Yllätyin omasta reaktiostani.
Luin uusimmasta Perhehoitolehdestä pariskunnasta, joka hoitaa huostaanotettuja vauvoja kunnes näille löytyy pysyvämpi koti. Ahdistuin siitä ajatuksesta, miten raskasta olisi luopua vauvasta muutaman kuukauden jälkeen. Ja tämä pariskunta oli joutunut luopumaan jo monesta. Näin sitten painajaisia, joissa oma pikkuiseni siepattiin. Kai se jossain tuolla takaraivossa on pieni pelko siitä, että menettäisi lapsen. En pelkää sitä omille vanhemmille palautumista, koska silloin side ei katkeaisi, mutta sitä että lapsi joutuisikin ihan vieraaseen paikkaan.
Kommentit (10)
Mutta oletin että tämä voisi olla semmonen "kriisiperhe" että vauva tulee heille joksikin aikaa, ettei sen tartte mennä jonnekin laitokseen ja sieltä taas saadaan sijotusperheeseen ja taas voidaan ottaa kriisin tapahtuessa uusi apua tarvitseva?
Me ollaan ajateltu että sijaisperhe voisi olla meille hyvä, mutta mies ei jaksaisi teinien vastarintaa. Pienen lapsen ottaminen olisi meille helpompi, ja jos tällänen kriisiperhe olisi niin se voisi toimia meille. Että oltaisiin semmonen turvallinen välietappi ja odotetaan että pienelle saadaan sopiva koti jostain.
Tällä hetkellä meillä on omat lapset sen verran pieniä että sijaisuus ei ole meillä ajankohtanen.
lapsen mahdollinen palautuminen omille vanhemmilleen ei olisi niin vaikea asia, koska silloin hän kuitenkin pysyisi lähellä. Mutta olisi kauheaa jos hänet jostain syystä jouduttaisiin siirtämään ihan uuteen vieraaseen perheeseen.
Siis tuo että lapsiparkaa pompotellaan vanhemmille ja muualle on kaikken pahinta. Se että lapsi saisi pysyvän kodin jostain olisi paras vaihtoehto, ja pahin se että narkkari/alkoholisti/skitsofreenikkoäiti saisi vauvan kokeilukappaleekseen kerta toisensa jälkeen. Juuri sehän näitten vauvojen kohtalossa särkee sydämen.
palaavaan vanhemmilleen. Sitä en toivo, ennenkuin tai jos tilanne joskus on niin hyvä, että se on todellinen ja pysyvä mahdollisuus.
näiden tarvitse asua laitoksessa. Kerrottiin, että sijoitus heillä voi kuitenkin kestää useita kuukausia.
lapseni jonnekin huostaan anamaan niin toivoisin että saisin joskus takaisin. Rakastan heitä niin:
:
pitkäksi aikaa lasta pois ottaa. Joskus siihenkin joudutaan, mutta ensin tehtäisiin kaikki mahdollinen avopuolen keinoin.
Mää jotenkin heti huomasin että nehän on tärkeä välikäsi tässä!
Ajattele jos lapsesi tulisi suoraan vaan johonkin kotiin.
Se että joku perhe kokee kriisin tai mitä vaan että lapsien katsotaan hyötyvän olla hiukan erossa kotoa että vanhemmat saa asiat pyöriin niin tällänen alkupaikkahan on tärkeä:
Sielä on jo etukäteen tiedossa että lapsi tulee kotoa ja jatkaa matkaa kun osoite tiedossa.
Tän ajan lapsi saa olla turvassa, sen perustarpeista jopa pidetään huolta jos ne on jäänyt hoitamatta?
Mää luulen että tällänen pieni paikka saattaa olla erittäin tärkeä lapselle jolta ehkä arki muuttuu normaaliksi ja odotetaan että voidaan saada sinut lapsen sijaisperheeksi?
4 taisin olla
Ja aivan ihanaa, että sellaisia perheitä on. Ajattelin vaan sitä tunnepuolta, miten vaikea olisi antaa vauva pois vaikkapa puolen vuoden kuluttua. Vaatii todella paljon ja jotain aivan erityistä että pysyy siihen. Vauvan on ehdottomasti parempi olla perheessä kuin laitoksessa odottamassa pysyvää paikkaa.
itse alkaa tämmöiseksi vauvojen"kriisisijoitushoitajaksi", kunhan oma elämäntilanne antaa myöden.
lapsen mahdollinen palautuminen omille vanhemmilleen ei olisi niin vaikea asia, koska silloin hän kuitenkin pysyisi lähellä. Mutta olisi kauheaa jos hänet jostain syystä jouduttaisiin siirtämään ihan uuteen vieraaseen perheeseen.