Miehen 15-v(kohta 16-v) tyttö - kommentteja!
Hei
Olen ollut 6v naimisissa, miehellä ed.liitosta 2 lasta, ihan ok mennyt.
Lapset asuvat äidillään ja pari vuotta sitten miehen toinen tyttö joutui "pahoille teille", haettiin kesken koulupäivän epämääräisestä seurasta poliisien kanssa (pikkupaikkakunta), jotain huumeitakin oli ollut kuvioissa. Mies sai tietää tästä ja oli tietenkin järkyttynyt, ei ollut voinut kuvitellakaan tuollaista.
Asiaa oli selvitelty sosiaaliviranomaisten kanssa ja lapset+äiti muuttivat sitten pois ko. paikkakunnalta tänne vähän isompaan kaupunkiin. Nyt tyttö on sitten löytänyt taas samanmoista seuraa, juopottelee viikonloput ja peruskoulusta pääsi 6.5. keskiarvolla -ennen oli hyvä koulussa. Mitä ihmettä tekisitte? vai voiko tehdä mitään? tuntuu, että mieheni on ihan "aseeton" tässä asiassa ja sanoo vain, "ettei voi kahlita toista".
Kommentit (10)
Viikkorahat, kännykät mp3-soittimet pois. Yhteydenpito tytön äitiin päivittäin että molemmat tietävät missä likka luuraa. Kotiarestia hölmöistä tempuista, juopottelu yms. Tämä on viimeinen hetki jolloin heittäytyä aseettomaksi. Lastensuojeluun rohkasti yhteys jos ei omat voimat riitä, muutama viikko hevonperseessä tekee ihmeitä teineille.
Näitä on nähty!
-erityisluokanopettaja, yläkoulu
että tyttö tulisi meille asumaan. Mutta tytön äiti kuulemma sanoo, että tuntisi itsensä epäonnistuneeksi äidiksi..eikä halua sitä, ihan viimeaikoina asiasta ei ole puhuttu. Mies hyväuskoisena päästi "isäviikonlopuille" tytön toiseksi yöksi sillointällöin kavereiden luo yöksi ja kun menimme hakemaan, viinalle haiseva, nuutunut tyttö siellä oli..meni suoraan krapuloissaan nukkumaan.
Mun siskopuoli oli just tuommonen.
Peruskoulu meni ihan penkin alle. Sitten neiti päätti saaada vauvan, ettei tarvitsisi mennä kouluun. No, vauva tuli ja lapsi asuu nykyään isällään kun eihän siitä mitään tullut, äitiydestä siis. Nyt ikää neidolla 24v, meininki edelleen niin tolloa kuin olla ja voi, ryyppää ja bilettää, mikään muu ei ole tärkeää kuin että tukka ja meikki on hyvin. Ei ole koulutusta, ei työtä, ei edes halua yrittää työnhakua tai koulun penkille paluuta. Kämppä on ihan järkyttävän näköinen, mankuu ja kiristää rahaa mummoltaan, laskut ulosotossa (ihan järkyttävät puhelinlaskut ja vaatelaskut, ei ole mitään käsitystä normaalielämästä tällä henkilöllä). Vanhemmat on olleet aivan liian lepsuja, mitään ei ole tarvinnut ikinä tehdä, vaikkakin meidän äiti häntä haki alkuun kissojen ja koirien kanssa sieltä ja täältä. Mutta kun lapsen omat vanhemmat eivät nähneet sitä tarpeelliseksi niin...
Eli ihan oikeesti, istutte vaikka sen päällä, lapsihan se on vielä. Pois tollasesta kaveriporukasta, känny takavarikkoon jos tarve vaatii, taskurahat pois ainankin. Jos rahaa haluaa niin on hyvä ja menee töihin. Kauheesti tsemppiä!
epäonnistuneensa, mutta myöhäistähän se nyt on mitään aikuiselle tehdä jonka elämä on mitä on.
Eli toisarvoista on äidin omat tunteet ja ylpeys, tärkeintä lapsen tulevaisuus ja hyvinvointi. Todellakin nyt on loppusuora käsissä, pakko ottaa kaikki keinot käyttöön ennenkuin on liian myöhäistä! Sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää, potenssiin 10..
jos tyttö on vaaraksi itselleen, on huostaanotto perusteltu. Siis lapsen isän tietenkin kannattaa esittää huolensa.
Tällöin lapsen äiti pääsisi myös taakasta, vastuu on viranomaisille ja tyttö saadaan kenties ruotuun.
[iLastensuojeluun rohkasti yhteys jos ei omat voimat riitä, muutama viikko hevonperseessä tekee ihmeitä teineille.
Näitä on nähty!
[/quote]
Aina johonkin erämaahan tai maalle tai koulukotiin. Jossa sitten muka katkasitaan vanhat kuviot. Oikeastine ei katkea, ne menee vaan vähäksi aikaa paussille ja kun mitään ulkopuolisessa maailmassa kantavaa ei tarjota tilalle (pahimmassa tapauksessa pahoinpitelyä ja lisää huonoja suhteita kapinoiviin vertaisnuoriin) niin sieltä tullaan entistä sekaisempina takaisin samoihin kuvioihin kuin ennenkin.
Ja kyllä ne vanhoista kuvioista irrottamiset usein toimii. Ei kaikilla, mutta useilla.
Varsinkin tuon ikäinen, jolla on vielä vuosia täysi-ikäisyyteen. Parempi tässä vaiheessa yrittää uuden elämän aloittamista kuin kahden vuoden päästä.
viranomaisille, on vanhemman velvollisuus kuitenkin yrittää hoitaa tilanne. Jos kertakaikkiaan mikään ei auta niin sitten lastensuojeluun yhteys.
Muutenkin on jo näitä "en vaan jaksa"-vanhempia aivan liikaa.
-se opettaja mikä lie numero
missä menee vanhemman vastuun raja ja milloin tarvitaan lastensuojelua apuun...
On aivan oikein ottaa yhteyttä lastensuojeluun, silloin kun oma vanhemmuus ei riitä, kun voimat loppuu.
Kumpi on parempi, jättää kuriton lapsi oman onnensa nojaan (kun ei vanhemmat saa häntä rauhoitettua) vai ottaa yhteyttä viranomaisiin? Mieti sitä.
tiukemmat otteet. Ottakaa tyttö teille asumaan, ja rajoittakaa menemisiä ihan kunnolla. Rahankäyttöä voi myös rajoittaa, ja kaikkia mahdollisia etuoikeuksia.
Eihän se varmasti helppoa ole tuossa iässä, mutta kyllä minusta pitää edes yrittää.