Lue keskustelun säännöt.
En jaksa läheisten itsepäisyyttä... ov
09.06.2009 |
Olemme tietty perhe, jossa useampi pieni lapsi. Ja lapset ovat ihania. Jotkin työt ovat kuitenkin päässeet kasaantumaan, kun en vauvanhoidolta ole kertakaikkiaan ehtinyt ja kyennyt. Mies käy melko raskaassa työssä, eikä useimmiten vapaalla jaksa eikä viitsikään sitten puurtaa koko aikaa.
Omat vanhempani tarjoutuivat yllättäen katsomaan lapsia ja hoitamaan kokkailut viikonloppuna. Mutta vain sillä ehdolla (äitini saneli), että myös mieheni on pakko osallistua töihin. Eikä se saa esim. mennä muutaman tunnin harrastukseensa, joka sillä on joka viikonloppu. Ja miehenihän ei sitten tietty millään toisten sanelemilla ehdoilla ala tekemään mitään, vaan sanoi, että jos menee harrastukseen niin menee jos huvittaa, sanoi anoppi mitä halusi. Sanoin sitten äidilleni, että noh, mies on vielä epävarma menoistaan, mutta minä kyllä ottaisin tarjouksen vastaan ja tekisin kyllä yksinkin niitä töitä. Tämä ei sopinut äidilleni ja hän sitten kieltäytyi tulemasta kokonaan, koska mieheni ei tee niin kuin sanotaan.
Ja nyt suomeksi sanottuna vituttaa isolla V:llä, että täytyy toisten olla noin itsepäisiä. Olisin saanut itsekin kahdessa päivässä aikaan vaikka mitä, monta tekemätöntä hommaa. Mies olisi saanut tehdä mitä huvittaa. En käsitä, että äitini täytyy noin edes tarjota apua, kun tietää että minusta tuntuu jo että seinät kaatuu päälle. Ja mieheni tietää, että äitini ei varmaan ikinä toiste tarjoudu apuun, kun on nihkeä muutenkin ollut koskaan auttamaan. (=ei ole siis ennen tarjoutunutkaan)
Kommentit (2)
Äitini on ollut aina sitä mieltä, että jokainen selvitköön itse elämässään, lasten ja kodinhoidonkin suhteen. (Me kylläkin sisaruksieni kanssa olimme lapsina jatkuvasti mummoloissa, viikonloppuja ja kesälomalla viikkoja.) Ja itse olen sitten pyrkinyt selviämään. Tiedän, ettei mieheni ole ahkeruuden huippu. Hänet on kasvatettu periaatteella, älä tee tänään mitään minkä voi jättää huomiseksi, minä taas olen ihminen, joka tekee heti kaiken minkä voi.
Sanoinkin äidilleni, että minulle sopii lapsenvahdiksi tulo, jotta saan itse tehtyä. Ja olisihan mieskin osan aikaa ollut kotona kaverina tehden. Olisin voinut jättää miehelleni ehdot sanomatta, mutta tiedän mikä möly siitä olisi äitini osalta syntynyt jos mies olisikin vain häipynyt harrastukseen. Äitini tapaan olisi poistunut samantien paikalta. Eli vaikka ruoka olisi kiehunut kattilassa ja kauha kädessä olisi seisonut, niin siihen olisi jäänyt ja auton takavalot näkyneet.
Noh, ei se auta kuin itse vain joka mahdollisessa välissä yrittää tehdä ja kenties alkaa sitten yötyöhön. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitisi on katsellut touhuanne vierestä ja taitaa olla sitä mieltä, että miehesi ei osallistu tarpeeksi. Ehkä olet valittanut liikaa? Kaikille vanhemmille ei voi kertoa kaikkea, eivät osaa suodattaa kiukuspäissään tehtyjä purkauksia.
Et saisi miestä perumaan harrastusta nyt tätä yhtä ainokaista kertaa? Sano vaan, että sinun mieliksesi. Tämän kerran. Koko viikonlopun hoito- ja kokkausapu on iso juttu.
Ja äidillesi sanot, että mikä ikinä hänellä onkin miestäsi vastaan, ei pitäisi vaikuttaa teidän väleihinne. Tarvitset apua, muttet voi pakottaa toista taipumaan muiden tahtoon. Ja että tällainen käytös vain vaikeuttaa Sinun elämääsi.