Nyt se sitten alkoi...olen sittenkin NOLO äiti:

mulla meni nyt ihan ohi että mitä noloa tossa oli???

avata suuni ja pyytää jotain juotavaa. Minun tehtäväni hänen silmissään on nimittäin vain toimia, pitää suuni kiinni ja olla mieuiten näkymätön. t. ap

Mun lapsella on menossa toi jo ohi, mutta ei se vielä kuitenkaan ihan täysin ole sitä mieltä että äidin kanssa on ihan ok, olla menossa.

Meillä tosin tyttö vasta 11-v, mutta saimme miehen kanssa kelpo nipun ohjeita ennen hänen kevätesitystään, tässä muutamia esimerkkejä:

- esityksessä ei saa huudella eikä hihkua, eikä saa toljottaa (?!) vaan pitää katsoa "nätisti" (ilme- ja asentomalli miten ei saa olla...)

- esityksen jälkeen meille ilmoitettiin tarkka paikka missä tulee odottaa, edelleen ei saa huudella tai heilutella käsiä merkiksi missä ollaan odottamassa (taas ele-esitys miten EI saa tehdä)



jep, jep, emmehän me ole käyneet esityksissä vasta kuin seitsemän vuotta ja lapsen kuvaamat käytösavat ovat tooooosi kaukana meistä! Kysyinkin että noinko me ollaan tähän asti tehty. Myönsi sentään että ei, mutta ette aloitakkaan :) Näköjään lähestymme ikää kun vanhempien pitäisi olla näkymättömiä, kuulumattomia...

Meillä tosin tyttö vasta 11-v, mutta saimme miehen kanssa kelpo nipun ohjeita ennen hänen kevätesitystään, tässä muutamia esimerkkejä:

- esityksessä ei saa huudella eikä hihkua, eikä saa toljottaa (?!) vaan pitää katsoa "nätisti" (ilme- ja asentomalli miten ei saa olla...)

- esityksen jälkeen meille ilmoitettiin tarkka paikka missä tulee odottaa, edelleen ei saa huudella tai heilutella käsiä merkiksi missä ollaan odottamassa (taas ele-esitys miten EI saa tehdä)

jep, jep, emmehän me ole käyneet esityksissä vasta kuin seitsemän vuotta ja lapsen kuvaamat käytösavat ovat tooooosi kaukana meistä! Kysyinkin että noinko me ollaan tähän asti tehty. Myönsi sentään että ei, mutta ette aloitakkaan :) Näköjään lähestymme ikää kun vanhempien pitäisi olla näkymättömiä, kuulumattomia...

Tytär huiskutteli mulle lavalta ja tuli halaamaankin ja on jo 13v.

Tosin sanoo mua kaikkein omituisimmaksi äidiksi mitä voi olla :)

Teen aina juuri niin kuin lapsi on kieltänyt tekemästä, joten eipä ole monta kertaa ohjeita antanut :D

Ei jossain vaiheessa tykännyt liikkua ollenkaan mun kanssa ja jos lähti jonnekin niin varmisti että ei varmaan tule sellaseen paikkaa missä joku kaveri voi tulla vastaan. No, se meni ohi. Nyt on tyttö 17-vuotias ja käydään yhdessä shoppailemassa, kyläilemässä jne.



Poika on 13-vuotia, sillä ei ole ollut mitään vastaavaa. Oonkin miettinyt että onko toi joku "tyttöjen juttu", vai tuleeko se pojalle vasta myöhemmässä vaiheessa?

että tytöistä vanhemmat ovat vielä nolompia kuin pojista.



Me tosin olemme pojastakin (parin viikon päästä 15v) noloja. Erityisen nolo on minun autoni (tila-auto, jossa on, kääk!, lastenistuimia), mieheni arkipukeutuminen (farkut ja kaluspaita tai t-paita) ja se, että puhumme joskus jopa julkisilla paikoilla äidinkieltämme toisillemme ja pienille lapsillemme.

Tämä tarkoittaa sitä, että vanhemmat ovat vanhempia eivätkä lapsen kavereita. Joskus noloutta voi myös käyttää hyväksi: enoni kertoi aikanaan uhanneensa teiniään, jolla oli vaikeuksia noudattaa kotiintuloaikoja, sillä, että seuraavan kerran tulee sitten hakemaan tytön kotiin ja pukee päälleen jotain älytöntä.