Miksi joissakin perheissä mies ajaa aina autolla, nainen ei koskaan?

ja olen nainen.

Mies ajaa meillä. En aja koska en ole ajanut moneen vuoteen. Koen ettei taidot riitä. Ihan sama fiilis kun autokoulussa, miten seurata liikennettä, liikennemerkkejä, nopeutta, peilejä ym. Sitä paítsi minulla on bussilippu koska kuljen töihin yleisillä.

Mies kans naputtaa heti tyyliin, muista sitten sitä tätä ja tuota ja älä koske siihen nappulaan tai tuohon tai tähän..... En aja ettei sotkeennu miehen säädöt penkissä, peileissä ym. Apukuskina mies aivan kamala, jätin kerran bussipysäkille kun naputti koko ajan. Sen jälkeen en aja niin, että mies vieressä.....

meillä minä ajan aina, mies ei koskaan vaikka miehellä on kortti? Mies ei vaan tykkää ajamisesta, ei ole koskaan tykännyt ja eikä aja ikinä jos joku muu voi olla kuski. Joten minä ajan, ja mies istuu kiltisti ja kommentoimatta kyydissä :)

Suurimmassa osassa pariskunnista mies varmasti on se joka ajaa ja nainen istuu kyydissä.



Meillä ajaa molemmat. Meillä oikeastaan käydään vääntöä siitä, että kumpi saa ajaa. Yleensä teemme niin pidemmillä matkoilla, että toinen ajaa menomatkan ja toinen paluumatkan. Kauppareissulakin voi ajaa kumpi vaan. Miehelle käy kyllä toisinaan luonnon päälle se, että en suostu etupenkin kuluttajaksi.

ymmärrettävää että hän haluaa ajaa myös meidän henkilöautoa. ajaa yleensä aina silloin kun koko perheellä lähetään jonnekin. Paitsi jos pidempi matka niin vuorotellaan.



Itse ajan tuota henkilöautoa viikot.

eli minulla on myös oma auto, ja oli jo 10 vuotta sitten kun tapasimme mieheni kanssa (miehellä ei ollut tuolloin). Silti vain en erityisemmin nauti autoilusta.

No minä kyllä autoilen päivittäin itsekin.

Eli ajan töihin, vien lapsia päiväkotiin jne. Silti kun mies on mukana, hän yleensä ajaa. En erityisemmin nauti autoilusta, joten jätän ajamisen mieluummin miehelle. Toki ajan jos miestä väsyttää tms.

eli minulla on myös oma auto, ja oli jo 10 vuotta sitten kun tapasimme mieheni kanssa (miehellä ei ollut tuolloin). Silti vain en erityisemmin nauti autoilusta.

Kyllä nämä vastaukset täällä vahvistavat kaavamaisia sukupuolirooleja. Tympeää kuultavaa: elämme siis edelleen 50-luvun malliin. Pikkurouvat kököttävät kiltisti pelkääjän paikalla ja vain jos herra perheenpää päättää juoda viinaa kyläreissulla, pikkurouva pääsee rattiin. Silloin hän on tietysti koko ajan asiaankuuluvat huolestunut ja ajaa 30km/h koko matkan. Ja herra perheenpää naputtaa ja neuvoo joka käänteessä. ARGH!

sellaista, että nainen ajaa ensin auton pihaan, hetken kululuttua paikalle saapuu mies ja sitten nainen vaihtaa kuskin paikalta kartanlukijan paikalle ja mies ajaa auton pois. :DD Eli, nainen ajaa ehkä omista töistään hakemaan miestä ja sitten vaihtuu kuski. N O L O A.

että apukuskin penkin takana on turvaistuin selkä menosuuntaan, eli penkki on niin edessä ettei 190cm mieheni mahdu siihen millään lailla mukavasti. Muuten ajan kyllä paljon, minulla on ollut ajokorttikin 15 vuotta kauemmin kuin miehelläni. ;)

joten todella naurettavaa jauhaa jostain sovinismista tai 50-luvusta. En aja, koska ajotaito on päässyt unohtumaan, eikä ole välttämätöntä tarvetta päivittää sitä. Jos välttämätön tarve olisi, ajaisin enemmän. En voi käsittää miksi joku kiihkoilee nettipalstalla miten noloa on jonkun muun tapa elää elämäänsä. Eikö teillä ole omia asioita ollenkaan?

Minullakin ollut kortti kohta 20-vuotta ja lähes yhtä pitkään aikaan en ole ajanut kuin muutaman kerran. Miksi helvetissä riskeeraisin lasteni hengen liikenteessä vain sen takia, ettei joku AV-mamma vaan pidä meidän perhettä 50-lukulaisena.



Koska se on tasan varma, että jos hirvi hyppää tiellä eteen, en osaa tehdä mitään. Ja se on tasan varmaa, että kaupungilla ajellessa jyrään jossain vaiheessa jonkun viattoman mummelin yli kun pitää seurata jalankulkijoita ja risteävää liikennettä jne.

ymmärrettävää että hän haluaa ajaa myös meidän henkilöautoa. ajaa yleensä aina silloin kun koko perheellä lähetään jonnekin. Paitsi jos pidempi matka niin vuorotellaan. Itse ajan tuota henkilöautoa viikot.

Ja jos lähdetään esim. Helsingin keskustaan, niin annan miehen ajaa. Hän on tottuneempi liikkumaan siellä. Muuten ajelen itse yli 100km päivässä työmatkaa.

Mä ajan lähes aina ja koen olevani parempi kuski kuin mies. Se nyt vain on mennyt siihen että mies istuu aina vieressä. tosin ajaa hänkin päivittäin omalla autollaan töihin jne, mutta jos lähdemme yhdessä niin mä ajan. Mä seuraan liikennesääntöjä yms paremminkin.



Olen liikennöitsijän/kuorma-autokuskin tytär ja kai siksi mulla on ajaminen "verissä" ja pidän siitä tosi paljon! Ajan myös kaupunkien keskustoissa ilman mitään ongelmia.



Musta on tosi vanhanaikaista se ettei nainen aja tai uskalla ajaa. Comoon naiset!!

silloin kun saadaan auto lainaan. Esim. kotikonnuilla ollessamme saadaan auto lainaan mun vanhemmilta ja meistä molemmista on luonnollista että minä ajan. Sitä paitsi minä tykkään ajaa autoa ja mies ei.

yleensä aina kun mennään yhdessä jonnekkin.

Itse ajan kyllä myös, mutta yleensä mies joko ei ole mukana, tai on ottanut pari kaljaa eikä voi ajaa. En oikein itsekkään tiedä miksi näin on... Siitä vaan on jostain syystä tullut itsetäänselvyys että mies on aina ensisijainen kuski.

Täytyy kyllä myöntää että en mielelläni aja esim. kaupungissa. Meillä on isokokoinen auto, ja koen "ahtaissa" paikoissa ajamisen ja parkkeeraamisen epämiellyttäväksi. Toki teen sitä jos on pakko, enkä ole kolhinut autoa koskaan.

Mutta esim. pidemmille reissuille lähdettäessä voisin ihan yhtä hyvin olla kuskina.

Ja en todellakaan ole siihen kiltisti alistunut. Olen paiskonut ovia, pysäyttänyt auton tien reunaan ja hypännyt ulos penkalle istumaan ja sanonut, että ennen ei jatketa kunnes mies osaa olla hiljaa, olen huutanut kurkku suorana, että nyt äijä TURPA KIINNI! Ja voisihan tuota jatkaa loputtomasti. Mutta mikään näistä mun keinoistani ei ole tehonnut. Naputtaja mikä naputtaja. Aivan samoin kuin minäkin naputan joskus vieressä kun hää on vaikka maalaamassa seiniä :)

Joskus on vain hermojen lepuuttamisen vuoksi kivempi istua pelkääjän paikalla. Ajakoot sitten kerran on olevinaan niin paljon parempi. Eli jos yhdessä olemme menossa jonnekin niin annan naputtajan ilomielin ajaa mutta jos yksin olen menossa niin ajan itse.

En ole yhtään epävarma ajotaidoistani. Olen itseasiassa mielestäni parempi ajaja kuin mieheni. Ja tästä jaksan aina muistuttaa kommentoiden, että kuka tässä perheessä ei ole ajanut vielä yhtään kolaria???

Mutta avioliitto on avioliitto, naputtamista ja naputtamista kunnes joskus sattuu molemmille yhtäaikaa kiva päivä :)



Mutta jokatapauksessa minusta on ihan hauskaa kun saa vaan istua ja katsella maisemia. Varsinkin pitkien matkojen ajaminen on joskus todella väsyttävää.

päiväittäin silti ajan, mutta kun yhdessä ollaan liikenteessä mies ajaa. Miksipä ei kun mua koko touhu raivostuttaa ja hän sanoo jopa rentoutuvansa ratissa... menisin bussilla jos se olisi mahdollista, mutta kun ei vaan onnistu. Lasten pkotiin on meiltä matkaa 4km, mutta julkisilla liikuttaessa, joutuisin vaihtamaan bussia matkan varrella, ei kovin kätevää. Töistä tullessa pääsisikin sitten juna-bussi-bussi reissulle. Matkaa kertyy n. 15km.. eläköön Espoo!!!

että ostakaa ilmastointiteippiä.. ;)

Älkää alistuko, hyvät naiset!!

minä olen meistä se ammattiautoilija, ja se on hyvä syy olla ajamatta vapaa-aikana, tosin sekin onnistuu tarvittaessa..

eli minulla on myös oma auto, ja oli jo 10 vuotta sitten kun tapasimme mieheni kanssa (miehellä ei ollut tuolloin). Silti vain en erityisemmin nauti autoilusta.

Kyllä nämä vastaukset täällä vahvistavat kaavamaisia sukupuolirooleja. Tympeää kuultavaa: elämme siis edelleen 50-luvun malliin. Pikkurouvat kököttävät kiltisti pelkääjän paikalla ja vain jos herra perheenpää päättää juoda viinaa kyläreissulla, pikkurouva pääsee rattiin. Silloin hän on tietysti koko ajan asiaankuuluvat huolestunut ja ajaa 30km/h koko matkan. Ja herra perheenpää naputtaa ja neuvoo joka käänteessä. ARGH!

Meillä mies ajaa koska hänellä on enemmän ajokokemusta (mulla on kortti ollut vasta vuoden)

Eikö se nyt oo ihan sama kumpi ajaa vai ajaako ollenkaan.. mikä vittu tässä aiheessa kiinostaa???

Minä, eli nainen ajan aina. Mies ei aja koskaan jos perhe kyydissä. Ajaa työmatkat, saa kuulemma siinä ajaa tarpeeksi.