Mieheni on sitä mieltä, että masennukseni johtuu

Tuo on aika tyypillinen asioista tietämättömän suhtautumistapa. "Kyllä se siitä kunhan alat ajatella positiivisesti etkä ryve negatiivisissa tunteissa". Ikävää kyllä jos et saa tukea lähimmältä ihmiseltäsi. Auttaisiko joku ihan fakta tieto miestäsi hahmottamaan hommaa eri tavalla?

Olin kai vain kamalan laiska, hullu ja neuroottinen ihminen. ja valittajatyyppiä luonostaan.

on valitettavan yleinen miehinen suhtautuminen masennukseen. Ei miehesi tarkoita ehkä pahaa, vaan ei vaan ymmärrä tilaasi. Käy juttemassa jollekin asiantuntijalle ennen kuin menee pahemmaksi. Pystyisitkö kysymään neuvola-tädiltä ohjausta asiantuntijan luokse? Miehesi ei ehkä ymmärrä sitä että pienet ja helpolta vaikuttavat asiat saattavat tuntua masentuneen mielestä ylitsepääsemättömiltä ja siksi puhuu negatiivisesta suhtautumisesta.

hymyileminen auttaa negatiivisiin tunteisiin. Ihan vaikka se väkisinkin hymyileminen auttaa jo paljon. Kokeileppa hekotella itseksesi tekonaurua vähän aikaa.



Negatiivinen ajattelu voi todellakin olla opittu tapa. Kognitiivisessa terapiassa yritetäänkin etsiä uudenlaisia tapoja suhtautua ongelmiin.

olen vuosia elänyt ihanan miehen kanssa, jolla on vaativa työ ja taipumusta uupukseen ja masennukseen. Nyt alkaa tulemaan itsellänikin empatian suhteen jo seinä vastaan ja olen sitä mieltä, että jos ei jumalauta jaksa, niin sitten pitäisi mennä sinne lääkäriin ja hankkia edes se lääkitys. Muuten on jo kyseessä koko perheen kiusaaminen, kun ei hoida itseäään kuntoon.



Sanomattakin selvää, että kaikki kotityöt kaatuvat minulle ja itsellänikin on melkoisen vaativa työ. Olen toisaalta myös sitä mieltä, että negatiivinen suhtautuminen on monella ikävä opittu tapa sieltä lapsuudesta.

Mies on alituiseen rasittunut ja masentunut. Jos joskus tunnen itse oloni masentuneeksi, mies ei osaa lohduttaa, vaan hermostuu ja v*****ntuu alakulostani.



On varmaan jo niin tottunut uupumukseensa ettei osaa tehdä sille mitään kehotuksistani huolimatta