nautin lapsestani

että moni kypsempi äiti osaa arvostaa sekä äitiyttään että lastaan aivan eri tavalla kuin parikymppiset. En muuten tunne ketään yli 30-vuotiasta synnytysmasennuksesta kärsinyttä. Sen sijaan nuoremmilla ystävilläni sitä on ollut.

Eivät vain kehtaa valittaa elämän raskautta nämä "vanhat äidit" - on pakko vaan hehkuttaa ja samalla jopa huijaa itseään ettei vain kukaan tajuaisi (edes itsekään), että lapset olisikin kannattanut tehdä vähän nuoremmalla iällä.

"Kunnon äidit" arvostavat kaikki äitiyttää oli ikä mikä tahansa. Hassuja kommentteja täällä!

jopa neuvolassa ovat sitä mieltä, että nuoret äidit ovat uskomattoman tietämättömiä asioista eivätkä jaksa lapsen tuomia "vaatimuksia".Kyllä 40-kymppinen on kokeneempi ja tasapainoisempi äidiksi.

heilläkin on jokin uusi asia vatvottavana. Nauti sinä!

Minä täytin juuri 40, ja vietän ihastuttavaa hoitovapaata 1v poikani kanssa sekä 5v ja 8v siskot seurana. Olen onnellisempi kuin koskaan, lapset voi hyvin kun saavat elää kiireetöntä elämää. En käsitä miksi lapset muka olisi pitänyt hankkia nuorena, niin kuin toinen ketju tällä palstalla väittää.

minäkin nautin lapsistani 3kk ja 9v.En vaihtaisi päivääkään.39v.

että moni kypsempi äiti osaa arvostaa sekä äitiyttään että lastaan aivan eri tavalla kuin parikymppiset. En muuten tunne ketään yli 30-vuotiasta synnytysmasennuksesta kärsinyttä. Sen sijaan nuoremmilla ystävilläni sitä on ollut.

Ja mun mielestä lapsi on jopa kivaa seuraa, meillä on edelleen kivaa yhdessä, 39v äidiksi

Lapset ovat minulle onni ja rakkaus, nautin todella äitiydestäni. Lapset ovat 5½v ja 4v ja vietämme pitkää kesälomaa, lapsetkin selvästi nauttivat lomasta ja kotielämästä (sen he myös kertovatkin).



Äiti 29v.

... En muuten tunne ketään yli 30-vuotiasta synnytysmasennuksesta kärsinyttä. Sen sijaan nuoremmilla ystävilläni sitä on ollut.

Minä taas tunnen vain yhden tätä vakavasti sairastaneen, ja hän oli ainakin 35v kun (ainoan) lapsensa sai. Siihen asti oli eletty vain omaa (ja miehen) napaa ajatellen, ja sitten saapui vauva, joka oli elämää suurempi juttu. Kovasti kaivattu toki, ja jatkossa aivan koko maailman napa. Lopulta äiti oli sairaalassa, koska meni psykoosiin.

Anteeksi kun meni ohi aiheen. Itse olen saanut lapseni 24v, 25v, 28v, 31v ja 33v. Ihan yhtä ihania ovat olleet, ja mielestäni aina olen heistä osannut nauttiakin, jopa silloin 24v esikoisen äitinä. Toki olen nyt varmempi vanhempana kuin kymenen vuotta sitten, mutta ketäpä ei viisi lasta olisi opettanut?

Ja voisin kuvitella itseni uudelleen äidiksi vielä 40v täytettyäni, mutta siitä en päätäkään vain minä itse. :)

En halua arvostella muiden valintoja, varsnkaan kun itsellä ei ole yhtään lasta ja ikää 25v ja mieskin taitaa olla vielä hakusessa. Mutta ymmärrän hyvin, miksi jotkut suhautuvat asiaan negatiivisesti. Sitä pidetään itsekkäänä valintana, koska ajatellaan enemmän omia haluja kuin lapsen tulevaisuutta. Se johtuu osittain siitä että ajatuksena on se että, jos lapsen tekee, se täytyy myös kasvattaa aikuiseksi. On turha kieltää sitä että kun ihminen vanhenee, kuolema ja erilaiset sairastumiset tulevat lähemmäs. Mitä vanhempana tekee lapsen, sitä nuorempana lapsi joutuu vanhempansa hautaamaan tai kärsimään vanhemman vakavasta sairastumisesta. Nämä asiat vaikuttavat voimakkaasti lapsen psyykkeeseen.



Minusta pitää paikkansa se että mitä suurempi äidin ja lapsen ikäero, sitä vähemmän he ymmärtävät toisiaan siinä vaiheessa kun lapsi alkaa tehdä omia valintoja (murrosiässä esim.) Itse haluaisin pitää äidit äitinä ja mummot mummoina, toivottavasti onnistuu omalla kohdalla.

ja en vaihtaisi päivääkään pois, vaikka ne kaikki päivät ei aina olekaan ruusuilla tanssimista. Ehkäpä sen sitten useimmat ihmiset tässä iässä ymmärtää.

Vaikka minullakin on kokemusta nuorena äitinä olemisesta (esikoisen sain 18 v.) ja nyt kuopuksen sain 38 vuotiaana, niin en muista, että olisin silloin nuorenakaan ollut niin väsynyt, kuin useimmat täällä vuodattavat. Lapsia on yhteensä viisi (neljä teiniä/nuorta aikuista ja nyt tämä vauva). Herättäköön pieninkin vain öisin, niinhän vauvat tekee ja päivisin riittää puuhaa, mutta tämän luulisi kaikkien lapentekoon ryhtyneiden jo tietävänkin.



Ihanaa aikaa lastenne kanssa suruineen ja iloineen!



t:Äippa 38 vee