muita 172cm ja 65 kg

ja suurin osa laihdutusinnostani on miehestäni lähtöisin. Tosin olen 170 ja 64 (nyt - olin 170 ja 57, mutta mies naputti koko ajan ja yritti vaikuttaa syömiseeni).

Joskus mietin että on hölmöä yrittää pitää kilot kurissa vain miehen takia.

yksi 173cm ja 60kg, nyt olen tyytyväinen painooni.

3 lapsen jälkeen saavutettu oma kroppa takaisin, vaikka ennen esikkoa lähtöpaino olikin: 57kg, mutta siihen en halua. Näin on hyvä.

Pistin itselleni ruokavalion uusiksi ja sain "ylimääräiset" 7kg pois itsestäni ja urheilen myös paljon, mutta suurin muutos oli tuo ruokavalio.

Ihana mahtua jälleen niihin vaatteisiin mihin haluan S-M ja tunnen itse näyttäväni hyvälle peiliin katsoessani. Jos jonkun mielestä en sitä ole, niin eipä ole pakko katsoa minua, on mottoni ;)



Tsemppiä sulle, kyllä säkin onnistut tavoitteesi kanssa.

Tämä on mulle vakiokoko, johon palautuu aina kävi mitä kävi. Toivoisin, etä olisin joku 4kg pienempi :(. En loppupeleissä taida olla nytkään kovin suuri, mutta aina tuntuu siltä. Kyökkipsykologina sanoisin, että juontaa juurensa siihen, että olin lähes täsmälleen saman kokoinen (172/67) jo 13-vuotiaana, kun kaikki muut olivat kapoisia. Jotenkin raskauttakin pelkää siksi, että tulee JÄTTILÄISolo. Ei isomahaisessa vaan kuuluu sirkukseen -mielessä. Ei ollut kivaa, vaikka nyt jollain kierolla tavalla arvostaa sitä, että yläasteajoilta säilyneet vaatteet mahtuvat vielä päälle. Helvetin rumia ne tosin ovat :D

Olen lihonut kevään aikana 4kg. Ilmeisesti masennuslääkkeiden takia osittain; hillitön ruokahalu. Tunnen itseni lihavaksi. Olen toista viikkoa hölkännyt päivittäin ja miettinyt syömisiäni. Kiinteytta ja paino 63kg olisi hyvä.

Mutta bmi-laskurilla laskin painoindeksisi ja sen jälkeen sen, paljonko mun pitäisi painaa samaan indeksiin. Ja täytyy myöntää, että niissä lukemissa tuntisin itseni paksuksi.



Itse pudotan juuri paria "ylikiloa", siis sellaista, jotka ei oikeasti ole ylipainoa, mutta jotka estää tyytyväisyyden kroppaan. Ja kyllä, hoikempana ainakin minä olen tyytyväisempi itseeni!



Kuten joku muukin sanoi, niin on oikeasti älyttömän ihanaa pukea päälleen "mitä tahansa", ei tarvi miettiä, lihottaako joku vaate (koska jos lihottaa, niin näytän korkeintaan normaalilta ;)), nykymuodin kapeat housut istuu kuin valettu, voi käyttää lyhyitä hameita, kapeita ja pitkiä paitoja jne.



Lisäksi liikkuminen on kevyempää ja jotenkin antoisampaa, etenkin juokseminen! Askel lentää. Nyt siis olen puolta kiloa vaille tavoitteessani ja tässä meinaan siis pysyä. Mulla kevät ja kesä on normaalisti helppoja aikoja pitää paino kurissa, talvella helpommin repsahdan. Nyt kyllä uskon, että saan pidettyä kilot kurissa ihan vain sillä, että kirjaan joka päivä painon, ruokailut ja liikunnan ylös. Motivoi lenkille ja pitämään jääkaapin oven kiinni ;)



Suunnittelen myös joka päivän ruokailut jo aamulla, en siis tee "herätesyömistä". Kerran viikossa on herkkupäivä, mutta senkin suunnittelen etukäteen. Jos tiedän, että viikonloppuna on tulossa vieraita tai aiotaan tehdä jotain syntisen hyvää ja raskasta ruokaa, niin kevennän alkuviikosta sen verran, että loppuviikon ruokailut pysyy kuitenkin viikon kalorimäärän rajoissa. Ja jos ei meinaa pysyä, niin lisää juoksua :)

paljonko kuntoilet päivittäin? Tai siis juokset? Tietty ruokailu on a ja o painonhallinnassa, mutta itsekin juoksun aloittaneena asia kiinnostaa.

Ja jatkuvasti olo, että pari kiloa pitää saada pois. Kun olen ollut 63 kg, niin olo on hyvin kevyt.



Alle nelikymppisenä pääsin 63 kiloon. Nyt ei enää irtoa oikein mikllään. Ehkä pitää vain hyväksyä, että tämä on nykyinen painoni.

että ihmisen elämä on onnellista noin. Ruoasta ja syömisestä ja tietystä kilomäärästä on tullut sulle pakkomielle.

mulla tuntuu että paineita luo se,et tosi moni päivittelee kuinka hoikka olen...on ollut aina näin. tietty se paino ei kerro kaikkea...mut se häiritsee kun hoetaan hoikkuudesta ja tosiasiassa kiloja vaan kertyy lisää.muutenkin vähän ihmettelen ihmisiä jotka kommentoi toisten vartaloita ja painoja ihan lämpimikseen.

juu, tuo on totta. Minäkin kuulen usein, että sinulla ei ole mitään paino-ongelmia. Ei siinä kehtaa kertoa, että ei se vain näy, kun ole ikuisella dieetilllä...:-) Jos en jatkuvasti kontrolloi painoani, niin olisin kyllä ylipainoinen.

Ootte just sopivia. Itse olen myös 172cm, mutta tällä hetkellä 73kg ja täytyy sanoa että maha on tiellä. Lapsi 5kk.

Pakkomielle sinänsä, että tämä nykyinen paino (tai se puoli kiloa on vielä nipistämättä...)on minäkuvani kannalta se oikea, siinä haluan pysyä.

Ok, voinhan laittaa elämän risaiseksi, syödä sontaa, lopettaa liikunnan ja menettää sitten tämän hyvän olon. En kuitenkaan halua syödä tavan vuoksi, haluan elää terveenä ja hyvinvoivana ja itseeni tyytyväisenä. Koen, että mun kroppa toimii nyt niin kuin sen pitää. Aineenvaihdunta on hyvä, saan energiaa liikunnasta ja peili kertoo, että myös näytän hyvinvoivalta, pirteältä ja hoikalta. Juuri siltä miltä haluan.

Ei ne pari kiloa tienkään mitään perustavanlaatuista elämäniloa multa vie, mutta oloni on näin parempi. Liikuntapäiväkirja on mulle tärkeämpi treenin kannalta, mulla on siis urheilulliset tavoitteet (maraton) ja pidän harjoituksista kirjaa senkin takia. Siihen samalla kirjoittelen myös painon ja syömiset. Siitä on helppo seurata kunnon kehittymistä ja sitä, miten esim. edellisen päivän ruokailut on vaikuttaneet seuraavan päivän juoksuun.

Olen joo siis pakkomielteinen juoksija :)

että ihmisen elämä on onnellista noin. Ruoasta ja syömisestä ja tietystä kilomäärästä on tullut sulle pakkomielle.

Tai nyt olen saanut kilon-pari pois ja paino on 63-64 välillä. Painoin ennen lapsia 63 ja nuorimman jälkeen paino oli jonkin aikaa peräti 72:ssa, mutta sieltä olen saanut sen hilattua 65:een, välillä jopa vähän alle sen, mutta aina tuppaa nousemaan takas 65:een...



Mulla on sama olo, että se pari kiloa pitäisi pudottaa... Tai siis 63 olisin tyytyväinen. Tosin sillä että liikuntaa pitäisi lisätä, siis 63, mutta kiinteämpänä kuin nyt. Nyt on liikaa löysää etenkin reisissä ja allitkin löytyy :(



Itsekin syön herkkuja liikaa, pitäisi rajoittaa ja sitä liikuntaa lisää...

2 lasta. Painoin toisen lapsen syntymän jälkeen jo 62kg, mutta nyt 2,5 vuodessa tullut lisää.



En koe olevani lihava, mutta se 60-61kg olisi hyvä. Reidet saisi kaventua ja lantiolta lähteä, niihin minulla kertyy kaikki.

Urheilen (juoksen, käyn kuntosalilla) ja siksi myös lihasta on ja kropan malli (myös äidillä ja siskolla) on tällainen lihaksikas, poikamainen...



Tuo vaatteiden mahtuminen on suurin motivaatio.



Tänään aloitin ruokapäiväkirjan, joka varmasti auttaa --> ei viitsi kirjailla enää suklaakeksejä tms. ;)

Herkkupäivä kerran viikkoon (rakastan irtokarkkeja...!)



Jospa nyt kesän aikana pääsisin tavoitteeseen!