Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua "tyhmään" eli yksinkertaiseen puistotuttu-äitiin?
09.06.2009 |
Jotenkin hän on tykästynyt minuun, vaikka meillä ei oikeasti ole mitään muuta yhteistä, kuin kolme suunnilleen samanikäistä lastan sekä sama asuinalue.
En yleensä ajattele olevani ennakkoluuloinen ihminen ja yritän tietoisesti suhtautua avoimesti ja suvaitsevaisesti erilaisiin tuttavuuksiin, mutta tämä äiti on jotenkin siinä yksinkertaisuudessaan todella rasittava... =/
Hän siis lyöttäytyy aina seuraani puistossa, mutta ei oikeastaan puhu mitään. Hymyilee sellaista vähän typerää tyhjää hymyä ja odottaa että minä viihdytän häntä. Ja kun hän puhuu, huomaan että puhumme ihan toistemme ohi, koska hän ei jotenkin ymmärrä mistä puhun. Häntä ei kiinnosta mikään muu puheenaihe kuin lasten asiat, ja niistäkin ne kakkavaippa/pyykinpesu jne tylsyydet. Lapsemme eivät leiki mitenkään erityisen hyvin yhdessä, joten sekään ei ole syy viettää puistopäiviä heidän kanssaan.
Olen aidosti aika ihmeissäni mitä tehdä! Olen liian kiltti sanomaan suoraan, että sori seurasi ei vois vähempää kiinnostaa.
Kommentit (32)
Täällä on ainakin täystyö pysyä lasten perässä. Ei siinä kovin syvällisiä asioita keskustella, kun juostaan vilkkaan muksun perässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sama äityli lastensa kanssa taas siellä liimautui kylkeen. On tää vaikea tilanne! Muutama vastanniesta on tunnistanut tyypin, tää ihminen ei tosiaan ole sellainen hiljainen älykkö, vaan just sellainen epävarmasti hymyilevä, ei ihan ole mukana jutuissa mutta roikkuu mukana kuitenkin, hakee epätoivoisesti kai kaveria itselleen.
Ovat suht uusia tällä alueella ja kaiketi huomannut, että minä tunnen paljon ihmisiä. Tykkään olla puistossa kyllä sosiaalinen, mutta juttelen mielellään eri ihmisten kanssa enkä itse koskaan lyöttäydy toisen seuraan pitkäksi aikaa. Pienin lapseni on sellaisessa vaeltaja-vaiheessa, että hänen perässään täytyy kipittää muutenkin, ettei tule pitkiä aikoja muiden kanssa juteltua. Mutta tämä äiti seuraa mua kuin hai laivaa. On epämukavaa!!
Tänään yritin olla juttelematta sen enempää, se vasta teki tilanteen epämukavaksi, kun tää äiti kuitenkin roikkui mun perässä, kun kuljeskelin pienimmän kanssa hiekkikselta keinulle ja ekinuilta pyörille jne jne... Isommat lapseni vipeltävät aika itsenäisesti pitkin puistoa, ja jos olisin vain heidän kanssaan, voisin kuvitella ottavanikin sen kirjan ja lukevani itsekseen, mutta 1v vaeltajan kanssa se ei vielä onnistu.
Joo en tosiaan tiedä mitä tehdä, mutta tää tilanne on jotenkin alkanut tympiä entistä enemmän nyt kesäkuussa kun on käyty puistossa lähes päivittäin ja lapset syö siellä lounaankin. Talviaikaan kun on koulua ja kerhoja jaa muutakin ohjelmaa, niin tää tilanne ei ole ihan jokapäiväinen. HUOH!!
ap
kaava-alueella ja täällä on yksi hyvä puisto 2,5km päässä ja käyn siellä ehkä 5 -10 kertaa vuoden aikana. Nekin kerrat silloin kun siellä ei puistomammoja juurikaan ole.
Jäänköhän mä nyt jostakin paitsi?
Mä oon aina vähän pihalla kun joku kertoo näistä puistojutuista.
Meillä kyllä lapset saa ikäistää seuraa naapureista ja sukulaisista. käyvät myös srk:n kerhoja mutta itse en käy noissa "kokoontumisissa"
En tosin väitä et tää johtuu vaan mun iästä, vaan muustakin mun taustasta.
Mut mitäs sä vastaisit jos mä sanoisit et oltiin miehen mukana tossa viime viikolla ku sillä oli tartti mut tuli hpl?
Tai jos sanoisin et ku mun ex-passi oli Solvallassa niin olipa kiva juttu?
Tai jos kerron et ku toi X hakkaa niin hirveesti ruununrajaan et mietittiin pitäskö laittaa suojaputsit vai pitäskö balanssia eestä muuttaa jotenki?
:D:D
on siitä kivaa, kun hän ei tiedä olevansa tyhmä ja yksinkertainen. Koska on tyhmä ja yksinkertainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin sit varmasti onkin se fiksuin valinta olla hiljaa ja hymyillä..
En tosin väitä et tää johtuu vaan mun iästä, vaan muustakin mun taustasta.
Mut mitäs sä vastaisit jos mä sanoisit et oltiin miehen mukana tossa viime viikolla ku sillä oli tartti mut tuli hpl?
Tai jos sanoisin et ku mun ex-passi oli Solvallassa niin olipa kiva juttu?
Tai jos kerron et ku toi X hakkaa niin hirveesti ruununrajaan et mietittiin pitäskö laittaa suojaputsit vai pitäskö balanssia eestä muuttaa jotenki?:D:D
En tosin väitä et tää johtuu vaan mun iästä, vaan muustakin mun taustasta.
Mut mitäs sä vastaisit jos mä sanoisit et oltiin miehen mukana tossa viime viikolla ku sillä oli tartti mut tuli hpl?
Tai jos sanoisin et ku mun ex-passi oli Solvallassa niin olipa kiva juttu?
Tai jos kerron et ku toi X hakkaa niin hirveesti ruununrajaan et mietittiin pitäskö laittaa suojaputsit vai pitäskö balanssia eestä muuttaa jotenki?:D:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut vaan on tuollaisia roikkujatyyppejä, eli tarvitsevat jonkun suojakseen joka paikassa. Siitä kai on kyse että tää äiti on ottanut sun nyt kaverikseen ettei sen tarviis siellä istua yksikseen.
Varmasti on olemassa tällaisia aika tyhmiä ja yksinkertaisia ihmisiä. Kyllähän sen huomaa vaikkei av:lla tietty sellaisia ole eikä kukaan itsestään sitä tunnista:DDD.
Mutta tämä äiti seuraa mua kuin hai laivaa. On epämukavaa!!
ap
Olen ollut ihan samassa tilanteessa! Kerran opiskeluaikoina olin tilanteessa, jossa eräs puolituttu "adoptoi" minut koko illaksi. Törmäsin häneen ja olin menossa kaverin bileisiin. Tyyppi lähtee mukaan, ja jotenkin oli siinä tilanteessa ettei voinut sanoa ettei saa tulla (oli siis kyllä isot ja avoimet bileet kyseessä). Hän seurasi mukanani ja bileissä oli kyllä vähän noloja tilanteita, kun tyyppi istuu nurkassa kuin tatti, ei puhu oikein kellekään mitään. En kyllä jaksanut viihdyttää tätä tattia kovin kauan, olin omien kavereitteni kanssa, mutta hämmentynyt olo siitä jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun oma äiti on tällainen vähemmällä äo:lla varustettu. Ja sen kyllä huomaa ihan melkein vaikkei se sanoiskaan mitään. Olen oikeasti kärsinyt siitä (tekemistensä johdostakin) koko kasvuikäni. Nyt kun minulla on oma perhe, hän on hirveän avulias ja pitäisi olla tyytyväinen ja kiitollinen mutta hermot ei meinaa millään kestää! Lisäksi hänellä ei ole mitään itsetuntoa vaan suhtautuu alentuvasti ja nöyristelee joka paikassa. Mistään asioista emme oikeasti voi puhua. Se on ihan kamalaa kun joskus tulee tiuskittua yms. kun en vaan kestä sitä tyhmyyttä..
sillä vaikka vastapuoli olisi kuinka terävä, niin onhan se ärsyttävää, jos sellainen henkilö, jonka seurasta ei ole pätkääkään kiinnostunut, lyöttäytyy seuraan.
Mulla oli yksi sellainen puolituttu. Kaikkien tavallisten kriteerien mukaan älykäs nainen. Ihan lisuria tekevä, työssään menestynyt ihminen, joka muutti uudelle paikkakunnalle eikä tuntenut juuri ketään. Minä satuin työn puolesta törmäämään häneen hänen juuri muutettuaan paikkakunnalle ja hän yritti "väkisin" tehdä meistä ystäviä. Minulla ei olisi ollut mitään uutta ystävää vastaan, mutta meillä ei ollut kertakaikkiaan mitään yhteistä eikä juttukaan luistanut erityisen hyvin. Silti hän kutsui minua kotieläinpuistoon, teatteriin ja milloin minnekin. Minä koitin olla kaveri, kutsuin häntä vastavuoroisesti meille kylään, ymmärsin hänen orpouttaan uudessa kaupugissa, mutta kyllä se vähän työläältä tuntui.... Yhteydenpito loppui kuin seinään hänen muuttaessaan uudelle paikkakunnalle vielä paremman työn perässä.
vaikuttaa, jos väittää, ettei vanhemempien mammojen kanssa riitä juttua ikäeron vuoksi. Päinvastoin eri ikäisten kanssa (varsinkin vanhempien) keskustelun pitäisi olla antoisaa, avata uusia näkökulmia jne.
väittää, ettei vanhemempien mammojen kanssa riitä juttua