hyvä tyttö

sen nyt huomaa kuka tahansa joka tuntee oman perheensä ja toisten ihmisten perheitä. Mistä muuten johtuisi että ainoat lapset ja esikoiset ovat keskimäärin vaikeampia hoidettavia kuin ne perheen pienimmäiset? terveisin hyvä tyttö

Minäkin olen kyllä huomannut, että esikoiset taitavat olla useammin niitä vaikeita hoidettavia. Mutta itse olen funtsinut, että se liittyy enemmän raskausaikaan kuin syntymän jälkeisiin juttuihin. Tähän perusteluna on se, että meidän vaativa esikoinen oli vaativa ensimmäisestä elinpäivästä lähtien. Ja toinen taas oli helppo ensimmäisestä yöstä lähtien.

Itselläni raskausajoissa oli se ero, että ensimmäistä odottaessa olin vielä työelämässä, siellä oli stressiä, ja sitten raskausaikaan osui suurta stressiä työelämän ulkopuoleltakin. Minusta on hyvin järkeenkäypää, että stressi on vaikuttanut vauvaankin, ja tälle näkemykselle löytyy myös tukea.

Toisen lapsen kohdalla raskausaika oli leppoisampaa kotona olemista, ja siitä sitten syntyi helpompi vauvakin.

Ei tääkään teoria saata olla oikea, mutta varmasti ei myöskään tuo hoitajateoriakaan.

vaunujen vispaamista edestakaisin - en ymmärrä lainkaan.

Meillä kuopus on jo vauvasta nukahtanut itse, nukuttamatta. Erityistä heijaamista ei todellakaan tarvittu, riitti laittaa vauva rattaisiin tai sänkyyn.

Esikoinen hyvänä kakkosena. Kumpaakin kanniskeltiin iltaisin ja öisin ympäri kämppää. Esikoisen kanssa olin aika väsynyt, kun asia oli uusi, mutta kuopuksen kanssa osasin jo suhtautua, että kyllä tää ohi menee. Kolme keskimmäistä suunnilleen söi ja nukkui, ja hereillä ollessaan olivat iloisia ja hyväntuulisia.